Pia Valkonen

Yritysten tykykyykkyhyppelyt

ma 18.3.2013

Lähden kohta viemään Mariaa Mäntykankaan koulujaksolle. Sitä ennen naputan tähän blogimerkinnäistäni saamani oivan palautteen. Palautteen antoi erään puhelinpalveluyrityksen työntekijä, uustyöväenluokkainen ihminen:

"Meillä työnantaja XX:n aikaan leikittiin leikkejä, kun toimeksiantajia tuli käymään paikan päällä. Se, jos mikä, oli takapuolesta. Sain jo pelkästä tiedosta paniikkioireita ja en sitten loppujen lopuksi enää niihin osallistunut. Se oli niin lapsellista leikkimistä, että ei voit uskoa. Opit ovat tulleet varmaan jostain Amerikasta, josta (yrityksen toimialaan kuulunut) vakuutusmyyntikin oli peräisin. Meillä heiteltiin palloja toisille ja piti keksiä jotain ja sitten sai karkin palkinnoksi ja oli muitakin tosi typeriä kaiveluja. Porukka ei tykännyt eikä myynti sillä noussut."

"Kun ihmiset näkisivät ja tietäisivät, miten typeriä juttuja voidaan työntekijöillä teettää. Ajatellaan sen muka parantavan työn laatua ja osaamista. Ennemminkin se lietsoi ärtymystä, jännittymäisyyttä, paniikkia, pelkoa, vastenmielisyyttä ryhmätyötä kohtaan, ahdistusta ja työn pelkoa. Mitään positiivisuutta näkynyt - paitsi niiden kohdalla jotka halusi nuolla pomoja."

Pitää nyt ajatella meidänkin firman tyky- ja muut henkilöstökuviot vielä yhden kerran uudelleen. Tein johtajuustestin ja tajusin, että en todellakaan kohtele eri työntekijöitä tasapuolisesti. Meillähän käy töissä ammattilainen, joka saa käydä keikoilla, kunhan ei tule lähellekään esimerkiksi minua.

Ja tottahan tiedän Savon Sanomista, miten vastenmielisiä olivat toimittajat, joiden maisemakonttoripilttuusta lähti syvä uurna, joka johti uutis- tai toimituspäällikön koppiin.

Steve Jobs puhuu Trotskista

Tätä ette muuten tienneet! George W. Bush kehotti Steve Jobsia viemään Maceja Neuvostoliittoon, jotta neukut voisivat tehdä vallankumouksen alhaalta päin. Steve Jobs veikin, mutta vaahtosi neukkujohtajille Lev Trotskista. Jobs kävi myös Moskovan valtionyliopistossa pitämässä samat trotskilaissävytteiset puheet.

Nyt korjaan itseäni. Olen väittänyt Pentti Straniuksen olleen maolainen. Taisi sittenkin olla trotskilainen. Jokin kuitenkin näistä moninaisista sosialismi-ideologiaryhmittymistä, sillä muistan, että tämä kirjoitti nuorena lukeneensa jopa Tiedonantajaa viivoitin kädessä.

Pentti Stranius meilasi Ärräpäihin muistutukseksi oman Stallari-artikkelinsa: http://www.kansanuutiset.fi/tulosta/artikkeli/1825240 vuodelta 2009. Straniuksen poikaa Leoa Jaakko Kiander sanoi pamfletissa Yltäkylläisten pidot maolaissävytteiseksi. Minusta oli jotenkin piristävää kaiken punavihreän epämääräisyyden keskellä, että joku edes vaikuttaa maolaiselta.

Maolaisuus on mielestäni kiinnostavaa, sillä siinä tausta-ajatuksena on, että jokainen kotitalouskin osaisi valmistaa oman teräksensä. Näin Matti Valkonen on jokseenkin maolainen. Katsoi tänä aamuna suomen lampaiden hedelmällisyydestä ja sanoi, että seuraavaksi meidän perhe alkaa kasvattaa lampaita Limaniemessä.

Syömme karitsat seuraavaan pääsiäiseen mennessä. Meillä on kodinhoitohuoneessa Matin uusi tuotekehitys. Sitä ei vielä ole kytketty paikoilleen, mutta jotain maolaisen nerokasta arvelen siinä olevan.

Kirjoitin jo vuonna 2011 Kansan Uutisten blogissa, että punavihreä aatemössö saa riittää. Vasemmistoliiton punavihreä asiakirja on jotenkin niin ysäriä. En oikein osaa pukea sanoiksi, mitä tarkoitan, mutta asiakirjasta puuttuu jotain. Vesa Puuronen sanoi, että siitä puuttui rasismin ja äärioikeiston käsittely, mutta puuttuu siitä myös terä.

http://www.kansanuutiset.fi/mielipiteet/nakokulma/2458851/eespain-uudesta-kuristusotteesta

Maria tahtoo herätä ja kohta lähdetään kohti Kuopiota. Venäjän viimeinen diversantti, tihutyöntekijä ja toisinajattelija, Artemi Troitski ei ole vain pelkkä yläluokkainen arrogantti, mutta Troitskiin vielä palaan.

Sekä Anu Silfverbergin Äitikorttiin, jossa ihailemani nuori toimittaja kyllä puhuu kiinnostuksestaan yhteiskuntaan, mutta loppujen lopuksi oli vielä niin kiinni lapsensa synnytyksessä, ettei hänen katseensa terävyys oikein napanuoraa kauemmas valitettavasti tässä esseihdintäkirjassa ulottunut. Jäämme odottelemaan Silfverbergin seuraavaa yhteiskunnallista äitiyskirjaa.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi