Ei sitä aamulla voi tietää, minne päätyy

ti 26.3.30213

Koska firma on pysähdyksissä, Matti Kaavilla kaivoksella raapimassa kasaan firman juoksevia kuluja ja Mariakin puolitoistaviikkoisen ajan Mäntykankaan koululla, voin minäkin maistaa hieman vapautta.

Melkeinhän tässä ollaan tilanteessa, että voin aamulla iskeä pipon päähän ja lähteä minne nenä näyttää. Eilen jo aloitin sen.

Vein Marian Mäntykankaalle. Saavuttiin koulun ovelle vähän liian aikaisin. Maria tuumasi, ettei mennä vielä sinne - ajellaan. Ajeltiin Kuopion Männistössä. Näytin tytölle, että tuossa on talo, jonka pienen pienessä yksiön tapaisessa Jussi asui, kun alkoi seurustella kummisi Susannan kanssa.

Tuossa talo, johon vast´ikään teimme kattourakkatarjouksen. Siitä ei olekaan kuulunut mitään. Tuossa Kahvila Reetta, jossa oli isäsi muistotilaisuus. Tuossa talo, jonka keittiöstä otettua kuvaa juuri edellisenä iltana katsottiin yhdessä. Maria halusi katsoa kuvia, joissa he Annan kanssa ovat vauvoja.

Näytin, että tuolla me asuimme. Toisessa kerroksessa. Sitten näytin, että tuossa on hänen Mäntykankaan entisen yhteysopettajan Kristiinan kotitalo. Kristiinan tytär, Siiri, hoiti Miroa sillä aikaa, kun me laukkasimme lasten isän kanssa Kysin vastasyntyneiden teho-osastolla Marian keskoskaapin vieressä.

Näytin Marialle myös kirjailija Jouni Tossavaisen talonpuolikkaan. Me olemme näköjään lähtöisin Kuopiosta Männistö-Linnanpelto -seudulta.

Kun olin jättänyt Marian hoitajalle, hain kahvila Reetasta karjalanpiirakoita ja kahvimaitoa. Kutsuin itseni kylään Koskelan Jussille - Marian kummin Jussille, jonka yhden entisen Kuopion-kotitalon tytölle ehdin näyttää. Meillähän vanhassa jengissä oli Susannan Jussi sekä Lassen Jussi. Ja Paulon mamman Jussi, joka kuoli jo vuonna 1997.

Jussi oli entisellään. Puhuimme vedestä, ekologiasta, eroosiosta, Torgny Lindgrenistä, Siri Hustvedtista sekä Paul Austerista ja kävimme juoksuttamassa koiria Pihlajaharjun uudelle kerrostaloalueella sekä Poukamassa.

Näköjään sitä saimme Kuopion ympäristölautakunnassa äänestää mitä halusimme 90-luvulla. Vastustimme nimittäin Puijon metsän nakertelua ja Pihlajaharjun kerrostaloja. Näkyvät nyt siihen rakennettavan vastustuksestamme huolimatta. Silloisella Kuopion kaava-arkkitehdilla Leo Kososella oli ajatus, että Kuopio säilyy joukkoliikekaupunkina, mikäli Saaristokaupunki rakennetaan ja Pihlajaharju.

Kososella oli idea kahdeksikon muotoisesta joukkoliikennekaupunkimallista. En sitten tiedä, säilyykö kaupungin paikallisliikenne Pihlajaharjun kerrostaloalueen ansiosta. Hyvä, jos edes se hyvä puoli vanhan kuusikon kaatamisesta on.

Viime aikoina olen erityisesti kaivannut vanhaa jengiä. Sen takia soitin Paulon mammallekin Valamoon. Paulon mamma on luvannut joka puhelulla kysyä, milloin palaan ortodoksiseen kirkkoon.

Asefetisismistä kanteleisiin

Jussin kanssa puhuttiin myös Suomen äärioikeistosta. Jussi oli osunut katsomaan A-talkin, jossa olivat Jussi Halla-aho (pers.), Suomen Sisun Olli Immonen (pers.) ja Dan Koivulaakso sekä Marianne Lydén. Löytyy muuten Areenalta (ensiesitys to 14.3.2013).

Jussi sanoi, että Halla-aho ja Immonen olivat kuulema pelottavan sliipattuja eikä Dan Koivulaakso ollut edukseen. Kerroin Jussille, että seurasin Suomen Sisun nettisivuja ennen vuoden 2008 kunnallisvaaleja. Silloin sivut olivat mielestäni aggressiiviset, jotenkin asefetistiset ja rasistiset.

SS:n sivut juohtuivat mieleeni pari vuotta sitten. Sivujen ilme oli jo aivan toinen. Sivuilla oli kanteleita ja järven laineita. Kuuntelen A-talkia nyt Areenalta kuulokkeilla.

Vai niin. Suomen Sisu ei Supon mielestä ole äärijärjestö, sanoo puheenjohtaja Olli Immonen. Supon päällikkö Kari Harju on sanonut vuonna 2011, että Suomen Sisu on äärioikeistolaisia ajatuksia esille tuova ryhmä. Sisun kirjuri Joni Alander kirjoitti vuonna 2008, että on julkirasisti sekä ylpeä siitä.

Jussi Halla-aho (SS ja pers) on sitä mieltä, että Suomen Sisu on historioitsija Jussi Jalosen pakkomielle. Halla-ahokin on nyt televisiostudiossa niin kelvokas ja koulittu. Jussi (Koskela) ilmeisesti tarkoitti sitä, että Dan Koivulaakso (vas.) jotenkin ärtyi ja näytti A-talkissa ärtymyksensä - toisin kuin Halla-aho ja Immonen.

Halla-aho ja Immonen lietsovat etnistä konfliktia hienoin sanakääntein. Halla-aho korosti sitä, että tuhannet äänestivät häntä, vaikka hänellä ei ollut muuta poliittista agendaa kuin maahanmuuttokriittisyys. Ovatpa taitavia. Näin suomensisulaiset ja persut ovat saaneet köyhät tappelemaan keskenään.

Jussi - onpa näitä nyt - Koskela mainitsi äärioikeistokeskusteluissamme Henning Mankellin. Olen pitänyt Mankellia dekkaristina ja nyt Jussin mainitsemina kiinnostavat Nimeltään Tea-Bag ja Likainen enkeli. Ne eivät ole dekkareita. Nimeltään Tea-Bag kertoo kolmesta paperittomasta afrikkalaisesta siirtolaisesta, joista muuan ottaa nimensä maahanmuuttovirkailijan teekupissa olleesta teepussista.

Likainen enkeli kertoo Ruotsissa köyhissä oloissa syntyneestä naisesta, joka päätyy bordellin omistajaksi Mosambikiin. Tarina perustuu löyhästi 1800- ja 1900-luvun tositapahtumiin.

Pikakäynti Nilsiän postissa

Eilen iltapäivällä käytiin Ullan kanssa kahden naisen pikaretkellä Nilsiässä. Söimme savuporopaahtikset Vanhan Postin kahviossa, jossa oli paljon venäläisiä laskettelijoita. Teki mieli vain kuuntelemaan venäjän sorinaa eikä tehnyt heti mieli palata Kuopiosta, jossa viihdyn, Lapinlahdelle, jossa en viihdy. Tai viihdyn hetkittäin.

Siinä syy, miksi pyysin Ullaa retkelle.

Tänä aamuna viihdyin taas kovasti Lapinlahdella. Ajattelin hiihtää Honkaharjulla enkä viitsinyt ajaa Viitostien kautta. En mennyt Honkaharjulle asti, sillä näin houkuttelevan moottorikelkkauran, joka vei pellon poikki metsään. Pitihän se katsoa, minne ura vie. Vastaan tuli traktoriura, suurjännitejohto, lisää metsää ja lopulta aivan taivaallinen autiotilan pihapiiri.

Navetta, pieni vaaleansininen talonen, vaja, asuntovaununromu, joka tuntui myös asiaankuuluvalta. Taustalla peltoaukea. Aukean takana keltainen 50-luvun talo. Puro. Silta. Vanhoja puita.

Tuntui siltä, että kannattaa niellä Lapinlahti-vitutusta ja haaveilla pihapiiristä. Paluumatkalla traktoristi tuli vastaan. Väistin pusikkoon ja traktoristi jutteli ystävällisesti, kun huutelin pusikosta, että tänne menin, sillä pelkään, että koirat vetävät minut nurin.

Ystävällinen lapinlahtelainen maanomistaja. Ihmeellisen ihanaa. Harvinaista tosin.

Ystävällinen maanomistaja

Olin niin hyvällä mielellä metsäkohtaamisesta ystävällisen lapinlahtelaisen maanomistajan kanssa, että ajattelin juhlistaa hyvää päivää. Selvennyksenä mainittakoon, että otin kerran yhteen Haukkuvan tuntumassa ilmeisesti jonkun herra Ryhäsen kanssa, kun sauvakävelin hänen peltotiellään.

Hyvä, ettei tyyppi karannut päälle. Koirani eivät häntä pimpeloittaneet, vaan sauvakävely peltotiellä. Koska pelkäsin, että tyyppi keksii möyryämisen syyksi taluttimeen kytkemättömät hurttani, väistin metsään ja soitin poliisille, mikä on heidän tulkintansa jokamiehen oikeudesta.

Olisin saanut kävellä siinä kohtaa jokamiehen oikeuden nojalla, mutta koirien olisi pitänyt olla kytkettävissä. No, Miro vaappui jo silloin kuin ahtisaari eikä olisi kyennytkään minulta karkaamaan. Pimu oli ehkä kytkettävissä, mutta pitkän aikaa oli paskan maku suussa.

Jos tyyppi olisi möykännyt kytkemättömistä koiristani, olisin pyytänyt kiltisti anteeksi ja pannut hurtat taluttimeen, mutta paskan maku jäi suuhun jokamiehen oikeuksien polkemisesta

Ja pysyn tällä pahaisella paikkakunnalla vain ja ainoastaan sen vuoksi, että täällä on mahdollisuus kulkea metsässä koirien kanssa. Kytkettyjen, sen opin Kumpulaisen Mikalta (vas.). Ja etuajo-oikeus on ajokoirilla. Hyväksyn sen, sillä kysymys on lainsäädännöllinen.

Pitää laatia erityinen virkistyskoiralaki, jos haluaa virkistyskoirille samat oikeudet kuin metsästyskoirille.

Aina kun alkaa epätoivoisesti tehdä mieli kaupungin anonymiteettiin ja vanhan (Kuopion) urbaanijengin pariin - vaikka Mellunmäkeen Helsinkiin, jossa on ortodoksinen kansalaiskeskus ja varmasti pallljon maahanmuuttajia, muistan samalla, että Mellunmäessäpä ei pääse hiihtoladulle kotiovelta niin kuin minä nyt.

Todennäköisesti Mellunmäessä ei myöskään voi kulkea suksilla kytkettynä kahteen koiraan.

Radio Tuupovaara ja joku ihme kustannusliike Hai

Mietin, juhlistaisinko tankkaamalla Nesteellä ja syömällä samalla Matin ja Liisan asemalla lounasta. Sitten juohtui mieleeni, että toukokuu on kohta ja kirjailija Pulkkisen kuoleman kaksivuotispäivä. Käänsin auton kohti Iisalmea ja kirjakauppaa, sillä samalla muistin, että Iisalmen Suomalaisessa kirjakaupassa on hylly paikalliset kirjailijat ja arvelin, että sinne on ilmestynyt Teppo Kulmalan kirjailijapäiväkirja Radio Tuupovaara.

Iisalmen Sanomat puffasi vähän aikaa sitten erinomaisesti kolumnistinsa kirjaa. Hienoa. Soitin matkalla kirjailija Simo Hämäläiselle. Olisin kertonut tälle, että nyt sitä ollaan matkalla ostamaan paikallisen kirjailijan kirjaa ja eikös pidetä Pulkkisen kuolinvuosipäivän juttu tällä kertaa paikallisista elävistä kirjailijoista.

Myös Jouni Tossavaiselta, kirjailijalta, jonka talon esittelin Marialle eilen aamulla, on tullut uusi teos: Äiti.

Hämäläinen ei vastannut, kun olin viitostiellä, mutta soitti takaisin, kun Iisalmen kirjakaupan täti etsiskenteli Teppo Kulmalan kirjaa tai edes tietoa kustantajasta, sillä kirjavälityksellä sitä ei kuulema ole. Ei ole, sillä Radio Tuupovaaran on kustantanut kustannusyhtiö Hai, kustannushai.

Ennen kirjakauppaa soitin Heikkisen Aarolle. Kysyin nämä tavalliset; missä olet, mitä teet just nyt, lähdetkö kaupungille mun kyydissä. Aaro söi puolen päivän puuronsa ja hyppäsi autooni. Kävimme tankkaamassa ja annoin auton avaimet Aarolle. En näissä hiihto- ja kalasaappaissa aja kaupunkiajoa.

Simo Hämäläisen mielestä jokin sanataidejutska voisi taas Lapinlahdella olla paikallaan. Pienimuotoinen tilaisuus, seminaari tai jokin sellainen. Tilasin nyt Kulmalan Radio Tuupovaaran. Seuraavaksi alan metsästää Tossavaisen Äitiä.

Hm. Onkohan nyt Katriina ja Antti Kajanneksen kokoamaan Keijo Siekkis -kirja tulossa ulos Kustannusosakeyhtiö Hailta? Minunkin tiedostava ja syväkommunistinen pienoisnovellini Keijo Siekkisestä sisältynee siihen.

Kirjakaupasta lähdimme koputtelemaan Kulmalan Pohjolankadulla sijaitsevan kirjoittajankammion ovelle. Ei ketään konttorilla. Sen jälkeen kävimme keskustelemassa Edward Saidin Orientalismista kauppahallin kahviossa ja päädyimme kirjaston kahvioon suunnittelemaan Iisalmen sosiaalifoorumia.

TSL, Työväen sivistysliitto, ilmeisesti Thomas Wallgrenin innoittamana on nyt huhtikuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna kovasti mukana Suomen sosiaalifoorumissa. TSL:n ja työväentalon Pekka Ruotsalainen (sdp.) käveli kirjastosta ulos ja asetteli hattua päähänsä, mutta emme Aaron kanssa ehtineet huutaa häntä sosiaalifoorumipalaveriin.

Ruotsalaisen Pekka jo soitteli Kansantaloutta tasan kaikille numero neljästä. Se voisi nyt viimein muuttua siksi, mitä Aaron kanssa alunperinkin ajoimme takaa: Itä-Suomen sosiaalifoorumiksi.

Aamulla en todellakaan aavistanut, että päädyn tänään Aaron kanssa kirjaston kahvioon suunnittelemaan sosiaalifoorumia Helene Schjerfbeckistä kertova H. Ahtelan Kamppailu kauneudesta mukanani. Aaro oli sitä mieltä, että minun pitää lukea se kirja.