Pia Valkonen

Kissojen hengenlähtö lähellä

ma 15.7.2013

Keskustelu rakennusliikkeen tästä viikosta aamulla keittiössä. Toinen keskustelija tuli yläkerrasta, toinen Pielaveden työmaalta. Kello oli kahdeksan aamulla.

- Minne olet nyt menossa?
- Tuusjärvelle.
- Jaa, vihdoinkin.
- (kylmälaukun kolinaa, tekee eväitä) Tää meni homeeseen, kun kansi oli kiinni.
- Ota Muru mukaan.
- Enkä ota! Se työntyy nyt syliin ja istuu vaihdekepin piälä. Ei pysy takapenkillä. En ota sitä vastuksiks sinne. Se taas sillä piälä.
- No, ota edes Pimu takapenkille.
- Sen voisin ottaakin.
- Tai älä ota. En kestä, kun Muru jää tohon oven taakse itkemään.

Matti ei alunperin ollut koiraihminen. Koirat ovat kuitenkin päättäneet, että Matti on.

Ei Matti ollut kissaihmisiäkään. Kissat saivat tulla taloon sen vuoksi, että syksyllä 2007 keittiökaappien alle muutti, kuoli ja muumioitui lopulta kokonainen hiiriyhdyskunta. Erinäisten jännittävien vaiheiden jälkeen talossa oli loppujen lopuksi kolme kissaa.

Seurasi vielä monta jännittävää vaihetta siinä, kun kissayhteisö selvitteli välejään sekä muutti sisäistä arvojärjestystään. Yht´äkkiä kaikkein alin statuskortti vilautettiin Oskulle, häijylle, epäystävälliselle ja ahneelle leikatulle kissaurokselle. Osku kuitenkin palasi taloon Työsuhteelta, jossa asui diasporassa niin kauan kuin lasten biologinen isä vielä eli.

Osku palasi voittajana. Sillä on selvä yliote nuoresta Otto-jättiläispallista, joka on vain eroottinen hedonisti. Otolle on aivan herttaisen yhdentekevää, kuka on nimennyt itsensä yhteisön johtajaksi - pääasia, että hän itse pääsee öisin naimaan löyhämoraalisia kissanarttuja sekä tietysti tappelemaan.

Eilen löhösin Oskun kanssa keittiön sohvalla. Meillä Matin kanssa oli tuttu sanailu meneillään, joka yltyi tuon tuostakin äkäiseksi huudoksi. Se oli neuvottelu, joka hieman muistutti riitaa. Yht´äkkiä Matti osoitti keittiön nurkkaa.

Siellä kyykötti pieni hiiri. Herätin Oskun hellävaroin ja nostin sen hiiriparan viereen. Hiiri juoksemaan eteiseen. Osku viipeellä perästä. Hiiri juoksi Marian meikkipöytäsen alle ja sieltä takaisin eteisen kirjahyllyn alle. Mukaan hiiren perään tuli Muru. Osku juoksi ensin eteistä toiseen suuntaan, sitten toiseen suuntaan ja istahti lihavalle takapuolelleen kesken takaa-ajon vähän ärtyneen näköisenä.

Katsoi minuun ja tuntui sanovan, että etoasian takia uskalsitte herättää. Sitä paitsi hän oli juuri illastanut pussillisen Latzia. Samaan halpaan en koskaan mennyt niin kuin Leonid. Leonid sanoi, että Osku syö vain ja ainoastaan kanaa hyytelössä. Meillä Osku syö sekä kanaa, riistaa että muuta lihaa hyytelössä.

Hiiri katosi.

Se meni piiloon rikkalapioon. Kuljetin hiiren hellävaroen ulos ja heitin Oskun ovesta perään. Se tuli vähän ajan kuluttua tassujaan nostellen takaisin, sillä siellä satoi.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi