Koko länsimainen kirjallisuus

to 25.4.2013

Vaikka kalenrissa ei lukenutkaan tänään mitään, on se vain mentävä. Opiskelemaan kehityskeskusteluja Talentreen kurssille Lapinlahden teknologiatalolle, joka reilun kymmenvuotisenakin kiiltelee vähän niin kuin käyttämättömyyttään.

Tuloskortti on vielä meillä tekemättä. Koetin tulostaa tuloskorttipohjaa sähköpostista ja printteri sekosi.

Eilisen kolumnin kirjoittamisen jälkeisen työpäivän mietin, missä järjestyksessä maksan laskut. Päätin, että jätän meidät yrittäjät joka tapauksessa tässäkin jaksossa ilman palkkaa. Olemme yksityishenkilöinä lainanneet raksaliikkeelle aika paljon rahaa, joten raksaliike saa ensi viikolla ennen talolainalyhennystä lyhentää hieman velkaansa.

Kaavin talolainalyhennyksen loput kasaan tyttöjen perhe-eläkkeestä. Kynsien syöminen jatkuu jonkin aikaa edelleen. Onneksi toimitusjohtajalla on halpa harrastus. Muuttolintujen kuuntelu ja koirien kusetus. Lisäksi olen niin vähään tyytyväinen. Ei tarvitse mennä edes kauas, kun kuulen peipon.

Eilisen päivän ilo oli myös eksyä Tommi Melenderin blogista Lauri Sihvosen blogiin. Sihvonen oli ollut kirjailija Anteri Viinikaisen luennolla. Tämä kiteytti länsimaisen kirjallisuuden idean kolmeen seuraavaan ydinkohtaan: 1. Rakkaus on ihanaa. 2. Elämä on lyhyt. 3. Minä olen nero.

Tyrskähdin, kun luin tuon. Ihan kuin meikäläisen blogi.

Näissä merkeissä, sanoo aina Hyttisen Risto, kun lopettaa puhelun.On niitä ilon aiheita toki lisää: Hannele saa tänään leveän hymyn iltapäivällä. Klovni ja runoilija täytti jo 56 vuotta. Synttärilahjaksi sai kuulemma itseään lyhyemmältä isoveljeltään polkimen. Hyvä, sillä nyt pitkä ja hieman surumielinen mies pääsee liikkeelle.

Koskelan Jussi oli nuoren Enninsä kautta löytänyt Antti Nylénin, jota Vihan ja katkeruuden esseidensä perusteella opin pitämään omituisena dandyna.

Melender kirjoittaa Nylénistä seuraavaa:

"Nylén valitteleekin konservatiivi-liberaali-jaon hallitsevuutta meidän päiviemme poliittisessa keskustelussa. Hänelle itselleen on läheisempi jako vasemmistoon ja oikeistoon, jonka hän ymmärtää viime kädessä kysymykseksi siitä, ollaanko heikkojen vai vahvojen puolella. Nylén ei peittele vasemmistolaista sensibiliteettiään. Nähdessään Stockmannin Herkussa sivistysporvaripariskuntia valitsemassa oliiviöljyjä, hänessä pilkahtaa luokkaviha." http://antiaikalainen.blogspot.fi/2013/03/tunnustuksia.html

Aivan ihastuttavaa. Dandyn tuntema luokkaviha. Minä pidin Nyléniä myös arroganttina elitistinä. Melenderkin puhahtelee silloin tällöin porvareista esseekokoelmassaan Kumpi nauttii enemmän. Tovoittavasti en saa sitä luettua ennen kuin Yhden miehen orgiat ovat Lapinlahdella.

Joudun nimittäin välipaloiksi lukemaan John Irvingin Minä olen monta. Mietin, olenko sittenkään niin kovin kiinnostunut seksuaalisten vähemmistöjen asioista Yhdysvalloista. Minä kaipaisin luokkataistelua näiltä jenkkijääriltä ja ne jauhavat vain homoista.

Ehkä se on Amerikassa jotenkin uskaliasta, mutta mielestäni uskaliaampaa olisi tehdä kapitalismin ruumiinavaus. Minä olen monta imaisi kyllä mukaansa, mutta jokin ärsytys lukukokemuksessa on taustalla. Vähän niin kuin Göran Schildtin Lainasiipiä lukiessa.

Puoluekokoukseen Tampereelle

Kirjoitin väliotsikkoon asti eilen valmiiksi, kun olin niin kirjallisuushöyryissä. Illalla näpyttelin Salosen Maritalle anomuksen, pääsisimmekö mustalaisleirinä Maritan ja uuden Heikin pihaan yöksi, kun ollaan niin pa, ettei voida puoluekokouksessa asua hotellissa.

Maritalta tuli vastaus, että voimme nukkua sisällä - ja koiratarhakin on.

Aamulla puhelimessa odotteli Ullan viesti siitä, että olen päässyt viralliseksi edustajaksi puoluekokoukseen. Ja Ristokin pääsi! Hieno edustus Lapinlahdelta!

Siispä Valkosen mustalaisleiri lähtee kesäkuussa ehkä asuntovaunun kera kuin lestadiolaiset konsanaan Länsi-Suomeen. Maritan uutta perhettä on mukava nähdä. Löysin eilen bloginkin ja pyysin tänä aamuna kirjoittamaan siihen useammin. Kohta neiti 47 muuttuu rouva 48:ksi: http://www.keskustori.fi/blogit

Onnea Maritalle ja Heikille!