Pia Valkonen

Kuppikuntien kylä tai puolue

pe 12.7.2013

Tänään firman tilillä pitäisi olla alvia vähän yli viisi tonnia, työantajasuorituksia nelisen tonnia ja mieluusti myös ensi viikon palkkarahat. Eihän siellä vielä ole kuin verorahat.

Koska palkkarahoja ei vielä tilillämme, ja laskujen eräpäivät ovat maanantaina, ja sitten jos luoja suo, toimeksiantajat maksavat eräpäivänä tai ainakin samalla viikolla, suunnittelen tämän päivää jossain metsän siimeksessä mustikkamättään reunalla, missä järjestyksessä maksan laskut.

Ehkä päädyn taas siihen, että kun verojen eräpäivä ja palkanmaksu ajoittuvat lähelle toisiaan, lykkään verojen maksua ja maksan viivästyskorot. Verotilipalvelussa on ystävällisesti saldolaskuri. Joskus maksan tahallani veroja hieman enemmän, jotta saan saldon seuraavien korkojen verran plussalle.

Sama kävi epähuomiossa luottokorttimaksun kanssa. Turkin käteisnostot olivat menneet luottotililtä, vaikkei ollut tarkoitus. Monta viikkoa kyttäsin kotona matkan jälkeen, milloin tilimme alkavat tyhjentyä. Sitten vilkaisin luottotiliä. Nostot näkyivätkin siellä. Nyt maksoin hätäpäissäni luottovelkaa pois ja hups, maksoinkin 153 euroa ylimääräistä.

Hyvä juttu. Kohta nimittäin on pakko uusia silmälasit. Nenällä on varalasit, joista ei ole poistettu ikänäkömiinusta. Varsinaiset lasit olivat jo niin vääntyneet, että ruuvi lensi niistä - tietysti Turkin-matkalla, kun olin kipeimmilläni. En vieläkään ole varma, hankinko kaksiteholasit.

Siinä on yhtä suuri kynnys, kun verenpainelääkitykselle suostumisessa. Täytän kohta 50 vuotta. Ennen vanhaan 50-vuotiaita kuvattiin paikallislehteen työpöydän takana puku päällä ja pöydällä asianmukaiset kunnan tuomat viirit. Kaksiteholaseihin suostuminen tuo asian ikään kuin pelottavan lähelle.

Enkä edes uskalla ajatella, kuinka monta satasta maksavat ylilikinäköisen kaksiteholinssit.

Yrittäjyydessä on omat jännittävät puolensa. Tästä se vatsakatarri alkaa helposti kerääntyä. Tunnen laskujen painon rintakehälläni ja rukoilen Jumalaa kertomaan toimeksiantajillemme, että maksavat laskunsa edes lähestulkoon eräpäivänä.

Viehätyn päivä päivältä ajatuksesta, että kylä saattaisikin muodostua kuppikunnista. Lapinlahden luterilaisten diakonissa Mirva Kuusela-Karttunen (ent. rouva suntio Kokkonen) sanoi ajatuksen, kun istuin hänen kahdehdittavassa maasturissaan lukemassa Meijerin entisen hallituksen selontekoa siitä, miten tuli laiminlyötyä valvontavelvollisuus.

Diakonissa osui oikeaan ja miksei voitaisi elää niin, että on pienryhmiä, joiden ei tarvitsisi leukaperät kireällä olla sopuisia edes toisten pienryhmien kanssa tai keskenäänkään. Olisimme kuppikuntia, riitelisimme keskenämme, ja aina välillä olisimme tekemisissä toisten kuppikuntien kanssa. Jossain pakollisessa tilanteessa. Yhteisessä hankkeessa ehkä.

Kuka sanoi, ettei niin voitaisi edetä. Sehän on aivan hegelistä: teesi, antiteesi, synteesi, synteesin purku, hämmennys, teesi, antiteesi, synteesi, purku jne. Presidenttiehdokas Sauli Niinistö (kok. vähän Nato) sanoi sen jossain "silittelemme toisiamme Pekka Haaviston kanssa" -keskustelussa, että ensin mennään yhteen suuntaan, näin, ja sitten toiseen suuntaan, noin.

Kuppikunnista (olinko vähällä kirjoittaa kuppakunnista?) mieleen taas Vasemmistoliiton puoluekokous. Sillä, että olen soitellut Markus Mustajärvelle ja loukannut tätä arvelemalla, että hän on äärivasemmistolainen, olen aiheuttanut hämmennystä vain Mustajärvessä.

Kulkaa nyt perkeleet, vasemmiston Oulun koulukunnassa, Mustajärvi ei missään nimessä halunnut kuppikuntaa ympärilleen.

Me muut olisimme halunneet, mutta tämä kieltäytyi kategorisesti. Jossain vaiheessa kirjoitin täällä blogissani, että Vasemmistoliitosta löytyvät kaikki sateenkaarin värit, kuten puolueen ylikalliiksi tulleessa logossa on. Kirjoitin väärin. Logossa ei ole sinipunaista. Puolueessa on.

He ovat näitä kaikenmaailman orpokakkosten hamuajia. Huomasin kyllä puoluekokouksessa, että heillä on suurehko kannatus edelleen. Viimeiset siimesläiset. Poistuvat vain luonnollisen poistuman kautta. Heidän kanssaan on elettävä. Ja heidän on elettävä myös meidän, luokkataistelijoiden ja huonotapaisten chavien, kanssa.

Nauratti, kun lukaisin Jiri Niemisen (vas. Tre) Uuden Suomen blogia. Hänkin on huomannut, että punavihreys on niin ysäriä, niin ysäriä. Punavihreistä olisin ollut innoissani 90-luvulla, kun tunsin pettäneeni jotain siirtyessäni vihreiden symppareista Vasemmistoliiton jäseneksi.

Nyt toivon tulipunaista puolueeseen. Ja muahenkeä - sanoihan toveri Maxi Kaukonen, joka on allerginen SKP:lle, että minä olen muatalon emäntä Valkonen Lapinlahdelta. Halaan aina toveri Kaukosta, kun näen.

Nyt huomaatte, että olen lukenut nipun kasautuneita Maaseudun Tulevaisuuksia. Lehden kolumnisti Aimo Vainio oli ollut persujen puoluekokouksessa ja ihmetellyt, missä on persujen kuntauudistusavaukset. Niitä ei ollut, sillä peruspalvelut ovat peruspalveluita ja ne on turvattava.

Hieno juttu! Sillä tavallahan ne tulevat turvatuiksi. Ei tosin tästä nyt niin kauaa ole, kun Vasemmistoliitossakin hoettiin samaa epäkonkreettista slogania. Siinä määrin, että Matista koko sana peruspalvelu tuntui samalta kuin sorkkarauta. Käyttökelpoiselta opettaa ulkomaalaiselle kirosanana yhtä räväkästi soivan perkeleen asemesta.

Kolumnisti Aimo Vainio oli myös kysynyt, missä ovat persukentän aloitteet puoluekokoukselle ja missä järjestyksessä ne käsitellään niin, että ne tulevat puoluejohtoon saakka. Persukenttä oli sanonut, että puoluejohto on diktatuuri. Aloitteita ei puoluekokouksessa käsitelty.

No hitto, taas
puoluekokoukseen

Sen sijaan Vasemmistoliiton puoluekokouksessa käsiteltiin aloitteita. Käsiteltiin niin, että Kuopion teräsvassarinainen Heidi Komulainen (vas.), joka aloitevaliokunnassa istui puoleen kahteentoista puoluekokousyönä, jolloin minä istuin lappilaisten kanssa Cumuluksen edessä kähmimässä hämäriä.

Olimme päivällä kävelleet Tapani Kaakkuriniemen (vas.Palokka), tuon vassareiden puoluesihteerikilvassa valitettavasti Ralf Sundille, uuslilberaalilobbarille, hävinneen kilpaveljen, kanssa Heidin verkkosukkahousujalkojen (lappilaisten kunnioittava ja äärimmäisen ihaileva nimitys) perässä ja kertoneet tälle, että ainakin Kaakkuriniemi tahtoo muuttaa asiakirjan markkinatalousmyönteisen kohdan.

Sosialismia asiakirjaan ei tullut, mutta sekatalous kuitenkin. Sitähän kukaan valtamedian kolumnisti ei huomannut. Koetan nyt olla ärsyyntymättä kasvissyöntiasian ja turkistarhauksen nousemisesta pääuutisaiheeksi. En sano, että valtamedian toimittajat ovat tyhmiä, en sano. Tyydyn vain sanomaan, että työntäkää ne kasviksenne anuSaukkoonne. Näin sanoin Ärräpäissä taannoin.

Ennen kuuluisaa TISSIkeskustelua.

Puoluekokouksessa käsiteltiin myös kuuluisaa punavihreää asiakirjaa, joka oikeastaan oli aika joukkoistettu kuvio. Tiedättehän nyt kaikki, mitä on joukkoistaminen. Esimerkiksi Islanti värkkää parhaillaan uutta perustuslakia joukkoistamalla.

Jonnekin jäähalliin oli kerätty tuhat islantilaista arpomalla erottelemaan, mitä aiheita perustuslaissa tulee ehdottomasti olla. Sen jälkeen 25 valtakunnan viisasta maanviljelijöistä juristiin tekee seuraavan työn. Tästähän Suomen valtamedia ei kerro mitään eikä siitä, että Islannissa finanssikriisin jälkeen työnnettiin IMF anuSaukkoon ja tehtiin aivan päinvastoin kuin Kreikassa ja Portugalissa.

Ai, helvetti, että tekisi mieli sanoa valtamedian toimittajien, entisten opiskelukavereideni, olevan tyhmiä. Eivät he ehkä tyhmiä ole. Toinen puoli on urheilutoimittajia ja toinen puoli hm olliherralaklooneja ja Salla-Paul-Shubak-tuo-pirteä-ajattelija-Paajasia.

Tämän Islannin perustuslain joukkoistamisen ja siitä vedetyt johtopäätökset, että esimerkiksi Lapinlahden päihde- ja mielenterveysstrategia on omalla tavallaan ainakin yritetty joukkoistaa. Piia Korhonen, olkoonkin, että on kokoomuslainen, mutta johtuuko siitä, että on lappilainen eikä ole aivan niin tyhmä (taas minä sanoin sen sanan) kuin täkäläiset muut kokoomuslaiset, on oivaltanut kansan merkityksen.

Strategiaan sai osallistua sähköpostitse. Se on jotain se.

Myös Lapinlahden vammaisneuvoston vammaispoliittinen ohjelma oli joukkoistettu. Sitä käsiteltiin useassa vammaisfoorumissa ja se kirjoitettiin niin, että minä istuin koneen äärellä kirjurina ja neuvostolaiset huutelivat minulle lauseita. Asiakirjasta tuli niin tulenarka, että arkajalkainen peruspalvelulautakunnan puheenjohtaja (vas.-persu), jota vaivaa sama miellyttävyyden ongelmallisuus kuin muitakin vasemmistomiehiä Rythin Penttiä (SKDL) lukuun ottamatta, ei uskalla ottaa sitä lautakunnan käsittelyyn.

Marian aamutoimet. Jatkan tästä. Menköön nyt julki kaikkine kirjoitusvirheineen.

Niksibetonista
en mitään tiedä

Onkohan nimessä Raimo Flink jotain tulenarkaa, sillä aina kun koetan kirjoittaa Tampereen sosiaalifoorumista, Raimo Flinkistä ja niksibetonista, blogisivuni kupsahtaa nurin. Enhän minä olisi edes maininnut sanaa kyberkommunismi, kyberkommunismi, kyberkommusmi.

Huhuu....?! Onko siellä ketään...!? Sensorit, lukekaa nyt tämä. Seuraavassa on asiaa, sillä sosiaalifoorumeissa liikkuu viimeisin radikaalein muahenkitieto. Sen vuoksi esimerkiksi Helsingin Sanomat ei koskaan, ei missään yhteydessä mainitse sosiaalifoorumiliikettä. Ovat varmasti siellä Bilderbergissä asian kieltäneet.

Vasemmistoliiton puoluekokouksesta edeltävänä iltana kävimme Tapani ja Pirjo Kaakkuriniemen (vas. Palokka ja vas. Keijo Siekkisen muistoseura) Lenin-museossa katsomassa Ärräpää-sähköpostilistan lemppari-Mattini, yhden niistä, Tohkan Kuuba-aiheista valokuvanäyttelyä. Kuubassa sensuroidaan nettiä sillä, että sitä ei juurikaan ole.

Minun Mattini tykkäisi olla Kuubassa. Se on jotakuinkin nettineitseellistä aluetta Hanna Nikkasen Verkon ja vapauden mukaan.

Netti orjuuttaa. Nytkin Matti odottaa, että pääsisimme kykkimään sinne mustikkamättääseen yhdessä. Meinasimme poimia piirakkamustikat, emme meinanneet nussia, vaikka Matti aviomieheni onkin. (Koko yön taas suunnittelin tätä Eduard Limonov -pätkää blogini kaiken pölinän keskelle.)

Lenin-museokeikan jälkeen Kaakkuripariskunta meni lepäämään (?) hotelliinsa ja minä juoksin Sokokselle ostaakseni kesän uudet legginsit. Luulin, että Kai Hirvasnoro, Kusarin päällikkö ja allerginen lihaville naisille legginseissä, on puoluekokouksessa kommentaattorina, ja luulin, että voin saada Kusarin päällikön raivoihinsa pukeutumisellani.

Hukkaan meni sekin ostos, kun Hirvasnoro oli jossain lomalla. En saanut edes päätoimittaja Jouko-tunnistinparrasta-Joentausta raivoihinsa, kun minua alkoi naurattaa omat potkuni kolumnistin paikalta. Päätoimittaja tunnisti minut hymystä. Voijeesuksentakapuoli.

No, onneksi ei tarvinnut esitellä itseäni Joentaukselle niin kuin jouduin tekemään päätoimittaja Yrjö Rautiolle Vasemmistoliiton puoluekokouksessa Kuopiossa vuonna 1998, jolloin sanoin Rautiolle, että hei, olen ollut sun alainen jo useamman vuoden. Etätyöntekijän iloja sekin. Ei pääse alainen kyllästymään pomon naamaan. Se on hyvä se!

Sokoksen keikka oli muutenkin huono käänne, sillä samaan aikaan Tampereen sosiaalifoorumilla olisi ollut Raimo Flink puhumassa uusista innovaatioista. Muun muassa niksibetonista. Luin Flinkin alustuksesta vasta, kun istuin Tapani Kaakkuriniemen (kolmasko vai neljäskö kerta tässä merkinnässä tämä mies?) ja Kati Peltolan (vas. Yhdistys 9, onko joku unkarilainen, kun os. Sápy, kurkkaus syvemmälle nettiin: isä lääkäri László Sámuel Sápy) kanssa kuuntelemassa Otto Bruunia.

Otto Bruun alusti Brasilian maattomista ja maailman pienviljelijöistä Via Campesinaseista.

Tätä olisin kertonut Tekstiilinkierrätys ry:n Sirpa Niskaselle toissailtana puhelimessa, mutta ei tarvinnut, sillä tekstiilinkierrättäjät on lähdössä opintomatkalle Raimo Flinkin luokse syksymmällä - ihan ilman meikäläisen pohjatietoja, hmpfffff. Flink on kehittänyt kierrätystekokuitua hyödyntäen niksibetonin.

En tiedä siitä muuta. Kun kerroin Flinkin innovaatiosta innoissani Matille, tämä otti tutun "tiedän kaiken rakentamisesta ja tuon olisin kertonut sinulle jo kauan sitten" - ilmeen ja minä otan vastapainoksi tuttuun tapaan "niin varmaan, mutta et aavistakaan, keiden kaikkien kanssa Juhani Aho on nussinut" -ilmeen. Lisään siihen aina "sun ihannenaises Minna Kettunenkin tietää, mutta ei kiinnitä siihen huomiota, sillä Ahossahan hän korostaa porvarillisia hyveitä" - ilmeen.

Liitän Matti Valkosen Tekstiilinkierrätys ry:hyn, sillä minusta kummatkin tarvitsevat toisiaan.

PS. Verkkosukkahuosut tulivat tähän merkintään siitä, että aina kun Heidi Komulainen (vas.) nousi Vasemmistoliiton puoluekokouksessa Tampereella lohkomme eturivissä ylös kiivetäkseen puhujapönttöön, kuului selkäni takaa Pohjois-Korean - ei kun Lapin piiristä - hurmioitunut AAAAAH. Heidillä oli solakoissa jaloissaan verkkosukkahousut. Verkkosukkahousuthan poliittisissa yhteyksissä tulivat esille, kun SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen esiintyi tuoreena Iltalehdessä paketoituna ilta-asuun sekä verkkosukkahousuihin. Puolueen puheenjohtaja ja verkkosukkahousut olivat ensi alkuun hämmentävä yhdistelmä, jonka merkitys on avautunut vasta myöhemmin. Ei se Urpiaispurpiainen ihan paska puheenjohtaja olekaan.

Pohjois-Korean piiri tuli tähän Kaisa Korhonen (vas. Etelä-Korean piirin ent. pj.) keskusteluviestistä Pohjois-Savon vassareiden nyttemmin mykistyneelle sähköpostilistalle. Kaisa lähetti listalle MTV3-stillkuvan puoluekokouksesta, jossa me pohjoissavolaiset napotamme puoluekokoussalin yhteislohkossa lappilaisten kanssa. Alalaidassa kulki teksti Pohjois- ja Etelä-Korean välisistä neuvotteluista. Kaisa kysyi keskustelussa, kumpiko salin ryhmistä oli kumpi.

Minä ilmoittauduin heti Pohjois-Korean puoluekokousedustajaksi!

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi