Pia Valkonen

Mustia torvisieniä

ma 26.8.2013

Eilen Halosen Olli soitti metsästä. Olivat Annikkinsa kanssa löytäneet ämpärikaupalla mustia torvisieniä ja kysyivät, otammeko ehkä niitä neljä litraa tai reilusti. Sanoin, että otetaan reilusti. Tuli kymmenen litraa.

Nyt on kahden perheen alkuviikon ruokalista päätetty. Matti teki eilen meille reilun pannullisen kastiketta mustista torvisienistä ja meinaa tänään valmistaa samanlaisen aterian Muhoksella Nooran perheelle. Muhoksella saman pöydän ääressä saattaa parhaimmillaan olla kuutisen tai noin kahdeksan lasta. Lisänä nyt myös ukki. Torvisieniä porukkaan uppoaa yli puoli sankoa helposti.

Nooran Veera oli ukin mukana Lapinlahdella viikonlopun. Minä sain Työväen kirjallisuuden päiville mukavan tekstarikuvan. Siinä Veera peluuttaa siskopuolillaan Unoa. Eilen illalla kaikki kolme tyttöä leikkivät piilosta. Maria ja Anna molemmat unohtivat olevansa ylimielisiä yläastelaisia.

Olli ja Annikki olivat eilen täyttämässä puolukkatilauksia, mutta puolukkaretkestä kuulema tulikin mustien torvisienten retki. Tänään kävin suorittamassa Ollille ja Annikille velkani. Vein samalla heille pussillisen tyhjiä Angry Birds -tölkkejä. Pariskunta on lähdössä satokauden jälkeen ruskaretkelle Lappiin ja reissun rahoittamisessa on jokainen maasta noukittu tölkki tai pullo tarpeen.

Minulla oli tapana ennen vanhaan, kun ekopiste oli Myllyaukiolla, jättää pullopussi jätekorien sivuun, mutta nyt K-marketin parkkipaikan ekopiste ei millään lailla osu minkään reittini varrelle. Olli ja Annikki pitää kutsua Itä-Suomen sosiaalifoorumiin kertomaan, miten luontaistaloudessa eletään.

En aikonut heidän poimimistaan puolukoista keittää solidaarisuushilloa, vaan tehdä puolukkasurvosta. Sillä pidän ensi talvena ientulehduksen loitolla. Funktionaalinen elintarvike siis ja Olli sekä Annikki ovat tärkeitä kansanterveyden ylläpitäjiä. Minun on ihan turha haaveilla, että pääsisin joskus Matin kanssa marjametsään.

Nytkin mies oli muka kotona viikonlopun. Hevon perät, sanon minä. Nähtiin ohimennen, kun tuli hakemaan minua Kuopiosta rautatieasemalta lauantai-iltana. Sunnuntaina aamuna lähti Limaniemeen hirren vaihtoon, kävi tekemässä ruoan ja lensi illaksi tiehensä.

Maaseudun Tulevaisuuden Jussi Ossin veli Martikainen vinoili viime perjantain (MT pe 23.8.2013) kakkossivun kolumnissaan Li Anderssonille (vas.) ja solidaarisuushillolle. Martikainen ei vaivautunut tutustumaan asiaan muuta kuin Hesarin edellisen sunnuntain jutun perusteella.

Solidaarisuushillo on taitelijoiden tapahtumasarja, joka on saanut alkunsa jo muutama vuosi sitten. Siinä ovat mukana Thai Labour Campaign, Mustarinda-seura ry, Pispalan kulttuuriyhdistys ry ja Migrant Workers Union Thailand.

Kieltämättä tyrskähdin, kun Martikainen kirjoitti lukeneensa jostain, että Li Andersson nauttii kiireettömistä aamuista, Venäjällä matkustelusta, hyvistä elokuvista ja kahvista. Rinnastus oli kitkeränsuloinen. Li Andersson ei kuitenkaan ole pahimmasta päästä meitä vassuleita.

Olen itse ja henkilökohtaisesti pannut merkille, että Li Anderssonilla on tarkka korva. Kuulee myös meitä itäsuomalaisia eikä  kohdatessaan meitä lässytä kuin kaksivuotiaalle. Valitettavasti näin teki Outi Ojala (vas.) joskus vuonna kanto ja kivi Kuopion-vassumussutusristeilyllä.

Taisi olla ennen vuoden 2008 kunnallisvaaleja. Silloinen Vasemmistoliiton puoluehallitus kokoontui Kuopiossa ja hallituksen jäsenet jalkautuivat pohjoissavolaisten vassareiden joukkoon Onkiveden laineille. Puoluehallituksen jäsenet olivat jotenkin aivan eri rytmissä ja ikään kuin valmiiksi pienessä pierussa laivaan noustessaan.

Meillä oli meneillään mielenkiintoiset keskustelut ihan ilman Hesan eliittiporukkaa, joten olimme varmasti tylyjä ja epäystävällisiä. Kun Outi Ojala tuli pöytäämme, jossa oli muun muassa Keiteleen Eeva Räty (vas.), Ojala kysyi imeläpussi leuan alla: "Joko olette asettuneet ehdolle?"

Kysymys oli täysin viaton ja vilpitön, mutta puoluehallituksen jäsenten ennalta opeteltu "näin puhumme tyhmille maalaisille innostavasti" -äänensävy oli minulle liikaa. Oksensin hihaani.

Li Andersson on oikeasti solidaarisen tuntuinen ja sen oloinen, että myös kuuntelee. On käynyt Kuopiossa.

"Suomalaisilla maanviljelijöillä ja thaimaalaisilla marjanpoimijoilla on yhteiset intressit. Tuottajahinnat on saatava ylös." solidaarisuushilloajat sanoivat (HS su 18.8.2013). Muuan askel kansainvälisessä solidaarisuudessa olisi varmasti thaimaalaisille poimijoille jonkinlaisen takuupalkan takaaminen, jotta edes työmatkakustannukset tulisi katettua, mikäli sattuisi huono marjavuosi.

En ymmärrä, miksi kansainvälinen työläisten solidaarisuus on niin vaikea asia Maaseudun Tulevaisuudelle.

Jussi Martikaiselle se varmasti on vaikeaa senkin vuoksi, että hänen kotitalossaan Pihkarannassa oli 30-luvulla heitetty köyhielle kunnan jauhojen hakijaeukoille köysi. Isäntä oli paikallisten punikkien kertoman legendan mukaan heittänyt köyden tuvan lattialle ja sanonut, että sen sijaan, että käyvät kerjäämässä kesken talonväen syönnin, olisi köyhien parempi mennä hirteen. Eukot tulivat kohta uudestaan - poliisin kanssa.

Maria tulee kohta koulusta. Menen alakertaan keittämään ohra-riisiä mustatorvisienikastikkeen oheen. Valmistelen illalla vastauksen kirjadiilerilleni siitä, hoitaako demokratia intialaisille ompelijoille ihmis- ja työoikeudet. Ei pelkästään demokratia, vaan lisäksi työväen kamppailu.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi