Pia Valkonen

Mario Castelles on ihan Chomskya

ma 1.4.2013

Lasten pääsiäinen ja lapset taas nukkuvat kuin pikku opossumit. Aprillipäiväkin.

Eikä Iisalmen Sanomat ilmesty nettiin tänäänkään. Pitää elää ilman. Muut blogistitkin ovat vaienneet. Ärräpäissä ainoastaan Kiteen Punikki on sitä mieltä, että Yleleaks on kokoomuksen nuoleskelupaskaa. Vähän kataista arvostelevat - ja siinä koko yhteiskuntakritiikki.

Eikä sen väliä, mitä puhutaan, pääasia, että puhutaan. Yleleaks taitaa olla kataisen nuoleskelupaskaa, mutta edes sen verran koskee tabuun. Uutisvuotoa katson vain olosuhteiden pakosta, jos Mattikin katsoo. Siinä vaiheessa kun tulee vuodon sadas Väyrys-iva, vaihdan kanavaa. Uutisvuoto pilkkaa Väyrystä nyt, kun se on sallittua.

Uutisvuodossa Kokoomus on täydellisesti tabuksi julistettu. Itsesensuuria.

On kahtalaista mallia itsesensuurista: kuoliaaksi vaikenemista sekä ylihygieenistä tabuitsesensuuria. Todella suurien valtiaiden nimiä ei uskalleta edes mainita. Kun ei puhuta mitään IMF:stä ja WTO:sta, ei tarvitse ottaa kantaa. Ja kriitikot vaietaan kuoliaaksi.

Tai ne leimataan naurettaviksi salaliittoteoreetikoiksi, kuten ääriuskonnolliset, jotka uskaltavat panna sormensa vaikka Bilderbergiin. Tästä puhuimme Heikkisen Aaron kanssa viime viikolla Long Play J. Kärkkäisjutun julkistamisen jälkeen.

Uutisvuoto ja Krokodil - kuin kaksi marjaa

Uutisvuoto on valtaa pönkittävää huumoria. Samantyyppinen joutava varaventtiili kuin Neuvostoliiton sallittua huumoria esittävä Krokodil, satiirilehti. Hitto, meillä oli kotona Krokodil-sarjakuvastrippikirjoja. Pitää kysyä, löytyykö niitä vielä Kosti-veljen kirjahyllystä.

Kostihan sai isän ja äidin kirjallisen perinnön. Tai sai. Suostui ottamaan. Nyt minulla on ikävä isän ja äidin Pellervo-seurasta tilaamia maatalousoppikirjoja.

Kappasta vain. Lyhyt googlaus kertoo, että Hanna-Elisa Koivisto on tehnyt vuonna 2010 gradun Krokodil-lehden huumorista. Gradun otsikko on "Alkoholisteja, huligaaneja ja hepsankeikkoja, Neuvostokansan kuva Krokodil-satiirilehdessä vuosina 1953 - 61"

Koivisto on valinnut jakson Stalinin kuoleman jälkeen, sillä hänen tutkimuksensa tarkoituksena oli tarkastella neuvostohuumoria Aleksanteri-instituutin Markku Kivisen analyysin pohjalta.

Kivisen ajatuksena on bolševikkien pyhä. Pyhä ja maallinen muodostivat Kivisen mukaan neuvostotodellisuudessa kaksijäsenisen, binaarisen, koodin. Pyhää ylistettiin ja maallisesta piti päästä arvostelemalla eroon. Kuitenkin todellisuus muodostui niin, että todellisuuteen muodostui negatiivinen pyhä, tabu, jota ei voitu käsitellä.

Tabu muuten esiintyy Pentti Straniuksen novelleissa, joissa Stranius kertoo verhotun omaelämäkerrallisesti, autobiografisesti, siitä, kuinka neuvostotodellisuudessa oli ainakin kolmen tasoista kerrontaa, keskustelua ja puhetapaa. Neuvostoihminen seikkaili näiden puhetapojen välillä yleensä hyvin harjaantuneesti.

Neuvostoihminen tiesi, mitä voidaan puhua kommunalkojen keittiöissä, työpaikoilla tai Pravdassa.

Koiviston gradu tarkastelee Stalinin kuoleman jälkeistä neuvostonhuumoria Krokodilissa juuri tabun näkökulmasta.

Älkää muuten säikähtäkö käyttämiäni sivistyssanoja. Opettelen näissä merkinnöissäni huolellisempaa tapaa käyttää niitä. Kun tänne meinaa hiipiä vaikka Koiviston gradusta sana binaarinen, googlaan nopeasti, mitä se kirjaimellisesti tarkoittaa.

Heräsin tähän, kun rasismitutkija Vesa Puuronen Ärräpäät-sähköpostilistalla osoitti meille itsemme radikaalivasemmistolaisiksi mieltäville höyrypäille, mitä radikaali oikeasti tarkoittaa. Radikaali on perinpohjaisia uudistuksia haluava.

Siksi nykyinen äärioikeisto on radikaalia ja siksi ihmettelen vasemmistolaista ylihygieenisyyttä. Kukaan ei näytä ilmoittautuvan äärivasemmistolaiseksi tai edes radikaalivasemmistolaiseksi, vaikka myös me haluamme perinpohjaisia uudistuksia. Alexander Stubbille tiedoksi, että aivan toiseen suntaan kuin äärioikeisto.

Stubbhan sitä kyseli.

Mistä ei voi puhua, pitääkö siitä vaieta?

Kiteen punikki Auvo Rouvinen vastasi minulle Ärräpäihin pääsiäispyhien kunniaksi Noam Chomskystä Yleleaksin avulla. Minähän olen Ärräpäissä ylistänyt Yleleaksia. Uutisvuotoon nähden se on suorastaan raikas. Ja sata kertaa raikkaampi kuin Tampereen aikaisen toveri Jyrki Lehtolan käsikirjoittamat Presidentin kanslia ja mitä niitä nyt olikaan.

Siinä vaiheessa lakkasin edes vilkuilemasta Presidentin kansliaa, kun luin Vihreän Langan entiseltä kolumnistinimimerkiltä Vihreiltä laseilta, että Jyrki Lehtola oli nähty bailaamassa Alexander Stubbin 40-vuotispäivillä. Se siitä poliittisen satiirin käsikirjoittajasta sitten.

Hihkuin Ärräpäihin Chomskysta, kun pääsiäisenä olivat blogistit vaienneet ja lehden lakanneet ilmestymästä. Olisi ollut aika ankea pääsiäinen, ellen olisi löytänyt Iisalmen Suomalaisesta Kirjakaupasta vanhoja Diploja.

Näyttäisi siltä, että onnistuin löytämään ensimmäisen suomennetun. Diplothan ovat Le Monde Diplomatiquen pienen kirjasen muotoon pakattuja artikkelikoosteita. Niitä tulee neljästä kuuteen kertaan vuodessa ja vuodesta 2007 jälkeen myös suomeksi.

Tosin nyt Le Monde Diplomatiquet ovat muuttuneet pienen tabloidsanomalehden oloisiksi. Jotenkin artikkeleista meni maku. Outoa, ikään kuin pikku kirjasen muoto olisi tehnyt sisällöstäkin mielenkiintoisempaa. Samaa sanoivat Kuopion ortodoksit ammoin, kun Solina, aikakauslehden muotoinen, vaihdettiin Soleaan, tabloidiin, ja alettiin painaa ohuelle sanomalehtipaperille.

Myöhemmin Solean kannet muutettiin kiiltopaperiksi.

Ensimmäisestä suomennetusta Diplosta löytyi Mario Castellesin artikkeli Yksilöiden joukkoviestintä. Mario Castelles on Pekka Himasen kansainvälisen ja kalliinpuoleisen Katais-rahoitetun projektin kansainvälinen ulottuvuus.

Sekoitin Castellesin vähän aikaa sitten Mario Candeiakseen, jonka artikkelin Uusliberalismin dialektiikka annan tänään tohtori Loimulohelle samizdatina ja sanon, että meille ei ole tulemista kylään ennen kuin on opetellut sen ulkoa.

Saimme Ärräpäissä maistaa Uusliberalismin dialektiikkaa jo käännösvaiheessa, jolloin kiljuin Tapani Kaakkuriniemelle siitä, miksi tämä kiduttaa meitä niin epäselvällä tyypillä, josta saa vain kauhean migreenikohtauksen. Nyt netistäkin löytyvä artikkeli on mallikelpoisesti käännetty, kiitos Kaakkuriniemen, Pertti Hynysen ja Vesa Oittisen.

Ei tämä Castelles paskempi ole. Ihan Chomskyä:

"Ruumiillinen kidutus ei ole lainkaan niin tehokasta kuin mielen muokkaaminen. Juuri siksi kommunikaatio on avain valtaan." (Mario Castelles Yksilöiden joukkoviestintä s. 67 Le Monde Diplomatique I)

Yleisö on kaikesta Ärräpää-märinästämme huolimatta aktiivista, kuten Castelles sen huomaa. Minäkin sen huomasin. Arrogantisti ja muina munkkeina kirjoittelin Tiedonantajan kolumniini Staughton Lyndin ja Andreij Grubačićin Zapatisteista ja tuplajuulaisista ja ajattelin, että ettehän te yläsavolaiset tyhmät poloiset tällaisia ole edes nähneet.

Voi peräpukama, kirja oli jo tilattu Ylä-Savon kirjastoverkkoon Rutakkoon ja Heikkisen Aaro sen lukenut. Ennen minua tai kolumniani oli sen lukenut. Nauroi partaansa, kun Iisalmen kirjaston kahviossa raapustelin kassakuitin taakse, että lue Zapatistit ja tuplajuulaiset.

Castelles huomaa artikkelissaan, että toimittajien työ on muuttunut. Siksi en olekaan enää toimittaja, sillä toimitustyön sisällöllinen autonomia on kadonnut ja julkaisija yhä selvemmin sanelee, mitä pitää tehdä ja miten.

Erityisen Chomskyä on Castrellesin merkille panema seikka: "Kuoliaaksi vaikeneminen on tehokkainta mediavaltaa."

Niinpä minäkin vaikenen tässä omassa henkilökohtaisessa mediassani kuoliaaksi kaikki ne vellihousut, jotka eivät kestä tulevansa mainituiksi.

Selviytyjät, Suomi

Iisalmen tohtori Loimulohen perhe kävi kylässä. Pitkästä aikaa. Mukavaa oli, sillä innostuimme rouva Loimulohen kanssa miettimään MTV3:n Selviytyjien kuvioita. Formaatti jenkeistä, mutta hällä väliä, sillä katsomme sarjaa Marian kanssa sosiaalisten pelien ja kuviojärjestämisien oppituntina.

Mielestäni Tyhmän kansan teoria toimii Selviytyjissä juuri niin kuin Seppo Knuuttila Kultturivihkojen haastattelunsa (1/2013) yhteydessä antoi ymmärtää. Selviytyjät operoi selkeästi matalan kulttuurin käsitteillä; se osoittaa huonoa makua. Työväenluokkainen nainenhan etenkin osoittaa huonoa makua, avointa seksuaalisuutta, törkeää lihavuutta tms.

Tämän verran olen ymmärtänyt hoipertelevista Beverley Skeggs Elävän luokan käännöksista ja käsitteestä chav. Sen takia Selviytyjien Harri koettaa peittää sitä, että on insinööri ja etenkin sitä, että on diplomisellainen kaiken lisäksi. Selviytyjät on suunnattu alemmille kansankerroksille.

Vaikka kuinka MTV3:n kanavajohtajat koettaisivat tyhmistää meitä alempia kansankerroksia kopioimalla formaatit jenkeistä, me kuitenkin väännämme massoille tehdyt sarjat omalla tavallamme. Meillä, kansalla, on medialukutaitoa, uskon vankasti niin.

Kansanihminen on yhtä aikaa viisas ja tyhmä, harkitseva ja harhaanjohdettava. Sitä paitsi Tuomas Nevanlinnan osallistuessaan BB-taloon pani merkille, että koulutetut ne vasta kuuliaisia ovatkin. Lammasmaisia suorastaan.

Mietin, miksi Selviytyjien Sari Ekorre-Nummikari, joka putosi Selviytyjien toissa jaksossa, tuntuu läheiseltä. Sari on aika ylipainoinen, lähempänä viittäkymmentä kuin kahtakymmentä viittä. Takana traagisia elämänkäänteitä. Sarihan on niin kuin minä!

Lisäksi jäi vaivaamaan Sarin sukunimi. Ekorre. Hitto! Sari Ekorre-Nummikarihan facebookin ja Kemin kaupungin sivujen mukaan näkyisi olevan uusi kunnanvaltuutettu ja vielä vas. Nojoo, sanokaa nyt tähän, että en ole ihan aina ajatellut, että Kemin vassarit olisivat mitenkään erityisen ruudinkeksijöitä, mutta on tämä nyt kuitenkin jotain.

Ainakin Sari Ekorre-Nummikari (vas.) on Mikko Ekorren (vas.) tytär. Kopioin alla olevan taulukon kansanedustajamatrikkelista:

Täydellinen nimi: Ekorre, Mikko Erik
Ammatti / Arvo: peruskoulunopettaja
Syntymäaika ja -paikka: 22.8.1941 Petsamo
Koulutus: keskikoulu 1957, kansakoulunopettaja 1966 (Kemijärven seminaari), koulutoimenjohtaja 1973
Työura / Elämäkertatietoja: metsä- ja maataloustöissä Tervolassa 1957-1962, Tervolan kunnan va. urheilunohjaaja kesät 1962-1966, kansa- ja peruskoulunopettaja Tervolassa 1966-1970, kansa- ja peruskoulunopettaja Kemin maalaiskunnassa 1970-1973, peruskoulunopettaja Kemissä 1973-, Tervolan kansalaisopiston va. rehtori 1968-1969, vs. koulutoimensihteeri Kemissä 1973-1974, STS-pankin konttorinjohtaja 1985-1987, itsenäinen yrittäjä 1987-
Vanhemmat: asutustilallinen Yrjö August Ekorre, Laina Matilda Ylinenpää
Puoliso: keittiöapulainen Toini Kaarina Leinonen 1959 -
Lapset: Reima Yrjö Juhani 1960, Sari Hannele 1967
Vaalipiiri:
Lapin läänin vaalipiiri 04.02.1974 - 25.03.1983

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi