Pia Valkonen

Tai no parannutaan ensin turistiripulista...

la 6.7.2013

Eino Leinon päivä. Hannu Mäkelän Mestari lukemattomana hyllyssä. Vatsa edelleen meillä kipeä. Kuvottaa koko ajan.

Eilen oli mukava Pielavesi-päivä. Tosin ämpäri seurasi Mariaa ja minua, sillä ei ollut varmaa matkaan lähtiessä, kumpi meistä oksentaa.

Maria jaksoi sekä punamultamaalin viemisen Risuniemen työmaalle sekä Tenhulan aitan katsastuksen. Jaksoi vielä ratsastusterapiankin. Minä sillä aikaa, kun päivystin vähän taka-alalla terapiatunnin kulkua, ihmettelin Niemien pellon laidassa kasvavia mesimarjoja.

En ole nähnyt niitä sellaista määrää rehottamassa missään. Pitää käydä ensi viikolla tsekkaamassa maastoon merkitsemäni lakkareitti ja se, ovatko lakat jo kypsiä. Klovni-runoilija ehdotti, kun tekstaroin, että löysin lakkoja, mutta en ehkä löydä niiden luota koskaan ihmisten ilmoille, että a, oota sie siel´ niien kypsymistä.

Tekstaroin takaisin, että niin, voisinkin harkita raa´oilla mustikoilla elämistä parin seuraavan viikon ajan. Hannelekin huhuili viestein, eksyinkö.

Maria jaksoi syödä Säviän Juhlarannassa kokonaisen broileriannoksen ja maistaa Matin kuhaa sekä hotkaisi vielä minun rahka-raparperijälkiruoan. Olimme ravintolan ainoat asiakkaat melkein koko ajan, joten haastettelin yrittäjän. Yrittäminen on taiteilua ja tasapainottelua - varsinkin jos menu on Pielavedellä upea: aluksi kalalautanen, pääruoaksi pihviä, jonka sisällä savuporoa ja jälkiruoaksi yllätyksellisesti raparperia.

Pielavedellä on toinenkin toimiva konsepti. Yrittäjäopiskelijaporukka pyörittää kesäisin seudun parasta pizzeriaa. Laivurin pizzoissa on mielikuvitusta ja pizzakanat mukavasti curryssa pyöriteltyjä.

Juttu Laivurin yrittäjän kanssa lähti siitä, elääkö Juhlarannan kesäpyörittämisellä talvet. Ei elä, mutta yrittäjä tekee talvisin ravintolayrittäjille konsultaatiota ja laskee avuksi kateprosentteja. Minä sanoin, että meidän perhe toimii rakennusalalla ja katteisimmat keikat ovat alihankintaa Talvivaaran kaivoskoneasentajayritykselle.

Meillä Matti tekee katteet ja minä vain harrastajan lämpimikseni rakennustyöläisten työllistämistä.

Yrittäjä nauroi, sillä hänellä on parempi systeemi. Henkilöstövuokrausyritys ja raksamiehiä siinä. Myös Lapinlahden kaikki vammais- ja koulukuljetukset voittanut Kajon käyttää itse omistamansa henkilöstövuokrausyrityksen väkeä. Jotainhan sillä voittaa. Ehkä siten välttää pitkien sairauslomien maksamisen. En tiedä.

Hulluhan sitä jollain lailla on, kun pitää ketään palkkalilstoillaan. Se on selvä, että perinteinen tapa pitää työntekijöitä ei kannata. Siksipä teemmekin juuri niin kuin rakennusalan tes pilkulleen määrää. Vittuilemme näin kaikenmaailman puliveivareille ja asiakkaillemme, jotka itkevät verta laskumme saatuaan.

Luonaan jälkeen menimme Hempalle saunaan. Nukahdimme Marian kanssa molemmat Hempan Keski-Säviän residenssin keittiösohvalle. Hemppa on hankkinut pienen pienen ranchin Keski-Säviältä - tai Jauhokyläähän se on. Oli aidannut pihankin, kun lapsenlapsia on neljä.

Pihan aitaus sopi meille paremmin kuin hyvin. Aita, vaikka oli matala, kertoi Pimulle ja Murulle tontin rajat. Eivät ne illan vierailun aikana edes pyrkineet kaivautumaan ali tai loikkaamaan yli. Toista se oli oman pihan tarhassa, jonka purimme merkityksettömänä pois. Koirat olivat alkaneet kaivautua talon sokkelin alta vapauteen.

Hemppa on muurarimme ja Matille vähän niin kuin isä. Voisikin ikänsä puolesta olla. Ja Marialle ja Annalla ukki. Leonidin isä oli kuollut jo ennen Ljovan syntymää ja minun isäni niin, että Maria hänet hämärästi muistaa.

Minä viimeksi Hempan luona käydessä, kun Matin kanssa lämmittivät saunaa, vedin tirsat samaisella miniatyyritalon miniatyyrikeittiön narisevalla nahkasohvalla. Nyt sammuimme päivän ja vatsan rasituksista siihen Marian kanssa toistemme yli taipuneina.

Eilisen merkinnän otsikossa kehotin meitä nousemaan tästä Apatosaurusten maasta Miina Supisen uuden kapitalismin uhrien absurdien kuvausten innoittamana. Tarkoituksenani oli aloittaa jälleen täällä keskustelu luokkataistelusta. En päässyt edes Punaisiin Suvipäiviin ja Antti Ronkaiseen, kun piti lähteä Pielavedelle.

Anna oli kotona opetellut kokkaamaan. Ihmettelin illalla, miten voi yhden pyttipannun valmistamiseen likaantua kolme paistinpannua. Anna aloitti prosessikuvauksen: "No, ensin rasva paloi mustaksi."

"Sitten toinen paistinpannu oli ihan liian pieni."

Nauratti. Oli kuin tyttö olisi lukenut Kiteen punikin avioliittokuvauksen Ärräpäät-sähköpostilistalla. Siinä Paula valmistaa Innolle ruokaa ja jälki on seuraava tiskipöydällä: "...Yhteensä 48 erilaista astiaa, kuusi niin pahalle karrelle palanutta, ettei mönjä lähde kuin rikkihappoliotuksella."

Antti Ronkainen
Punaisilla Suvipäivillä

Olisin ehdottomasti halunnut olla Sonkajärvellä Punaisilla Suvipäivillä kommentoimassa vassarivaltuuston jäsentä Antti Ronkaista ja Simo Suomista, Kommunistisen nuorten liiton puheenjohtajaa. Aviohygieenisistä syistä en voinut siellä olla.

Vähän lohdutti, että Toveri Vanhempi Huoneenrakentaja tai Tervon Pasi (SKP), jompikumpi, oli niitannut Asko Julkusen (SKP) ja minun yhdessä ammoin suunnitteleman jullaripohjan perusteella tekemäni suvipäiväjullarin Lapinlahden Makasiinin vastapäiseen sähkötolppaan.

Antti Ronkainen oli puhunut alustuksestaan hämärästä keskiluokasta. Kun sitä ei oikeastaan ole. Keskiluokka on pikemminkin mielentila. Siitä voi sen vuoksi vallan hyvin kieltäytyä, vaikka Hesarin Ilkka Malmberg muuta vihjaakin Kuukausiliitteen Kaija Saariaho ja Simone Weil -jutussaan viime keväänä.

Isä Hannu Ketoharju, SKP:n puoluesihteeri-Heikin, isä siis kirjoittaa Punaisista Suvipäivistä seuraavaa:

"Vasemmistoliiton valtuuston jäsen, toimittaja Antti Ronkainen käsitteli alustuksessaan yhteiskuntaluokkaa määrittäviä tekijöitä 2010-luvulla marxilaisen teorian pohjalta. Hänen mukaansa Marx määritteli kolme perusluokkaa: kapitalistit, työläiset ja maanomistajat. Oleellista on, että nykyään ihmiset jakaantuvat kahteen perusluokkaan eli työläisiin ja kapitalisteihin. Mutta luokkajako elää, kehittyy ja hämärtyy koko ajan. On syntynyt sumea keskiluokka, mikä hämää myös nykytutkijoita.  

 Käytännössä luokkien väliset suhteet uusiutuvat päivittäin. Luokkasuhteita hämärretään entistä hienostuneemmin keinoin. Työväenluokka on integroitu nykyään auto- ja asuntovelalla kapitalismiin, ja velka on yksi keskeisimmistä välineistä, joilla työväenluokan suostumus palkkatyöhön ja luokkasuhteiden uusintamiseen saadaan aikaan.

 - Marx ei käsittele yksityistä velkaantumista, koska sitä ei ollut tässä mittakaavassa hänen aikanaan. Marx erehtyi myös olettamaan, että kapitalismin kehittyessä teollisuuspääoma murskaa korkoa tuottavan pääoman. Engels kiinnitti vähän myöhemmin huomiota siihen, että pörssi saa yhä keskeisemmän roolin kapitalismin kehityksessä.

 - Ihmisen yhteiskuntaluokka voidaan määrittää lyhyesti kysymällä, onko sinun pakko mennä työhön, Ronkainen tiivistää.

 Ainoastaan työllä luodaan edelleen uutta arvoa yhteiskuntaan, ei pörssipelillä. Sitä tuottaako työ lisäarvoa, on korostettu liikaa, koska työllä pidetään koko yhteiskuntaa yllä. Oleellista on kapitalistien ja työväenluokan ero.

- Työn tekeminen tuottaa voittoa kapitalistille, ja nykyään kaikki inhimilliset suhteet alistetaan voitontavoittelulle, kuten Marx ennustaa, Ronkainen korostaa." http://skpkuopio.kotisivukone.com/

 

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi