Paskapytyistä ja muista dysfemismeistä

pe 9.8.2013

Jokaisella yrittäjäkurssilla oppii. Kun vuosi sitten opiskelin myyntiä, tuli kurssitoverin, iisalmelaisen K-Rauta Masan nuoren yrittäjän, Heikki Vinnin kanssa puhe jätevesiratkaisuista.

Kaikki kurssilla olivat liikuttavan yksimielisiä siitä, että haluavat mieluummin ostaa jätevesiratkaisuja kuin paskapyttyjä. Paitsi minä, joka koetin slaavilaisen filologian kielitieteellisen syvällisellä tuntemuksellani piipittää, että herrajumala, älkää pakottako minua yrittäjänä eufemismeihin tai siihen, että näkisin märkiä päiväunia keskiluokan paskapyttyjen asennuksista halpaan hintaan.

Mattikin nauraa aina katketakseen, kun näkee ISS-palveluiden pakuja, jossa teksti: Facility services. Paskapyttypalvelu, Matti kihertää omaa käännöstään.

ISS-palvelut on samanlainen eufemismi kuin facililtys servicensäkin. ISS-palvelut ei ole mukava Itä-Suomen siivouspalvelu, vaan ylikansallinen konsernihirviö, joka syö pienet paikalliset paskapytyn asentajat. Vuonna 2006 ISS-Palvelut solmi yhteistyösopimuksen muun muassa Nilsiän kaupungin kanssa.

ISS-Palvelut hoitavat Talvivaaran kaivos- sekä keikka-asentajatyöläisten ruoan. Olenkin alkanut miettiä, tulisiko Matti varustaa kaivosasennuskeikoille kylmälaukulla ja omilla eväillään.

"Kiertoilmaus (tai kiertoilmaisu) eli eufemismi on korvaava ilmaisu. Yleensä se on lieventävä ilmaisu tiukasta tai epämiellyttävästä asiasta. Sen avulla voidaan peittää totuutta käyttämällä epäsuoraa sanontaa suorapuheisuuden sijasta. Kiertoilmaus voi myös olla vaihtoehtoinen nimitys jollekin asialle tai olennolle, jonka nimeä ei jostain syystä saa sanoa. Syitä kiertoilmausten käyttöön on useita: sana voi olla tabu, sen käyttö voi olla kielletty, tai voidaan uskoa sanalla olevan yliluonnollisia vaikutuksia." http://fi.wikipedia.org/wiki/Kiertoilmaus

Sen sijaan dysfemismillä pyritään saattamaan jokin asia huonoon valoon. Muistan jossain valtakunnan vassumussulitilaisuudessa vai oliko se ensimmäisessä Vapaus valita toisin -foorumilla Helsingissä, jossa huomasin, etten oikein pidä Jussi Saramosta (arrogantti Veikkauksen hallituksen jäsen, vas.) keskustellun siitä, ettei saa käyttää sanaa kapitalismi. Sana kun on pejoratiivinen. Arvottava, halventava.

Nauratti, kun joensuulainen exministeri Anu Vehviläinen (kesk.), jonka kuvan olen joskus Punaisiin Sanomiin (Joensuu SKP, lehti) taittanut punasilmäisenä piruna, suuttui kerran A-Studion toimittajalle, kun tämä sanoi Vehviläistä porvariksi. Vehviläinen oikein tiuskaisi, ettei ole porvari.

Hienoa, ajattelin. Kepulit eivät identifioi itseään porvareiksi. Olé porvari, kokoomustat, kaikki eivät haluakaan teeskennellä parhaimmistoa!

Miten olisi dysfemismien ottaminen haltuun?

Kommunisti on muuttunut suomen kielessä dysfemismiksi. Olen pannut merkille, että Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Lauri Kontro käyttää meikäläisistä hyvin mielellään sanaa kommunistien perilliset. Lisäksi presidentti Tarja Halonen taannoin tuntui loukkaantuvan siitä, että häntä sanottiin kommariakaksi.

Olen tullut siihen tulokseen, että jos minua joku kutsuu siksi iljettäväksi lapinlahtelaiseksi ylipainoiseksi kommariakaksi, olen siitä ylpeä. Eilen pakotin meille teelle kirjastonjohtajan, jonka paikkakunnalta poismuuttoa pahoittelen. Maria huomautti illalla minulle, että kuulostin teennäiseltä.

Sanoin Marialle, että osui naulan kantaan. Kirjastonjohtaja jotenkin aina kireytyy kanssani. Aavistelen, että syynä ovat retoriset eromme. Kirjastonjohtajan on ilmeisesti pakko ilmaista itseään sovinnaisesti kuin porvari, vaikka saattaisi sisimmässään olla jotain aivan muuta.

Minun ei ole enää, Luojan Kiitos, sellaista pakkoa.

Suomeksi sanottuna Ilkka Herlinin viserrykset

Tämän merkinnän innoittaja oli keskiviikon (7.8.2013) Maaseudun Tulevaisuus ja sen kolumnit. Kakkossivun aliossa Jukka Pasonen kertoo tutusta insinööriopiskelijasta, joka ei käy luennolla sen vuoksi, että opetus on uudenmuotoisessa ylihienossa koulutusjärjestelmässämme englanniksi.

Tehokkaampaa on lukea itse asiat kirjoista, kun kuunnella suomalaisproffien surkeaa englanninkielistä sönkötystä. Näinhän sitä kansainvälistytään. Onhan se jotenkin paljon hienompaa tarjota facility serviceä kuin edes jätevesiratkaisuja - paskapyttypalveluista puhumattakaan.

Samasta lehdestä luin, että Ilkka Herlin alkaisi tviitata Itämeren paska-asioista. Herlinin olen ymmärtänyt Maaseudun Tulevaisuuden kolumnien perusteella olevan jotakuinkin selvillä siitä, minne paska kuuluu. Se ei kuulu esimerkiksi Itämereen, vaan peltoon viljakasvin juureen.

Jos tietäisin, mitä ne kuuluisat viserrykset ovat, tilaisin oitis Herlinin tviittejä.

Kenenkään julkisivua en kannattele

Asioiden suoraa ilmaisua harjoittelen myös maallikkopäihdetyössäni. Olen kyllästymiseen asti kursivoinut täällä, että olen käynyt Ysaon Päihdetyön ammatillinen toiminta ja topumiseen ohjaaminen -nimisen kurssin. Hyviä neuvoja maallikkopäihdetyöstä saa myös kuuntelemalla Jari Sarasvuon ohjelmia.

Eilen korviini osui Ylen Areenalta joka tiedotusvälineessä keikkuva julkijuoppo ja Kotikatua piristänyt uusliberaalinihilisti Marko Kulmala. Kulmalaa haastatteli Kalajoen karjakko Tuula Ketonen, tuo Ylen hunajainen Olga Koo. Molemmat olivat sitä mieltä, että meillä hyssytellään liikaa.

Olen samaa mieltä. Hyssyttelyt ovat juuri sitä pirullisinta porvarillisuutta ja ylihygieenisyyttä, jota inhoan. Porvarihan vain vetää viintä hienosti pikku sormi pystyssä Lapinlahden juusto- ja viinijuhlilla eikä alkoholismi ikään kuin koske heitä. Niinpä me Ylä-Savon työväen raittiusyhdistyksessä liimailimme eräänä anarkismin kultaisena kesänä juusto- ja viinijuhlien jullareihin AA-kerhon suurennettuja rivi-ilmoituksia, joissa ystävällisesti kysyttiin:

"Onko sinulla ehkä alkoholiongelma?"

Soitin asiasta Lapinlahden AA-kerhon vetäjälle, joka yskähteli, että AA-kerho ei ota yhteiskuntapoliittista kantaa. Sanoin, että niinpä niin. Siksipä juuri liimailimmekin ilmoituksiin omia lisäyksiämme, sillä meidän anarkistipiirimme, joka kulki myös nimellä Z, ottaa yhteiskuntapoliittista kantaa.

Olga Koo oli Marko Kulmalaa haastatellessaan tapansa mukaan imeläpussi leuan alla. Rivien välistä kajasti taas tämä tuttu yleläinen juttu: "Juoda saa, jos ei tee sitä tyylittömästi Ale-Pubeissa, joista jotkut omnipotentit Otavan opiston tiedotus- ja viestintälinjalaiset pääsevät kyllä eteenpäin."

http://areena.yle.fi/radio/1991837

Autan alkoholisteja enemmän kuin mielelläni, sillä olen yhtä aikaa sekä raitis että uskovainen. En erityisemmin pidä myöskään persujen tietoisuudella varustetusta Ylä-Savon ääliötyöväenluokasta, joka käyttää vapaahetkensä virkaten Olvi-pipoja.

Mutta sen sanon. Joka tähän taloon kännissä astuu, joutuu blogiini. Kenenkään julkisivua en kannattele ja lähden siitä, mistä EKSOTE:n päihdepsykiatri Juha Kemppinenkin:

"Milloin alkoholisti valehtelee?"
"Aina kun avaa suunsa."