Pia Valkonen

Belgiassa valmistetaan terveyssiteitä

ti 23.7.2013

Olen vähän apea. Kävi ilmi, että en ole Ärräpäät-sähköpoistilistan Eduard Limonov. Listan Limonov, tuo lauseillaan pieniä tyttöjä murhaava jäärouva, onkin toimittaja Matti Ronkainen Kontiolahdelta.

Hän kirjoitti minulle seuraavan kuolemattoman lauseen: "Kiitos taas ihana pullukka Pia, jonka sanan miekka leikkaa kuin pietarilaisen huumehuoran vittu. Mutta hänellähän taitaa olla sieltä päin karttunutta kokemustakin."

Sain, mitä tilasin.

Nimittelin Matti Ronkaista listan hemuliksi.

Pentti Straniuksen ja Inka Kivi-Straniuksen häissä minulle kirkastui muudan ajatus, joka on päässyt matkan varrella unohtumaan. Me Ärräpäissä, Straniuksen sulkeisympyrässä, joksi meidät jääpalan kirkas kirjoittaja Heikki Typpö nimesi poistuessaan listalta laajakaista rytisten hänen raivoaan meidän laiskuudestamme poliittisessa vaikuttamisessa, olemme kaikki aloittelevia kaunokirjoittajia.

Huom. Edelinen lause on tahallisesti juuri tuollainen. Joudutte vetämään henkeä päälauseen sisällä olevan sivulauseen aikana. Tai sitten lakkasitte lukemasta koko blogia ja ajattelette minusta toivottavasti samaa kuin joku Anna Kontulan (vas.vau) bongaama nettikeskustelija: "Loistopano vaik dorka donna."

Pisimmällä meistä kaunokirjallisella saralla on itse listan isä Pentti Stranius. Stranius on kirjoittanut kasan novelleja, jotka annoin kirjailija Matti Pulkkisen luettavaksi. Luin ne samalla itsekin. Minusta ne olivat hyvä. Pulkkinen kehotti Straniusta kiinnittämään huomiota lauseidensa rytmiin.

Kun Pulkkinen antoi lasuntonsa, hän tietysti oli vielä elossa, ja ajelimme Varpaisjärveltä Kaskikuusen kansalaisopiston teologisilta luennoilta kohti Lapinlahtea. Pulkkisen oli vaikea afaasiansa vuoksi joskus saada sanottua pitkiä lauseita ja kokonaisia ajatuksia. Koska olimme molemmat väsyttäneet itsemme sanomiseen jo alustuksen aikana, ajattelin, että kysyn jatkon joskus myöhemmin.

Olisin halunnut kysyä Straniuksen rytmistä tarkemmin. Miten hän - samalla myös minä - saisimme ammattilaisen mielestä rytmitettyä sanomamme paremmin. Pulkkinen kuitenkin ehti kuolla ennen kuin sain kysyttyä asian loppuun asti.

Stranius-Haisulin morsio, joka nyt Pikku Iinä sähköpostien signeerauksissa kulkeee, otti Straniuksen kirjoitukset esille. Vaimo kehui; tekstit ovat saaneet romaanin muodon - ja sulhanen näytti aidosti hämmentyneeltä. Kaunokirjoittaminen on meille kaikille listalla jotenkin tärkeää ja vähän kivuliasta.

Minäkin teeskentelen koko ajan olevani wanna be maatalon emäntä, vaikka tahtoisin olla lyyrisen romanttinen ja pirteä Tittamari Marttinen. Sillä kun on aidosti punaiset hiuksetkin. Ei tällaiset S-Marketin hyllyn Real Redit.

Pahinta Ronkaisen viillossa ei ollut pietarilaisen huumehuoran vittu. Toki ymmärrän, että terävähän se vittu ei missään nimessä ole. Ansaitsemismieleissä käytetty etupäässä. Olenkos minä kovin monta kertaa täällä blogissani sanonut, että olen kirjoittanut rahasta 17-vuotiaasta lähtien siihen saakka, kunnes legginsallerginen Kusarin päällikko Kai Hirvasnoro ilmoitti minulle sähköpostilla, että yhteistyömme lehden kanssa päättyy tähän?

Luulin silloin kuolevani. Se oli reilu vuosi sitten.

Vitut minä mitään kuolin. Perustin blogin. Blogistani ja Ärräpäistä minut Tiedonantajaan poimi päätoimittaja Marko Korvela. Tiedontantajaan kirjoitan rakkaudesta kommunisteihin. Nimenomaan.

Mutta se, mikä Ronkaisen teurastuksessa oli pahinta, oli se, että hän tietää, mikä on arin kohtani. Se, että olen pohjimmiltani eteläsavolaispullukka, jolta tekstiä tulee kuin ripulikakkaa. Tiltiltiltil, sanoisi Leonid Ljuhanov, lasteni isä, jos olisi elossa.

Terveyssiteet

Sain eilen palautetta siitä, että olin epäluuloinen Pirkka-bulkkituotteita kohtaan. Eihän se Pirkka vielä mitään, kirjoitti kieliopillinen ja humanistinen auktoriteettini, jolle olen myös puoluekokouksessa takapuoleen liimautuva bannyij list, saunavastan lehti, Tapani Kaakkuriniemi (vas.Palokka) ja lisäsi, että bulkkimerkkien pohjasakkaa ovat Keskon Rainbow ja SOK:n Euroshopper.

Nyt fokusoin mielessäni Alahärmästä kotoisin olleeseen kanadalaiseen sosialistisuffragettitaistelija Sanna Kannastoon, joka uskalsi täysin ilman häpyä puhua nenäliinamyssyt päässä sovinnaisesti pönöttäville suomalaisnaisille haaleilla eli työväentalon tapaisissa paikoissa kuukautisista ja ehkäisystä.

Niinpä sanon, että Rainbow´n Super Yöside on bulkkimerkistään huolimatta paras. Siellä Belgiassa ne terveyssidetyöläiset niitä kokoavat jättiläismäisissä hikipajoissaan. Valmistusmaa on nimittäin Belgia ja valmistuttaja Inex Partners Oy Espoosta. Toivon todella, että terveyssidetyöläiset pääsevät pissalle koneidensa äärestä.

Näinhän ei välttämättä kiinalaisissa terveyssidetehtaissa ole.

Nauratti, kun olin vielä edellisen sähköpostiosoitteeni voimassa ollessa mukana jossakin kuluttajatutkimusgallupissa. Vastailin kuluttajana mitä kummallisimpiin kysymyksiin. Muudan mielestäni vitsikkäin kysely koski terveyssiteitä. Olin vähällä pudota työtuoliltani tietokoneen alle naurusta, kun klikkailin:

"Rainbow Super Yöside saa minut tuntemaan itseni vapaaksi, voimakkaaksi, kauniiksi, hedelmälliseksi, sporttiseksi ja ties mitä ihanaa."

Kirjoitin vielä kyselyn loppuun, että ne, jotka ovat kehittäneet terveyssiteisiin siivekkeet, saisi hirttää munistaan. Minulla nimittäin oli silloin jo kohtuullisen pitkät hiukset, ja jos en ehtinyt aamulla letittää tukkaani taakse tiukkaan lettiin, oli aamulla vessassa ährätessä ne pirun siivekkeet liimautuneet tukkaani.

Tai sitten jokainen siivekkeellisiä terveyssiteitä sisältävä pakkaus tulisi varustaa jenkkityylisellä lauseella: "Älä osta näitä ainakaan asuntovaunun pienessä toiletissa vaihdettavaksi."

Työ = nälän aiheuttamia pakkoliikkeitä

Nauratin eilen Tikkisen Hannelea, joka odottelee Kelan päätöstä työkyvyttömyyseläkkeestä, tekstaroimalla hänelle Kiteen punikin työperäisen kiteytyksen. Luin eilen Kiteen punikin Auvo Rouvisen, joka sivumennen sanoen ärsyttää minua joskus aivan suunnattomasti, ja jonkin www.uusisuomi.fi:n herrahenkilö Heynon välisen keskustelun Marxista ja Neuvostoliiton kaatumisesta.

Ensinnäkin Kiteen punikki uskalsi kertoa, että Neuvostoliitto oli ainakin 1980-luvun lopussa turvallinen maa. Punikki oli silloin rakentanut Kondorovoa ja viettänyt viikonloput Moskovassa. Koska punikkia, joka raivostuttaa minua etupäässä alkoholin käytöllään, ei ollut ryöstetty tämän hoipperehtiessa pitkin Moskovan öitä ruplaniput rintataskussaan ja käydessä neuvostohuorissa, Neuvostoliitto oli turvallinen maa.

Se on muuten totta.

Missä muussa maailman metropolissa muudan pienikokoinen eteläsavolaispullukka olisi voinut ensin juoda pullon suusta konjakkia virolaisen rakennustyläisen Valbo Kallasteen kanssa taksissa, mennä sitten Moskovan laitamille johonkin rakennustyöläisten asuntolataloon, juoda lisää konjakkia suoraan pullon suusta, riisua kaikki vaatteet, mennä nukkumaan, lähteä käytävälle etsimään vessaa, pissiä jonnekin minne lie ja sitten ryömiä takaisin?

Takaisin? Ihan johonkin muuhun huoneseen, jonkin mustanpuhuvan rakennustyöläisen kainaloon.

Sieltä aamulla heräsin. Venäläisen karhun tai ainakin kovin karvaisen miehen kainalosta. Eikä yksikään neuvostorakennustyöläinen - ei Valbo Kallastekaan - ollut minuun sinä yönä koskenut.

Tämä juttu on tosi.

Tekstaroin eilen, että Kiteen punikin marxilaisen analyysin mukaan työ on nälän aiheuttamia pakkoliikkeitä. Tikkistä nauratti. Kuten myös se, että luin John Steinbeckin Eedenistä itään ykkösosasta odottamattoman lauseen.

Steinbeck kirjoittaa: "Paisteen syttyminen on yhtä nautinnollista kuin iso, venyttelevä haukotus."

Luin: "Paiseen syntyminen on yhtä nautinnollista kuin iso, venyttelevä haukotus."

Ajattelin: "Aika erikoinen, mutta sangen sattuva, kielikuva."

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi