
pe 31.5.2013
Uusimmassa Matti ja Liisa -lehdessä (MJL to 30.5.2013) oli hieno kansikuva. Kymmenen pistettä. Siitä tuli hyvälle mielelle.
Kakkossivua lukiessa meni purkka väärään kurkkuun. Nauroin, kun luin Ulla Tuovisen kolumnin "Kesäheinät heilumaan". Olenhan nyt unelmieni kesätyöpaikassa. Niin kuin joka kesä, päätyöni on olla Marian omaishoitaja.
Paras hetki kesästä on herätä aikaisin, kun omaishoidettava vielä nukkkuu ja hiipiä tänne kirjoittamaan blogia.
Herään kesälläkin aikaisin, mutta ei niin järkyttävään kellonaikaan, kun koulupäivinä, jolloin tytön pitää olla talvipukineissa jo kello 7.15, kun invataksi tulee oven taakse. Kaikkein ärsyttävin Kajonin kuskeista on tunnollinen Matti Soininen, joka on pirteänä pihallamme kello 7.10.
On tainnut lukea blogiani, sillä eilen kuljettaja ei uskaltanut tulla ulos kopista ennen kuin me Marian kanssa tulimme kuistille.
Marian hovikuljettaja Hannu Pesiö on taas aina niin aseistariisuvan vastaheränneen oloinen, ettei tälle yksinkertaisesti voi näyttää hapanta naamaa. Älkää nyt loukkaantuko siellä. Maria pitää molemmista kuljettajista.
Minulla on nyt taas tänäkin kesänä todennäköisesti johtajan palkka taiteilijaluovuuden toteuttamisesta vapaavalintaisina työaikoina. Tosin taustalla on myös ollut pitkän talven kestänyt yrittäjän vapaus olla nostamatta firmasta palkkaa. Ensimmäisenä meidän perheessä maksetaan pois kertyneet luottokorttivelat.
Ai, tulin taas pahalle tuulelle, kun muistan, kuinka MTV3:n politiikan toimittaja Timo Haapala ja Ylen nykyinen vähän eksyneen oloinen politiikkakommentattori Pekka Ervasti irvivät Mäntyniemen pesänjakajissa maaseudun soinilandian vekselivetoisia yrityksiä.
Arvelen, että kenestäkään Tampereen yliopiston toimittajatutkintolaisesta, joka Haapalakin on, tähän pestiin, jossa minä olen. Minulla on minä hetkenä hyvänsä mahdollisuus asemassani tehdä kymmenien tuhansien eurojen tappio. En kyllä peittele sitäkään, että maksoi viime vuonna ulos palkkoja 248 000 euron edestä.
Ne kaikki ovat siirtyneet paikallistalouden kiertoon. Timo Haapala ja Pekka Ervasti voisivat pyrkiä samaan tahollaan.
Purkka nousi kurkusta nenänielun kautta ulos, kun jatkoin Pienen vaskisen miehen kolumniin otsikolla Gallupin viemää. Tyyppi mainitsee reippasti sanan kapitalismi ja ihmettelee kaiken lisäksi aivan avoimesti, miksi ihmiset äänestävät Kokoomusta.
Minä olen ihmetellyt sitä samaa, mutta en ole uskaltanut koskaan sanoa ääneen, sillä olen pelännyt, että aina joku niin herkkä porvari loukkaantuu. Nyt kuitenkin kerrankin kirjoitan niin kuin ajattelen. Tässä se tulee.
Ihmiset äänestävät Kokoomusta sen takia, että heidän poliittinen analyysinsä on avutonta. Ja miksi kokoomuksen äänestäjien poliittinen analyysi on avutonta, johtuu siitä, että vasemmistolle alettiin urakalla, tietoisesti ja erilaisin kurssituksin nauraa 1970-luvun lopulla.
Tätä kaikkea sanotaan hegemoniaksi.
Ehkä taistolaisilla oli jossain vaiheessa mahdollisuus hetkittäin hieman naarmuttaa oikeistohegemoniaa, mutta 70-luvun lopulta lähtien hegemoninen ote on kuitenkin ollut uusliberalisteilla. Ja yllätys, yllätys, kyseinen ideologia tuli Suomeen ilmeisesti demareiden kautta. Ainakin valtionvarainministeriön virkamiesten, jotka ovat demareita.
Joka ikinen Iisalmen Sanomien kolumnisti tohtori Loimulohea myöten tietää, että taistolaiset olivat takapuolesta ja Tiedonantajaa sanottiin 80-luvulla taudinkantajaksi. Eiväthän nämä poloiset ole koskaan Tiedonantajaa nähneetkään - saati sitten lukeneet, mutta varma mielipide heillä on.
Sama koskee Neuvostoliittoa.
Uusliberalismiahan syötetään meille koko ajan niin sanottuna terveenä järkenä. Vasta nyt demaritkin ovat alkaneet älytä tulleensa kusetetuiksi.
Valtionvarainministeri Jutta Urpilainen (sdp) näyttää viimeisimmän Voima-lehden haastattelukuvissa raidallisessa jakussaan tukevoituneelta ampiaiselta, mutta tämän kunniaksi on sanottava, että haastattelun viimeisessä lauseessa tunnustaa lukeneensa Nicholas Saxsonin Aarresaaret.
Minä jossain vaiheessa Kansan Uutisten kolumnissani arvelin, että Jutta Urpilainen on chav eli työväenluokkainen huonosti käyttäytyvä nainen, mutta mitenkäs sitä nyt opettajatar olisikaan koskaan chav.
Demarit ovat nyt löytäneet itsensä. Kun katsoo uusien kierrätysministerien rintamaa, viesti on selvä. Demareita voivat äänestää kaikki hoiva-, sosiaali- ja opettajatädit, joiden sydäntä lähellä ovat Suomen köyhät ja hoivattavat. Hyvä niin.
Jollain perverssillä tavalla olen aina pitänyt Maria Guzenina-Richardsonista (sdp); ehkä sen vuoksi, että tämä hunajaisella äänellä sanoi joskus televisiostudiossa Mauri Pekkariselle (kesk.), että turha se on siinä vikistä, jos on astunut mokkasiinilla koirankakkaan.
Kiemurtelin silloin ihastuksesta keittiön sohvallani. Kierrätykseen joutunut ministeri on myös tunnustanut voivansa istua Helsingin puistossa pussikaljan kanssa. Guzeninan persoonassa on aina ollut särmää ja minusta on epäoikeudenmukaista, että Markus Mustajärvi (vas.ry) piti tämän ministerin substanssia olemattomana.
Mustajärvi ei näytä ymmärtävän mitään siitä, millainen älyllinen särmä saattaa olla naiskauniin kuoren alla.
Odotin paljon Piia Viitaselta (sdp), sillä Maaseudun tulevaisuuden lukenut mies Pekka Alarotu sanoi tätä entiseksi punkkariksi ja epä-älylliseksi räksyttäjäksi. Viitanen kuitenkin aloitti saman sovinnaisen sydäntä lähellä -lässytyksen, jota sitten Vihreiden uusi ryhmäpuheenjohtaja-dandy Oras Tynkkynen jatkoi.
Siinä ovat meidän luokkataistelijamme. Lisäksi demarikierrätysministerit näyttivät esittelytilaisuudessaan kaikki jotenkin samalta. Kampausta myöten. Ehkä demarinaisten stailaaja on ajatellut, että pannaan kaikille kalliit sukkahosut ja jakkupuku sekä pörrötetään hieman heidän tukkaansa, niin saadaan aikaan edes hieman anarkistinen vaikutelma.
Jos nyt kaikki kokoomusta äänestäneet opettajat ja muut hoiva-alan naiset alkavatkin äänestää demareita, on heidän poliittinen analyysinsä oikea.
Sen sijaan en ole koskaan ymmärtänyt Lapinlahden kirjakauppiaspariskuntaa. Kuulin tässä, että joku kokoomusrouva oli ääneen ihmetellyt, miten kaksi kommunistia voi olla rakennusalan yrittäjinä ja riistää keskimäärin viittä kuutta rakennustyöläistä vuodessa.
Vastapainoksi sanon, että en ymmärrä pienyrittäjää, joka äänestää kokoomuspuoluetta. Kokoomuspuoluehan on koko ajan nostamassa arvonlisäveroa. Niin myös pienyrittäjiä kosiskeleva keskusta, mutta koskapa on kukaan keskustalta mitään perinpohjaista veroanalyysiä kyennyt odottamaankaan.
Paitsi tietysti nyt, kun kyse oli osinkoverosta. Hitto, että nauratti, kun Juha Sipilä (kesk.) sanoi ystävällisesti Jyrki Kataiselle (kok.) A-Studion Katri Makkosen seuratessa ärhäkkäänä räksytystoimittajana vierestä, että voimme tehdä veroasioissa yhteistyötä jatkossakin. Kataisen partiopoika oli kerrankin hiljaa.
Savu vain nousi korvista.
No, emmehän me Matin kanssa missään nimessä halua työläisiämme riistää. Mehän olemmekin yrittäjiä vain ja ainoastaan sen takia, että saamme hegemonisen luovan luokan vinkumaan kauhusta, kun näkevät viikottaisen laskumme.
Maksamme nimittäin laskuilla rakennustyöläisillemme TES:n mukaista palkkaa. Riistäjät ovat niitä, jotka käyttävät joka ikisen yhteiskunnan halpa-, palkka- ja tukityöllistettävän tai muun oppisopimuskoulutettavan eikä maksa palkkaa, jolla kykenee elämään.
Oman analyysini mukaan riittää, kun me Matin kanssa riistämme itseämme. Ja olemme yksityishenkilöinä riippuvaisia tulonsiirroista. Meidän perhe oli esimerkiksi viime talven riippuvainen minun omaishoitajan tuloistani, Matin sairauslomakorvauksista ja lasten isän kuolinkorvauksista.
Joka aamu siunaamme Rakennusliittoa siitä, että on joskus aikanaan taistellut jäsenilleen ansiosidonnaisen työttömyysturvan. Sen vuoksi närkästyin suunnattomasti, että rakennuksille tulee sivusta luokkatiedonta väkeä käytyjen työtaisteluiden vapaamatkustajiksi. Heitä ovat muun muassa Loimaan kassalaiset.
Arvelen, että Lapinlahden kirjakauppiaspariskunnalla on onneton yhteiskunta-analyysi. He ovat aivan yhtä riippuvaisia tulonsiirroista niin kuin me muutkin. Lisänä vielä, että Lapinlahden kirjakaupan tulos on tulonsiirroista riippuvainen.
He ovat huolehtinut kunnan sivistystoimen kirjahankinnoista. En tiedä, miten on laita nyt, kun heidän olemassaolonsa on kiinni siitä, että kaupassa on posti. Tyhmempi luulisi, että Sorjoset, tulonsiirroista riippuvaiset kädestä suuhun -pienyrittäjät, olisivat sosialisteja.
Mutta kun eivät ole. Ehkä he olisivat sosialisteja sen jälkeen, kun vaivautuisivat lukemaan kommunistisen manifestin. Siellä sanotaan, että sosialistit ovat tosiasiassa pikkuporvareita, jotka satunnaisesti pystyvät näkemään asioita yhteiskunnassa terävästi.
Nyt kun kaikki herkät porvarit vetävät herneitä siellä kotona nenäänsä, lupaan ajatella ketään loukkaamattomasti. Jospa Lapinlahden kirjakauppiaat sittenkin näkevät asioita terävästi. Ovat pikkuporvareita ja terävinä tietävät olevansa riippuvaisia tulonsiirroista.
Tiedostavina pikku porvareina he eivät ole mitään kaivan joka päivä verta nenästäni -tyyppejä; umpikepulaisessa pitäjässä jo se, että on kokoomuslainen, on vallankumouksellista.
Pienenä vinkkinä kerron, että TA-kustannus julkaisee kohta Marxin Pääoman uudet suomennokset. Sinä päivänä, kun Lapinlahden kirjakauppias panee Pääoman uuden käännöksen kaupan ikkunaan ja ilmoittaa vielä, että teokset on luettu ja ne on ymmärretty, astun seuraavaksi kirjakaupan kynnyksen yli.
Siihen asti teen kirjahankintani netistä, Pielaveden kirjakaupasta, Iisalmesta tai Siilinjärveltä.
[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]