Straniusten häistä mycket
paljon ajateltavaa

Hääpuhe oli julman kaunis

su 21.7.2013

Kun ajoimme eilen hauskaa ja odottamatonta reittiä Varparannalle Kivi-Straniusten hääjuhlaan, Maria luki hääkutsuprintin ja tuumasi epäluuloisena: "Ei kai tämä ole jokin keskustelutilaisuus!?"

Kutsussa luki, että juhlassa on tarkoitus parantaa maailmaa. Maria on tullut siihen johtopäätökseen, että näissä piireissä tapa parantaa maailmaa on järjestää keskustelutilaisuus.

Yllättävä reittimme Kontiolahden Varparantaan kulki Polvijärven kautta. Polvijärven markkinoilla olimme vastapäätä juhlapaikkaa, mutta Höytiäisen, järven, toisella puolella. Ajoimme täysin ennalta tuntematonta tietä Joensuu-Kajaani -tielle. Kartalle palasimme Kolinportin huoltiksen kohdalta.

Siinä odottelimme Juuasta Väyrysen Ritvaa (vas.) mukaamme. Kiteen punikki ilmeisesti kaasutteli Kiteelle, sillä häntä ei hääjuhlassa näkynyt, vaikka Tapani Kaakkuriniemi (vas.) olikin ilmoittautunut juhlaan.

Emme ihan ensimmäiset häävieraat olleet. Ärräpäät, Vaskosen pariskunta ja Kaakkuripari, olivat jo ehtineet paikalle ennen meitä. Sulhanen hyöriskenteli keittiössä. Morsiankaan ei ollut vielä pukenut ylleen valkoista mekkoa. Näytti pikku Myyltä tosin häämekko päälläkin. Oli niin kaunis, että itketti.

Sulhanen näytti Haisulilta. Oli vähän ärtynyt joutuessaan keittiöön, tukka pystyssä ja teepaita päällä. Pääkokille oli tullut jokin  kiireellinen meno, josta selvisi juhliin, kun ruoka oli jo valmis. Emme saaneetkaan legendaarista Tane Wasenius -körpäkkää, festariruokaa, jolla on ihmeellinen tarina junan alle jääneestä lehmästä, avotulesta ja muurinpohjapannusta.

Saimme Straniuksen "iänikuista kaalikeittoa" ja pääruoaksi eri versioita plovista. Kaalikeiton oli nimennyt tuoreehko vaimo, joka asuu kuin Simone de Beauvoir kohtuullisen välimatkan päässä aviomiehestään. Aviomies kutsuu vaimoaan aina syömään ja vaimo sanoo: "Taasko sinulla on sitä iänikuista kaalikeittoa".

Pariskunta oli tuoreehko, sillä heidät oli vihitty - monimutkaisin ja monimaantieteellisine menoin - jo 12.12.12. Jotenkin parin piti koukata Lieksasta Juukaan ja siitä Eeva Ryynäsen kirkkoon, joka taitaa olla taas Lieksassa. Kuulosti yhtä monimutkaiselta kuin se, että me Matin kanssa menimme naimisiin Seinäjoella Lakeuden Ristissä.

Lapinlahden kirkossa emme voineet vihkiytyä, sillä se on Matille restaurointikohde ja muistuttaa työstä. Puumalan kirkossa emme myöskään voineet mennä naimisiin, sillä minut oli siellä jo kertaalleen vihitty.

Morsion, Inka Kivi-Straniuksen (os. Ehrukainen), pitämä hääpuhe sulhaselleen oli mainio ja sitä on aivan mahdoton dekonstruoida. Haisuli seisoi ryhdikkääsi vieressä - ja puhisi. Hääjuhlaväki oli välillä kuin Matti Apunen teatteriesityksessä; uskaltaako nauraa vai ei.

Etsin kohta netistä Apusta naurattaneen teatteriesityksen, joka oli myös Kusarin Anna Pajun mielestä hyvä. Sitten se on hyvä. Nyt Matti kutsuu kasvisruoalle keittiöön. Tarjolla on uusia perunoita, kukka- ja parsakaalia, salaattia ja turkkilaista jogurttikastiketta.

Apunen ei pitänyt Kansallisteatterin Neljännestä tiestä (HS 16.4.2013), mutta piti kuitenkin Q-teatterin Häiriötekijästä. Anna Paju sanoi Häiriötekijästä, että se oli julmaa huvia, joka järkytti ja nauratti melkein pissat housuun (KU 23.2.2013). Matti Apunenkin piti Häiriötekijästä, mutta ei uskaltanut nauraa. Ilmeisesti pelkäsi pissaavansa housuun.

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1365996347582

Inka Kivi-Straniuksen hääpuhe oli julman kaunis.

Turkkilaista jogurttia
tehdään Jalasjärvellä

K-Marketin turkkilaista jogurttia, johon Matti on mieltynyt, tehdään Jalasjärvellä Juustoportti Oy:ssä. Pohjanmaalais-turkkilainen jogurtti on Pirkka-merkkinen, mutta hyvää. Anteeksi epäluuloni Pirkka-bulkkimerkkiä kohtaan. Juustoportti Oy näkyy aloittaneen Jalasjärven Hirvijärven kylällä Keski-Kasarin tilalla syntymävuonnani 1965 ja se on edelleen perheyritys. Työllistää sata henkeä ja kesällä tuplamäärin.

Lounaspöydässämme äsken kaikki oli kotimaista. Luen lähiruoaksi sen, että jogurtti tulee Jalasjärveltä. Sen ovat valmistaneet jalasjärveläiset elintarviketyöläiset. Kuunnelkaa nyt tätä: pohjalaiset elintarviketyöläiset. Eikös olekin komeaa?

Siitä pääsen Maaseudun Tulevaisuuteen ja otsikkoon "Ei kilpailua rautateille!" (MT pe 19.7.2013). Lehden perjantaivieras Juha Kuisma, kylien liiketoiminta-asiamies, kirjoitti rautateiden kilpailuttamisesta niin, että toivoisin jokaisen vassaripolon, joka nielaisi 90-luvulla uusliberalismin kaikkineen, opettelevan tekstin ulkoa.

Harmi muuten, että en leikannut talteen Juha Kuisman kirjoitussarjaa puutarhakaupungista. Maaseudun Tulevaisuus julkaisi sarjan  kesällä 2010 ja Kuisma nettisivuillaan arvelee, että sarja on keräilyharvinaisuus. Ennen kuin Kuisma kokoaa tekstinsä puutarhakaupunkipamfletiksi, voisin tilata Kuisman sivuilta kirjan Asumisen vapaus. Sivut mainostavat sitä ekologisena pamflettina maaseudulla asumisesta.

Kuisma on rautatieaiheisessaan kolumnissaan melkein marxilainen. Hän vihjaa siihen suuntaan, minkä me marxilaiset - ajanviete- ja tapakommunistit - sanomme ääneen. Kapitalismi ts. uusliberalismi johtaa monopolisoitumiseen. Valtiollinen monopoli on monopoleista siedettävin.

Me uusmarxilaiset sanomme sen kaiketi niin, että avainalat tulee säilyttää valtion hallussa. Kuten VR ja kaivannaiset. Ei ole laitaa, että Yara International ASA, globaali kemian alan yritys, louhii maapallon viimeiset fosforit muun muassa Siilinjärveltä, jalostaa ne sekä kuorii kermat myymällä jalostelannoitteet takaisin yläsavolaisille pelloille kalliiseen hintaan.

Ehdotin Maattomien Ystävät ry:n Otto Bruunille Tampereen sosiaalifoorumissa, että tulevaisuuden fosforilannoitteet kaivetaan yläsavolaisten järvien pohjasta. Sinne ne ovat vuosien myötä valuneet. Niin itse asiassa jonkin verran tehdään jo. Lapinlahdella toimii Kalakopla-niminen yritys, joka puhdistuskalastaa järviä eri puolilla Suomea.

Kalat kompostoidaan - näin ymmärsin kalakoplamiehen kanssa jutellessani - ja ne palaavat ravinnekiertoon.

Onkiveden pohjassa olisikin runsas ravinnepatja. Syynä ravinnepatjan muodostumiseen on ollut muun muassa naapurimme Lapinlahden meijeri. Meijerin paskavedet menivät suoraan ja puhdistamattomana Onkiveteen vuoteen 1976 asti.

Leo Stranius
hegemonina

Nyt kun ensin kehuin kuplille Maaseudun Tulevaisuutta, voinkin siirtyä hampurilaismalliin. Kritiikkiin siis. Sanoin eilen Straniusten häissä poika Leo Straniukselle, että itse asiassa lehden päätoimittaja Lauri Kontro kehui tätä pääkirjoituksessaan. Kontrohan sanoi, että Leo Stranius on tehnyt sen, mihin edes pääministeri ei pysty.

Leo Straniuksesta oli Hesarissa monen sivun henkilöjuttu. Lisäksi Hesarissa on kerrottu Leo Straniuksen ja Annukka Bergin asunnonvaihtoasioista ja tuon tuostakin lainattu jotain Straniuksen sanomaa. Jopa omasta asumisestaan perheellisenä kaksiossa kertonut toimittaja viittasi ilmastovastaavan ja tämän yhteiskuntatieteiden tohtorivaimon kolmioon.

Kun on vaikuttaja, saa varautua siihen, että paskaa sataa niskaan. Se on merkki siitä, että on vaikuttaja.

Sen sijaan se ei ollut reilua, että MT ei julkaissut Leo Straniuksen vastinetta häneen nimellä ammuttuun pääkirjoitukseen. Perustelut olivat, että vastine oli julkaistu Straniuksen omassa blogissa. Linkki ilmestyköön tähän:

http://leostranius.fi/2013/06/vastaukset-lauri-kontrolle-kansalaiskampanja-turkistarhauksen-kieltamiseksi-onnistui-yli-odotusten/

Mielestäni Leo Straniuksen vastaus päätoimittaja Lauri Kontrolle oli hyväntuulinen ja vie asiaa eteenpäin:

"Eduskunnan keskustelussa lähes kaikki kansanedustajat pitivät eläinten hyvinvointiin liittyviä parannuksia tarpeellisina. Turkistarhaukseen tullaan ottamaan kantaa tulevassa eläinsuojelulainsäädännön uudistuksessa ja turkisasetuksen päivityksessä."

"Lisäksi asia noussee esille seuraavissa eduskuntavaaleissa ja hallitusneuvotteluissa. Tuolloin on mahdollista saada aikaan kielto uusien tarhojen perustamiselle, tarhojen sukupolvenvaihdoksille ja tarhojen laajentamiselle eläinten lukumäärän suhteen, kannustimia muihin elinkeinoihin siirtymiseen, päätös siitä, että turkisalaa ei tueta yhteiskunnan varoin (mm. investointituki, aloitustuki, luopumistuki, lomitustuki) sekä eläimille siirtymäajan aikana elinolosuhteet, jossa niillä on maapohjaa, enemmän tilaa ja enemmän niiden tarvitsemia virikkeitä."

Minusta Vasemmistoliiton puoluekokouksessa Paula Mehdolle (vas. Kuopio) ja sitä myöten meille kaikille maalaisille - lue Kallion punavihreän sisäpiirin ulkopuolisille - buuanneet punavihreät vassaripaskat eivät olleet edes perehtyneet asiaan. Kunhan buuailivat meille valtahurmiossaan.

Lieksan Ehrukaisia
ja Leppävirran Itkosia

Marian, minun ja Väyrysen Ritvan (vas.) pöytäseurueessa istui Arja Ehrukainen, morsiamen serkku, liuta iloisia ja puheliaita Leppävirran Itkosia sekä kyläpioneerit Leena ja Pertti Rannikko. Arja Ehrukainen oli mielenkiintoinen tuttavuus. Tämä oli tullut Juukaan työvoimatoimiston johtajaksi Intiasta ja Bangladeshista.

Jotain intialaista ja voimakasta, hieman pelottavaakin, voimaa Arja Ehrukaisesta säteili. Liikuntasosiologi Hannu Itkosen mainio Vilja-tytär sanoikin Ehrukaiselle, että tällä on meedion silmät. Meediota nauratti.

Vilja Itkosen olen varmasti tavannut joskus 90-luvulla Kuopiossa Työnkulmalla vasemmistonuorten jutuissa, joita liepeilin Kusarin aluetoimittajana. Vilja on sanataiteen pulppuava opettaja ja on perustamassa elämäänsä Argentiinaan. Vaikka Mariaa kyllästytti pöydällisen puheenparret ja sata kertaa tuntui häpeävän äitiään, pelasti tilanteen Viljan äiti, joka paljastui Tumi Turusen (lämmin vas.) henkiseksi siskoksi.

Tumi on kuulema hänet adoptoinut. Viljan äiti kaivoi Marian tylsyyden hetteiköstä sanomalla tätä 17-vuotiaan nuoren naisen näköiseksi. Sen jälkeen Maria säteili.

Toivoin Marian kuuntelevan Viljaa. Kuuntelikin. Vaikka Vilja on nuoreen ikäänsä nähden kosmopoliitti, hän sanoi arvostavansa myös elämänvalintoja, jossa muutetaan vanhempien talosta vain tien toiselle puolelle.