Kiirepäivä

ti 23.4.2013

Koska Tiedonantaja mielii minulta kolumnia vappulehteen keskiviikon deadlinella, jouduin tänään tiivistämään raksaliikkeen töitä. Lätkin kasaan laskuja, palkamaksun ja kohta sorvaan yhden tarjouksen.

Taidan osata jo laskentaakin, mistä kiitos excelin. No, enhän minä osaa ohjelmaa käyttää kuin mekaanisesti. Sillä tavalla, että minulle rakennetaan siihen kaavat, mutta tehtyihin kaavoihin näpyttelen sujuvasti tuntimääriä, kuljetuskustannuksia sekä muuta asiaan liittyvää.

Jos vielä tyrin kymmenisen vuotta, olen tarjouslaskennan mestari ennen eläkkeelle pääsyäni. Niin. Mitkä eläkkeet? Maksoin 90-luvulla itselleni aivan surkeaa YEL-eläkettä. Mutta olihan se investoitava itseeni. Jos ei siinä nyt toimittajan ammattitaito kehittynyt, kehittyi edes rakennusliikkeen johtamisen taito.

Työmaatulkin tehtävät valmensivat rakentamaan järkyttävän puutteellisissa oloissa. Sitä paitsi jos en olisi niillä rahoilla mennyt pitkin Venäjänmaata, ei minulla olisi nyt lapsia.

Ei olisi vanhuuden turviani. Saunaan kantajiani.

Ajoin eilen Iisalmen Varpaisjärven kirjastoon, sillä ajattelin, että siellä on tarvitsemiani kirjoja paremmin paikalla. Oli ainakin Juha Ruusuvuoren Stallari. Sitä olenkin nyt lukenut yökkäillen. Yökkäilen aina välillä Ruusuvuoren väsyneelle kyynisyydelle sekä niille kaikille stalinisteille, jotka käänsivät takkinsa ja luiskahtivat sekä Yleen että Uuteen Suomeen.

Me 80-luvun puolivälissä Tampereen yliopistossa opiskelleet toimittajat emme olleet edes stallareita. Emme olleet yhtään mitään ja hyvin tuntuvat etenkin tutkinnon pojat luiskahdelleen vaikka sun mihin tiedotusvälineeseen.