Päivän pannu

ma 8.7.2013

Päästin eilen Otto-kissan yläkerrasta pois. Otto hallitsee yläkertaa, mutta täällä alakerrassa joutuu väistelemään massaltaan suurempaa ja luonteeltaan ilkeämpää Oskua. Sillä aikaa, kun olimme Turkissa, Otto sai Oskulta ilmeisesti köniin. Luulimme, että Otosta jäi jäljelle vain kasa karvoja keittiön matolla, mutta tämä kuitenkin päätti palata harharetkiltään viikko paluumme jälkeen.

Otto venytteli nautinnollisesti. Oli saanut eilisen päivän paistatella kaikessa rauhassa verhottomassa huoneessa. Kun Otto palaa aamuisin yöjuoksuiltaan korvat revittynä, otsassa kynnenviiltoja ja karvat pörhöllään, minua jaksaa aina naurattaa. Nauran itselleni, sillä muistuu mieleen muudan vitsi. Nauran lisäksi sille, että sama vitsi naurattaa joka kerta.

Otto on leikkaamaton uros, joten sillä leuhkan perseen komistuksena on jättiläispallit. Oskullakin, joka on leikattu, on edelleen pallipussit, mutta ne ovat valitettavasti tyhjät.

Otossa on jotain ärsyttävän laiskan ja ylimielisen eroottista. Aivan kuin Kiteen punikissa. Se saa kuohitut urokset aggressiiviseksi eikä siinä todellakaan ole aviomiesainesta. Vitsi, joka naurattaa minua aina, kun Otto vilahtaa aamuisin - muka vaivihkaa ja muina miehinä - ulko-ovesta:

Mies meni kapakkaan. Tarjoilija tuli pöydän viereen ja kysyi:
"Päivän pannu?"
Mies vastasi: "Ei kun yön ryypänny."

Voin myös kuvitella asetelman, joka on Kiteen Apsilla, jossa punikki käy lauantai-aamukahvilla.

Tissit

Keitäs tyttö kahvia, Eveliina Talvitien kokoama artikkelisarja naispoliitikoista, kertoi sen, että nykyisin naispoliitikon kannattaa käyttää puheessaan sanaa perse.

Voi voi, luulin, että työväenluokkainen nainen voi erottua perseen käytöllä porvaristosta ja siksi olin iloinen, että ministeri Merja Kyllönen (vas.yliopistospatologisluiba Me Naiset 21.6.2013) käytti kiistanalaisessa puoluekokouspuheevuorossa kyseistä sanaa:

"Hallitus on tehnyt perse ruvella töitä..."

Koska Eveliina Talvitie on ollut kirjoittamassa kirjaa Matti Vanhasesta (kesk.), arvelen, että tämä ei itseään ainakaan uuteen työväenluokkaan identifioi. Ja koska Talvitie, vaikka terävästi kirjoitti Keitäs tyttö kahviaan sekä on haastatellut ilkeää äitipuolta sekä barbieta satiiriseen feministilehteen Koti ja Järjestys, hyväksyy sanan perse, pitää meidän uuden työväenluokan ja skeggsiläisten chavien keksiä jotain järeämpää.

Jos olette tarkasti lukeneet blogiani, täällä aika ajoin esiintyy sana vittu. Perse ei enää riitä. Pitää ottaa pöytään vittu tai vitun karvat. Matillani on veikeän kaksoistyöväenluokkainen ilmaus: "Voi persiin vittu."

Olen seurannut Kiteen punikkia erilaisissa vasemmistokeskusteluryhmissä sekä olen tarkkaillut sivusta omaa aviomiestäni, ja olen satakertaisesti pannut merkille, kuinka vulgaari työväenluokkainen mies saa akateemiset naiset hulluiksi himosta. Sama vaikutus ei ole vulgaarilla työväenluokkaisella naisella.

Tätä Beverley Skeggs koettanee sanoa. Sanoisi sen suomeksikin, jos suomennos joskus uhkaisi ilmestyä.

Toisaalta minulla on sen vuoksi paremmat mahdollisuudet tulla Suomen Eduard Limonoviksi kuin Kiteen punikilla. Naispuolinen Eduard Limonov herättää varauksetta suurempaa inhoa kuin miespuolinen. Karkeat miehet herättävät vain ihastuksen huokauksia.

Niinpä Ärräpäistä ropisi taas porukkaa pois kauhuissan ja inhon vallassa, kun elvytin vanhan kunnon tissikeskustelun.

Sirkka-Liisa Anttila

Porukan joukkopoistuminen käynnistyi Ärräpäät-sähköpostilistalla sen jälkeen, kun siellä oli ollut pahaenteisen hiljaista. Luulin, että olimme Kiteen punikin kanssa listalla kahden.

Kahden emme livenä ole olleet kuin kerran vappuna Iisalmen Marjahaan bensiksellä. Punikki istui niin messevänä auton pelkääjän paikalla ja minä takapenkillä. Punikki oli kaksi kertaa saman päivän aikana kellistynyt auliin alistuvaisesti, kuin vatsansa rapsutettavaksi paljastava koira, häntä nahkaruoskalla raipponeelle amazonille.

Minua ärsytti. Mies olikin paljastunut aika kesyksi.

Koska olen pari vuotta sitten houkutellut Kiteen punikin Ärräpäihin vääntämään STP:n Heikki Typön kanssa klassisesta taloustieteestä, jälkikeynesläisyydestä ja olin toivonut, että nämä pääsisivät väännössään Marxiin, ajattelin, että nyt, kun listalla tuli pahaenteisen hiljaista, minun tulee jotenkin viihdyttää Kiteen punikkia, jotta ei häivy Typön perään.

Mietin otsa rypyssä, mikä olisi aihe, joka kiinnostaisi punikkia. Keksin: "Tissit!"

Samaan aikaan mietin, mikä saisi ensin Ärräpäissä oman Eduard Limonov -maineen vahvistumaan. Keksin: "Omat tissini!"

Käynnistin jälleen tulenaran keskustelun ja kappasta vain, Kiteen punikki ei ollutkaan ihan niin kesy kuin olin kuvitellut. Punikki käytti minun tissejäni koketeeraakseen keskustelussa kauniin Pantteripurijan kanssa. Perkeleen punikki, tietää, kuinka saada naiset raivoihinsa.

Pantteripurija Emilia Kukkala on lempparini. Hän oli jossain välissä valmistunut yliopistosta aiheenaan Nuoren rakennustyöläisen identiteetin rakentuminen Raksanuoret-lehdessä ja ilmeisesti yliopiston päätösjuhlassa tai jossain - en nyt löydä punikin sähköpostia asiain kulusta - ollut televisiokuvaaja oli kuvannut vain nuoren kaunottaren tissejä.

Siinä kohtaa Kiteen punikki, tuo armoitettu betoniraudoittaja ja raksatyöläinen, oli vetäissyt peliin vanhenevan ja lihavan naisen tissit - meikäläisen.

Toinen ikävä lieveilmiö - joukkopaon lisäksi - tässä kahden kiveksen välisessä kirjallisessa taistossa oli se, että kunnioittamani kieli- ja tyylipoliisi Tapani Kaakkuriniemi suuttui listan isälle Pentti Straniukselle. Stranius avioon mentyään koettaa kuohita myös synnyttämänsä sulkeisympyrän kirjoittajien sanavapautta.

Kaksi kivestä? Taaskaan ette ymmärtäneet mitään. No, lukekaa tässä välissä kirjailija Tommi Melenderin Antiaikalaisesta merkinnän Melenderin lempparista, misogyynistä Gustave Flaubert´sta otsikolla Massojen vihollinen: http://antiaikalainen.blogspot.fi/2013/07/massojen-vihollinen.html

Sen lisäksi, että Gustave Flaubert vihasi massoja, kuten Kiteen punikkikin, toivoisin minä pääseväni Kiteen punikin vasemmaksi kivekseksi, sillä: "Parasta ystäväänsä Louis Bouilhet’tä hän (Flaubert) kutsui hellittelevään sävyyn ”vasemmaksi kiveksekseen” ja joutui surun murtamaksi tämän kuoltua. Muutamaa naistakin Flaubert ehti rakastaa, tosin omalla rajoittuneella tavallaan."

Jos Kiteen punikki on Ärräpäiden Gustave Flaubert ja minä toivon pääseväni hänen vasemmaksi kiveksekseen, koetan myös olla sähköpostilistan vastenmielinen hutsu. Hutsuuteen palaan varmasti myöhemmin ja monta kertaa. Liittyy käsitteeseen chav.

Mitä enemmän koetan olla kevytmielinen hutsu, sitä enemmän muutun forssalaisen sikatilan emännän kaltaiseksi. Tyypillistä elämälleni. Kun miehet ympärillä nauravat kiinalaisille alistuville pikku jaloilleni ja rakastavatkin vallantäyteläistä isotissiä Anna Vasiljevnaa, päätän kasvaa Anna Vasiljevnan mittoihin.

Kun olen Anna Vasiljevna sekä Sirkka-Liisa Anttilan mitoissa, miehet ympärilläni himoitsevatkin kiinalaisjalkaisia nuoria naisia.

Turvonnut finni

Tarkkaavainen blogin lukija huomaa, että eniten Keitäs tyttö kahvia -kirjassa pidin Sirkka-Liisa Anttilasta (kesk.). Anttila tunnustaa, että sai kerrasta Brysselissä tarpeekseen. Meppi heräsi ajatukseen, kun istui matkalla Brysselistä kotiinsa Forssaan linja-autossa ja ihmetteli, miksi tämä lentokone ei ota noustakseen.

Anttilaa oli Iltalehti kysynyt juttuun, jossa verrattaisiin Anttilan ja Suomessa vierailleen pornotähti Ilona Stallerin eli Cicciolinan tissejä. Anttila ei suostunut, mutta kertoo Cicciolinan eduskuntavierailusta seuraava anekdootin:

Ciocciolina vilautti eduskunnan istuntosalin parvekkeella paljasta rintaansa. Johannes Virolainen tiirasi silmät tirrillään. Tapahtumien jälkeen Virolainen oli analysoinut performancea: "Pitäisi olla jonkin verran itsekritiikkiä - sehän oli kuin turvonnut finni." (Eveliina Talvitie, Keitäs tyttö kahvia - naisia politiikan portailta; Ulkonäöllä on väliä, rintavarustus, käsilaukut ja roiskeläpät kiinnostavat s. 303)