Pia Valkonen

Geopolymeerisementti kiinnostaa

...mutten pääse tässäkään merkinnässä siihen

ke 31.7.2013

En aloittanut eilen seuraavaa Steinbeckiä, kun en osannut päättää, minkä niistä seuraavaksi lukisin. Vihan hedelmät olisi kirjailijan yhteiskunnallisin. Liittyisi myös vähän aikaa sitten Ylen Teemalla olleeseen dokumenttiin Amerikan 1930-luvun hiekkamyrskyistä. Oklahomalaiset vuokraviljelijät lähtivät laumoittain etsimään parempaa viljelysmaata, kun tehoviljely oli ensin tuhonnut preerioita kammoittaviksi hiekkamyrskyerämaiksi.

Vihan hedelmät on minulla kuitenkin vain pokkareina ja eilen tuli pää kipeäksi näillä varalaseilla jo kolmea ensimmäistä sivua lukiessa.

Niinpä hotkaisin melkein loppuun kerralla Markku Kuisman Yksinkertaisuuden ylistyksen. Se oli mietoudessaan pettymys. New Public managementin arvosteluun historioitsija pääsi kuin ohimennen sivulla 73 ja nyt vasta, kun olen melkein lopussa, pääsee asiaan. Siihen, miten täällä tulisi jatkossa koettaa elää.

En ole aivan vakuuttunut siitä, että me kaikki eläisimme mainiosti start up -yrittäjien sinänsä ihan hauskoilla innovaatioilla. Muutama vuosi sitten julkistettiin ensimmäinen Aalto-yliopiston start up -yrityksen innovaatio: sisustussukat palovaroittimen naamioimiseksi, kun palovaroittimet ovat niin rumia esineitä.

Viime sunnuntain Hesarissa oli toinen: työpöytä, jossa voi ladata kännyköitä. Loistavaa! Mitähän seuraavaksi?

Onhan se hyvä, että Pohjoismaiden historiantuntija Kuismakin tietää. Tietää saman, minkä me Marximme ja Seppäsemme lukeneet tiedämme. Finanssikapitalismissa ei tuoteta mitään. Sen pääoma ei missään nimessä ole laiskaa ja maltillista. Sijoittajat toimivat kuin paarmalauma.

Hyökkäävät jonkin perinteisesti hyvin toimivan yrityksen kimppuun sijoituksineen schumpeterilaisesta luovasta tuhosta innovoituneena, nostattavat sen pörssiarvoa pakottamalla tehostamaan ja irtisanomaan, nostavat voittonsa, vetävät rahansa pois ja siirtyvät muualle kuppaamaan.

Tällaisia kapitalisteja emme halua. Maria pitää herättää. Julkaisen tämän näin ja jatkan geopolymeerisementistä sekä lattian alaisista biolämpökompostoreista myöhemmin. Ehkä tässä välissä kipaisen jopa lenkillä sateesta huolimatta. Pitää laskea, monta koiraa talossa on. Toivottavasti jompikumpi on Matin mukana Pielavedellä.

Kieltäydymme
kilpailemasta

Pitää ehkä tilata Maahengeltä Lapinlahden kunnanjohtaja Marko Korhoselle Asumisen vapaus (toim. Juha Kuisma). Pitäisi tilata tälle myös Hanna Kuuselan ja Matti Ylösen Konsulttidemokratiakin, jos ei ole sitä vielä lukenut.

Asumisen vapaus käsittelee asumista maalla. Pamfletin nimi sai tosin ihokarvani nousemaan kauhusta, sillä sana vapaus on nyt uusliberalistien monopolisoima. He ovat Suomessa määrittäneet vapauden markkinoiden täydeksi vapaudeksi kansan erilaisten vapauksien kustannuksella.

Rakentamisessa täysin vapaiden markkinoiden seurauksena meillä ovat nykyiset jätit: pörssiyhtiö YIT, Lemminkäinen Oy, joka on jonkinlainen perheyhtiö edelleen sekä ruotsalainen pörssiyhtiö Skanska Oy ja pörssiyhtiö NCC. Markku Kuisma Yksinkertaisuuden ylistyksessään otti nämä esille nimenomaan yritysmenestyjinä.

Onhan se kiva, että pörssiyhtiöt menestyvät.

Paikallistalouksille menestysyhtiöiden menestyksestä ei paljoakaan ole hyötyä. Esimerkkinä Sonkajärven jäähallin rakentaminen jokunen vuosi sitten. Kun jäähallia rakennettiin, olin heittopussina Savon Mediat Oyj:n Miilussa. Miilussa työskentely oli mukavaa, sillä sain istua ihan yksin Sonkajärven konttorissa.

Mitä nyt joskus kävimme yhdessä lounastamassa kommunistijohtaja Asko Julkusen kanssa.

Asko Julkunen (skp) sai minut - sekä täysin sekaisin - että ottamaan selvää, mitä tarkoittaa se, että jäähalli rakennettiin työllisyysperustein. Yksikään sonkajärveläinen työtön rakennusmies ei työmaalta töitä saanut.

Urakkakerman kuori kokkolalaislähtöinen Nordic Hall oy, josta oli jossain vaiheessa tullut ylikansallinen yritys. Se kuului Nordic Shelter Solutions-konserniin ja nyt niittää mainetta hengenvaarallisten, romahtelevien hallien rakentajana.

Varsinaiset rakennustyöt oli alihankkeistettu kajaanilaiselle rakennusliikkeelle, joka oli esimerkiksi lämmöneristystyön - muistaakseni - alihankkeistanut edelleen virolaisille täsmätyöläisille. Nämä asuivat jossain homeisessa hökkelissä. Jotain työmaalla tekivät myös kalsilaiset eli jääkiekkojoukkueen talkoolaiset itse.

Kyllä kyrpii, täytyy sanoa.

Meidän paikallisten yritysten, jotka oikeasti maksamme työläisillemme TES:n mukaiset sekä eläkkeet että vakuutukset viimosen päälle - puliveivaamatta - pitää sitten tapella elannostaan tarjoamalle pers´aukisille ja tavallisisti myös piheille palkansaajille kylppäriremontteja.

Markkinoiden vapaus rakentamisessa tarkoittaa sitä, että me oikeata palkkaa, työterveyshuollon, leikkaukset sekä tyrät työläisillemme maksavat yrittäjät saamme kantaaksemme perin vittumaisen tyypin maineen siitä, kun uskallamme lähettää keskiluokkaiselle palkkatyöläiselle palveluksistamme laskun.

Ovat lukeneet - varmaankin aikoinaan minun kirjoittamanani - Savon Sanomien Koti ja asuminen -liitteestä, että remontit kannattaa kilpailuttaa. Otetaan aina halvin tarjous. Tai sitten ilmoitetaan kilpailutettaville, että teidän restaurointiartesaaninne kyllä kuuluu halvimpaan hintaluokkaan. Aloitteleva ammattilainen selvästi.

Tai sitten ilmoitetaan kilpailutettaville, että en nyt lainkaan hyväksy tuota teidän laskunne 12 prosentin yleiskulua. Teillähän on siellä rouva konttorissa. Sehän voi hankkia itselleen jatkossakin työkyvyttömyyseläkettä tekemällä välillä elannokseen koulutustaan vastaavaa työtä - ja kolmannen varoituksen lähestyvästä aivoinfarktista!

Olen kasvattanut todella pyhän vihan. Tavallinen palkkatyöläinen, vaikkapa opettaja tai eläinlääkäri, voi olla takuuvarma siitä, että saa palkkaa lomarahoineen hamaan eläkkeelle pääsyyn asti. Ja eläkehän tuli näppärästi uran aikana maksettua. Jos haluaa teettää remontin taloonsa, marssii - hop hop - pankinjohtajan puheille, ottaa lainan, korjauttaa talonsa ja maksaa kiltisti laskut.

Kasvattavat palkkatyöläiset siinä samalla omaa pääomaansa nostamalla kiinteistönsä arvoa. Samalla paikalliset raksatyöläiset pysyvät paikkakunnalla, rakentavat sinne omia omakotitalojaan, synnyttävät lapsia, panevat ne kouluun, jotta palkkatyöläiselläkin olisi töitä, sekä ottavat lemmikkejä, joita hoidattavat kunnaneläinlääkärillä.

Kunnanjohtaja Korhonen tarvitsisi nyt kipeästi Asumisen vapautta, sillä kunta on suunnittelemassa Alapitkälle omakotinäyttelyä. Pamfletissa on selvitetty, miten kaavoittaa kylä niin, ettei kylistä tule tavanomaista kaupunkimaista omakotitaloalueiden tyyssijaa.

Pamfletin parasta antia on lisäksi Risto Isomäen kirjoittama luku Asuminen, ilmasto ja ympäristö. Siinä Isomäki kertoo, kuinka rakennusteollisuudesta voisi tulla hiilipäästöjen lähteen sijaan hiilinielu. Resepti on puurakentaminen.

Hienoa. Jos hyvin käy, pääsen tämän vuorokauden aikaan geopolymeerisementtiin. Matti kävi tulostamassa koneelta erään talon pdf-piirustukset. Jatkan palkanlaskenta-arvonnan jälkeen.

Keittiöön hellan
ja jääkaapin väliin

Jahah, palkat tuli maksettua. Itse jäin ilman, sillä kaikki toimeksiantajathan eivät tunnetusti maksa laskujaan ajoissa. Osa on kuitenkin niin kilttejä, että maksavat kuitenkin samalla viikkolla. Osa jopa ennen eräpäivää ja heitä halaan, rutistan ja kiitän.

Kerran näinkin päin. Koko alkutalven jätin Matin ilman palkkaa.

En päässyt tänään merkinnässäni geopolymeerisementtiin asti. Betonirakentaminen kiinnostaisi minua - tai lähinnä betonirakennusten korjaaminen, mutta sen olen havainnut, että Mattia ei kiinnosta. Ei voisi vähempää kiinnostaa, vaikka mies on johtanut vuonna 1993 Sonkajärven kirjaston rakennustyömaan.

Sitä käymme aina silloin tällöin perheen kanssa ihailemassa. Kirjastorakennuksessa on jokin monimutkainen ja etenkin muottimittakirvesmiehiltä taitoa vaativa seinävalu. Siinä piti joitain yhtälölaskelmia tehdä täysin ilmaan. Älkää kysykö tarkemmin, sillä olin lukiossa kielilinjalla.

Lisäksi Lapinlahden kirkonkylällä on eräässä kerrostalossa jotkut taidokkaasti Matin tiimin valamat portaikot. Niitäkin käymme aina ihailemassa, kun usko tässä aviossa tai firmassa horjuu.

En päässyt Risto Isomäen Asumisen vapaudessa esittelemään geopolymeerisementtiin, mutta en myöskään ole lukenut Markku Kuisman Yksinkertaisuuden ylistystä loppuun. Kuisma puhuu kirjansa viimeisessä luvussa osuuskunnista sivuten sitä, kuinka Suomen kansa sidottiin sisällissodan 1918 jälkeen turpeeseen.

Näin asian esitti Tampereen yliopiston sosiaalipolitiikan professori Jari Heinonen (skp) muun muassa kirjassaan Katseita suomalaisuuteen. Nimenomaan kansa sidottiin turpeeseen.

Minä olen sitä mieltä, että hyvä, kun sidottiin. Markus Kröger, Suomen Akatemian tutkijatohtori, sanoi taannoin Hesarissa, jota voi lukea nykyään pahantahtoisesti hymähdelleen pääasiassa Kallion sini- ja punavihreiden kotilehtenä, että pienmaataloudella olisi työllistävä vaikutus.

Menen keittiöön. Tänään on Matin ruoanlaittovuoro, joten otan jotain verensokeria kohottavaa jääkaapista, ja syvennyn sohvalla Markku Kuisman osuuskuntapainotteiseen viimeiseen lukuun.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi