Pia Valkonen

Bull shit -bingoista medialukutaitoon

pe 15.3.2013

No, voi ihme on nyt koettu. Eilisessä Johtajuuden uudet haasteet -koulutuskokonaisuudessa naureskelimme yhdessä erilaisille bull shit -bingoille. Tosin arvelen, että kukaan kurssilaisista ei osannut nimetä, mikä ideologinen ja teoreettinen oppirakennelma bull shit -bingopuheen taustalla on.

Hevonpaskabingoa voi pelata erilaisissa yrityspalavereissa, joissa toistuvat samat tyhjät sloganit: asiakaslähtöisyys, laadukkaat palvelut ja muu mitään tarkoittamaton leperrys. Valitettavasti sama puuduttava uusliberaalikieli on hiipinyt Lapinlahden kuntastrategiaankin, mutta onneksi se aiotaan päivittää.

Ensi koulutuskerralla, kysyn, kuka tunnistaa termin uusliberalismi.

Tietenkin olen nyt johtajakoulutuksissa osa järjestelmää miettimässä jälkifordistisia suitsia sijoiltaan menneelle tuhokapitalismille, mutta olkoon. Jotenkinhan sitä on selviydyttävä siitä, että finanssikapistalistien kuplat ovat poksahdelleet.

Sivusimme eilen monopoleja ja kartellejakin.

Aloin eilen miettiä, miten paljastava Amerikassa vuonna 1935 julkistettu Monopoli-peli on. Peli kertoo sen, mikä tuhokapitalismista väistämättä seuraa. Monopoli. Kaiken tuhokapitalistisen liiketoiminnan tausta-ajauksena on mahdollisimman järkevillä investoinneilla aiheuttaa vastustajalleen konkurssi eli saada tämän rahat ja muu omaisuus loppumaan.

Meiltä on nyt kurssilla kolme. Aion viedä firmassa läpi ajatuksen johtoryhmästä. Minulta ja Matilta pitää saada hieman valtaa jaettua. Ensin pitää hieman nimetä ja analysoida, mitä valta meidän käsissämme tarkoittaa. Sillä mikään ei ole niin pelottava kuin ihminen, jolla on valtaa, mutta ei tunnu asiaa tiedostavan.

Mutta hyvä on Talentreen johtamiskurssi. Ja aika kallista se on kolmea ihmistä kurssilla firmasta pyörittää, mutta halusin itsekin mukaan juttuun. Lapinlahden Koneistuksen Litmasen Mirja suositti kurssia.

Pidän Mirjaa jonkinlaisena oppiäitinäni naisyritysjohtamisessa. Mirja tuli heti alkuun johtajana jotenkin suoraselkäisesti esille. Minä lymysin Matin selän takana useita vuosia ja kiristelin poskilihaksiani; tuonkin voisi hoitaa paremmin ja tuon.

Nytpä saan sitten hoitaa erinäisiä asioita. Matti haluaa suorasta työnjohdosta konsultiksi, tavallaan firman markkinointihenkilöksi hankkimaan työmaita sekä tuotekehitykseen. Onneksi meillä on nuoria haukkoja, jotka ovat kiinnostuneet myös kokonaisuuksista.

Selviytyjät

Närkästyin eilen MTV3:n Selviytyjille. Tuntui sadismilta panna hento pastori nielemään proteiinipitoisia toukkia elävältä. Sitten lauhduin. Koetan jossain käänteessä kertoa Marialle, että on olemassa sellainen asia kuin medialukutaito.

Selviytyjiä voi katsoa - ei sittenkään välttämättä opetusohjelmana - vaan tavallaan puolifiktiivisenä dokumenttina siitä, miten kapitalismi toimii.

Joku tai jokin mystinen taho jakaa kansan kahtia. Toiselle annetaan parhaimmisto ja toiselle pääasiassa vittumaiset tyypit. Ideana on se, että resurssit eivät missään vaiheessa ole tasan. Se voittaa kaikki paistetut kananpojat, joka kehtaa puraista lehmän silmän vähimmillä tunnereaktioilla.

Aavistuksen verran Rawa-ryhmässä oli solidaarisuutta, sillä he antoivat hävinneelle ryhmälle vesimelonin. Janne Potko olisi antanut hävinneelle väelle myös yhden kananpojan, mutta kaunis ja ylimielinen Andrean-hurmaaja Joonas Luotonen taivutteli ryhmää ottamaan kolmannenkin palkintobroilerin itselleen.

Jostain kumman syystä pidän Selviytyjissä eniten Rawan Jannesta. Janne kertoo Selviytyjien nettisivuilla, että hänellä on huono huumorintaju. Jannessa on sellaista tavallisen perheen isän insinöörimäistä ja eleetöntä auktoriteettia. Aivan valloittavaa.

Koska Harimaun väessä ei ensi alkuun tullut ulosäänestyksiä, populaa oli paljon ja jaettavaa ruokaa per nuppi vähän, näyttävät kuivan kesän oravanpoikaset, Heini sekä Hanna, nälkiintyneiltä. Kumpikin ryhmä pelaa annetuilla eväillä sekä resursseilla - tavallaan jokainen jokaista vastaan omassa ryhmässä sekä ryhmät vielä toisiaan vastaan.

Ikään kuin annettuna on oletus, että tällaista elämä on. Taistelua olemassaolosta ja lebensraumista. Miksei kukaan ryhdy kapinaan ja teurasta juontajaa?

Korkeasti koulutetut ja kuuliaiset

En katsonut BB-talosarjaa, mutta muistan Tuomas Nevanlinnan Hesarin kuukausliitteessä kummastelleen, miten kuuliaisia BB-talossa ollaan. Big Brother antaa säännöt - ja etenkin korkeasti koulutetut ovat niitä valmiita noudattamaan.

Naurattaa aina, kun television vasempaan ylälaitaan tulee varoitus: "Ohjelma sisältää tuotesijoittelua!" Mietin monta jaksoa pääni puhki, mitähän lause mahtaa Selviytyjissä tarkoittaa, sillä kilpailijoilla ei ole siinä sen enempää oikein vaatteita kuin ruokaakaan. Ilmeisesti tuotesijoittelu tarkoittaa vanhojen blondien Noran ja Minnan silikonpalloja.

Eilen vilautettiin myös Noran perskankkuja. Jäin miettimään, onko niihinkin ruiskutettu jotain, sillä pakarat olivat täydellisen pyöreät.

Selviytyjien henkilögalleria on uutta työväenluokkaa: personal trainereita, kiinteistönvälittäjiä, hierojia, pienyrittäjiä, tietoturva-asiantuntijoita. Luokkataustasta kertovat tatuoinnit.

Televisio työväenluokan juttu

BB-talosta kirjailija Karri Kokko on kirjoittanut joskus aikoinaan jutun Suomen Kuvalehteen. Juttu käy Selviytyjä-analyysistäkin:

"Tosi-tv-keskustelu muistuttaa huomattavan paljon sitä julkista polemiikkia, jota 90-luvun puolivälissä käytiin saippuasarjoista. Populaarikulttuurin tutkijat ovat perinteisesti ymmärtäneet erilaisia tv-tekstien luentatapoja, mutta samaa ei välttämättä voi sanoa korkeakulttuurin edustajista. Viime kädessä koko suomalaisen tv-keskustelun moralisoiva sävy juontaa juurensa siitä, että tv rantautui Suomeenkin työväenluokan, ei eliitin, kautta." http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kulttuuri/subin-kanavajohtaja-bb-talon-asukkaat-tekevat-omia-valintoja

Uutta työväenluokkaa voi etsiä sekä ruudun olohuoneen puolelta - työväenluokka katsoo MTV3:sta ja Nelosta - sekä Selviytyjien ja BB-talojen henkilögalleriasta. Tiedostamisen kanssa on vielä niin ja näin, mutta kyllä se sieltä jossain vaiheessa tulee. Eikä tyhmää kansaa ole, vaikka MTV3 ja Nelonen meitä koettavatkin parhaansa mukaan tyhmistää.

Tai sanotaan nyt näin, että MTV3:n ja Nelosen sarjat eivät missään nimessä ole yksiselitteisiä. Toimittajat ja televisiosarjaduunarit eivät ole täysin tyhmiä, vaikka niin välillä tuppaan ajattelemaankin, ja vaikka tuotantoyhtiö Freemantlemedia koettaa vaikkapa Salkkareilla syöttää meille tietynlaista ideologiaa.

Kansakaan ei ole tyhmää. Niin Tyhmän kansan teoriassa sanotaan. Kansa muokkaa televisio-ohjelmista omat käsityksensä. Juha Siltala sanoi Suomalaisessa ahdistuksessa körttiläisyyden olevan sitä, että alaluokka saatiin kohtuuttomuuksista kuriin ja omaksumaan sivistyneistön tavat.

Pitkään kapinoin Siltalaa vastaan.

Seppo Knuuttilan Tyhmän kansan teoriassa (Kulttuurivihkot 1/2013) Pentti Stranius kirjoitti, että 1980-luvun mediatutkijat arvelivat televisioyleisön olevan tyhmää ja nielevän kaiken purematta.

Kun asiaa alettiin tarkastella lähemmin, havaittiin, että populaarikulttuurin kuluttajat kuin kansanomaisen maailmankuvan subjektit olivat varsin monimutkaisia olioita, kollektiivisia yksilöitä, kriittisiä valitsijoita ja aktiivisia merkitysgeneraattoreita.

Omassa elämässänikin kävi niin, että kun olin joskus aikanaan tulevana yliopisto-opiskelijana opetellut seksuaalisuuden Anja Kaurasen Sonja O:sta ja Erica Jongilta, menivät puurot nielun kautta nenään, kun törmäsin korpijärveläiseen käsitykseen erotiikasta.

Se kuului näin: "Vittu on vittu, vaikka olisi sian otsassa."

Käsitys on täysin evoluutiopsykologinen ja yhtä aikaa hyvin epäakateeminen sekä konkreettinen.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi