Pia Valkonen

Erkki Toivasen vaimo

la 11.5.2013

Meillä tehdään näköjään tänä keväänä pihatyöt kaivurilla. Haravoimista ei taida jäädä, sillä piha järjestellään uudestaan. Pakut ja työmaakopit pannaan uudelle parkkipaikalle ja pihaan tulee jokin uusi kiekura, ettei Marian kouluinvataksi-Hannun tarvitse väistellä raksatyömaallelähteviä lastin tekijöitä.

Toivon myös, että isot kulkuneuvot eivät peruuta sähkärillä liikkuvan Marian päälle.

Haravoitavaa ei taida meidän pihaan tätä menoa jäädä eikä paljoa nurmikon ajoa. Siitä huolimatta elättelen toivoa, että ruohonleikkuusopimuksen Helpomman arjen kanssa. Pitää ensin purkaa koiratarha pois. Murua ei siellä voi pitää, sillä nuori narttu ottaa stressin milloin mistäkin ja äitinarttu hyppää yhdellä loikalla aidan yli, vaikka nostaisimme aidan kolmen metrin korkeuteen.

Lisäksi koirat ovat ehtineet työskennellä uutterasti ja kaivautuneet osin tarhasta ulos jo sokkelin alta. Kerran toimeliaat ja älykkäät koiramme repivät pienen palan aitaa kokonaan irti ja suikaloivat sen raivoissaan kuin kreikkalaiset kurkun tzatzikiinsa.

Eilen oli Talentreen koulutus. Ruokailussa Matin ja Liisan asemalla puhuimme Erkki Toivasesta. Kerroin ruokapöytäkeskustelussa, kuinka Matti osui katsomaan Erkki Toivas -dokumentin ja istui jälleen hiiren hiljaa keittiössä, kun saavuin sinne täyttämään Marian vesilasia. Ilme oli hilpeä ja kuului: "Tässä on Erkki Toivasen vaimo!"

Olin nähnyt dokumentin mainospätkän, jossa Toivanen sanoo vastustamattomasti: "Olen itse itseni paras parodia." Johtamiskouluttajamme Olli Paavola oli kuunnellut Toivasta parissa eri tilaisuudessa ja sanoi, että tämä oli valloittava persoona. Mainospätkän nähtyäni olin myös minä valmis sanomaan samaa.

Arvelen, että meitä nuoria journaaliopiskelijoita ärsytti kolmisenkymmentä vuotta sitten Toivasen tapa puhua suomea. Emme miettineet ärsytyksemme syytä sen tarkemmin. Varmaankin kyse oli siitä, että yläluokkaista ja sivistynyttä brittienglantia puhutaan ylähuuli jännityksessä ja sieraimet jotenkin kireinä. Yläluokkainen puhetapa oli siirtynyt Toivasen äidinkieleen.

Minä kuuntelin siihen aikaan brittiläisen työväenluokan räkäpunkkia - varmaan sen vuoksi, että sen leveät vokaalit muistuttavat yllättävästi savoa. Toivanen kuulosti raivostuttavalta.

Tyyppiin tuli hermoja riipivä dandyn leima. Toivasen homoudestakin vitsailimme.

Dandystä google sanoo seuraavaa: "Dandy on mies, joka huolehtii erityisesti ulkoisista ja fyysisistä ominaisuuksistaan sekä pyrkii hienostuneeseen kielenkäyttöön ja vapaa-ajan sivistyneisiin harrastuksiin. Tämän vuoksi dandyismi on usein yhdistetty jonkinlaiseen snobismiin."

Huolitellulla ulkoisella olemuksella ja hienostuneella kielenkäytöllä sivistyneistö erottautui - ja erottautuu edelleen - rahvaasta. Toisaalta dandy on nähty myös alemmasta yhteiskuntaluokasta tulleena keikarina.

Erkki Toivanen oli alemmasta yhteiskuntaluokasta noussut homokeikari - on syntynyt Kuopiossa ja jokin yhteys tällä on Juukaan - eilisen keskustelun mukaan. Mutta aivan ihastuttava ja valloittava sellainen.

Mainittakoon vielä, että Matti Valkonen on profiloitunut tässä perheessä jonkinlaisena homofoobikkona ja minä pelottelen aviomiestäni joka toinen päivä sillä, että hän on nyt naimisissa queer-feministin ja genderblenderin kanssa.

Ja queerhan tarkoittaa seuraavaa: "Ihminen, jonka sukupuolta ja seksuaalisuutta ei voida määritellä tai jotka eivät itse sitä halua tehdä."

Juukalaisessa Vuokon kesäteatterissa oli viime kesänä myös valloittava hahmo: Petteri Mansikka, jonkinlainen queer-hahmo. Julkisuudesta muistatte varmaan Yazkan, lävistävän transpersoonan.

Lopetan tältä päivältä tähän, sillä kohta katkeaa nettiyhteys. Pojat katkaisevat kaivun ajaksi kaapelin tarkoituksella, jotta Poussan kaivinkone ei riivi sitä irti. Minna Lindgrenin Sivistyksen painolasti muhii. Eilen oli johtamiskurssilla siitäkin puhe.

Nyt on ihan pakko nauraa

Siedän kirjailija Tommi Melenderiä juuri ja juuri sen vuoksi, että hänen tuotannossaan on seksiä vain esseekokoelman nimissä: Yhden miehen orgiat tai Kumpi nauttii enemmän? Muuten kirjailija tuntuu pelokkaalta pikku porvarilta, joka valitettavasti joutuu asumaan Helsingin Pietarin- eikun Martinlaaksossa.

Tuli myös outo ajatus siitä, että esseekokoelmassaan Kumpi nauttii enemmän Melender kertoo sivulauseessa olleensa STT:n Brysselin kirjeenvaihtaja. Joku STT:n ylikoulutetuista ja ylietevistä prekaareista nimittäin tuhosi erään minulle joskus läheisen vanhenevan naistoimittajan, mielenterveyden.

Joku STT:n ylikoulutetuista ja ylietevistä prekaareista sanoi vanhenevalle ja yksinäiselle naistoimittajalle, että toivoisi tämän kuolevan, jotta saisi tämän työpaikan. Episodista seurasi henkinen luhistuminen ja alkoholisoituminen.

Tommi Melender tuntuu kirjoitustensa perusteella niin kylmältä ihmiseltä, että tämä olisi kyllä jossain STT:n henkilökuntajuomajaisten jälkitaksijonossa voinut vaikka murskata tieltään jo valmiiksi heikoilla olevan kollegan.

Episodista seurasi myös luovan luokan ja ylemmän keskiluokan edustajan sosiaalinen vajoaminen.

Koetin joskus puhua vajoavalle siitä, että hänen asiansa on mitä suuremmassa määrin poliittinen kysymys. Sain luurin korvaani. Puhelimen tyhjää tuuttausta edelsi kiukku: "Minun tragediastani ei saa tehdä poliittista kysymystä."

Ajattelin silloin suurin piirtein, että vedä vittu päähäsi, nauta. Kirjaimellisesti noin enkä ehtinyt edes sanoa, että en tullut silloin nyyhkimään sinun kalliolaisdesing-sohvallesi sitä, kun ohitseni kepulaisen pitäjän paikallislehteen kiilasi toimittajaprekaari, jolla oli kokemusta alalta helsinkiläisen vuokrafirman kautta.

Enkä pyrkinyt nyyhkimään samaiselle sohvalle silloinkaan, kun Salmettaren pätkäpäätoimittajan pestin viimeisiä päivä tehdessäni toimituksen ovesta pyyhkäisi Savon Mediat Oyj:n pikku lehtien pikku pikku toimitusjohtaja Osmo Kurki, moukkien moukka sivumennen sanoen, ja kätteli toimituksessa kaikki muut paitsi minut.

Tulin myös siihen tulokseen, että masentuneiden ihmisten pahin ongelma on joskus se, että nenä ei irtoa omasta napanöyhtästä. On vaikea sanoa, kumpi tässä tapauksessa tuli ensin masennus vai alkoholismi, mutta päivänselvää on, että alkoholismi olisi hoidettava ensin.

Sitä vain ei haluta jostain syystä tunnistaa, koska kyseessä on ylemmän keskiluokan ja luovan luokan edustaja. Alkoholihan ei heille, perkeleen punaviinisiepoille, ole ongelma.

Sitten ajattelin, että ei tässä auta jäädä siihen, että selvä juttu, köyhillä ei ole leipää, ryhtykäämme kaikki Sauli Niinistö -residuaali- ja hyväntekeväisyysjeesustelijoiksi, vaan ajattelin tehdä jatkokysymyksen, miksi köyhillä ei ole leipää. Niin pääsee marxilaiseksi vapautuksen teologiksi.

Kyselenkin jatkuvasti, mikä uudessa kapitalismissa on sellaista, että päästäkseen johonkin asemaan työntekijät joutuvat teurastamaan toisensa.

Mutta se miksi nauran on Melenderin vanha blogimerkintä: http://antiaikalainen.blogspot.fi/2013/01/naita-kirjailijoita-en-voi-hyvaksya.html

Tyyppi sanoo, ettei ole voinut sietää yksityiskohtaisia seksuaaliaktien kuvauksia. Ja kertoo seuraavan kirjailijan kyseessä ollen olevansa takakireä ja siveä ihminen. Pikku porvari siis.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi