Tyhmän kansan teoria

ke 6.3.2013

Luulin saaneeni Kulttuurivihkojen laskun. Avasin kuoren vähän etenkehaisesti. Niin kuin laskujen kirjekuoret persaukinaisessa tilanteessa avataan.

Kirjekuoressa olikin lehden lukijakysely. Lukijakyselyssä kysyttiin lehden numerosta, jonka pitäisi ilmestyä näinä päivinä. Tänne Lapinlahdelle se ei vielä ole saapunut, mutta onneksi on Pentti Stranius ja Ärräpäät.

Saimme Ärräpäihin specialina Kulttuurivihkojen tämän vuoden ensimmäisen numeron jutun, jossa Stranius haastattelee Joensuun yliopiston emeritusta Seppo Knuuttilaa tämän tutkimuksesta "Tyhmän kansan teoria".

Sivumennen sanoen Seppo Knuuttilan haastattelu huumorista on muuan niistä jutuista, jotka Kodin Kuvalehdessä tekemänäni pätkähtivät hyllylle. Toinen hyllytetty juttu oli kuopiolaisen vihreän Irja Ruonalan (nyk. Sokka ja demari) haastattelu, kun tämä pyrki vihreiden puoluesihteeriksi.

Lensin Joensuuhun valokuvaaja Arto Vuohelaisen kanssa haastattelemaan Seppo Knuuttilaa. Piti puhumamme kansan huumorista. Seppo Knuuttila siteerasi haastattelussa sosiaalipolitiikan tutkijaa Jorma Sipilää, joka oli sanonut jossain yhteydessä, että suomalainen sosiaalipolitiikka - 1980-1990-lukujen taitteessa - oli sellaista, että "aivan sama vaikka köyhät söisivät toisensa".

Huh, näen vieläkin unissani Kodin Kuvalehden päätoimittajan Maija Alftanin naaman vääntyvän ja kuulen hänen hermostuneen narinansa: "Eihän tämä ole huumoria." Kestin Alftanin päätoimittajana sen avulla, että mielikuvittelin aina toimituspalavereissa tämän tilalle väkäleukaisen noidan.

Lisäksi meillä Maija Alftanin kanssa oli selkeästi erilainen huumorintaju. Olen aina ollut pikimustan ja absurdin huumorin ystävä. Itse asiassa en tunnistanut Alftanissa lainkaan huumorintajua, mutta se on pakko sanoa, että hyvä toimittaja tämä oli.

Kun Alftan joutui Kodin Kuvalehdestä hyllylle Hesariin, luin innolla tämän juttuja. Hyvät toimittajat tai kirjoittajat eivät useinkaan olen hyviä esimiehiä.

Sen sijaan Asko Sarkolan siskon Irma Salosen käskystä olisin mennyt vaikka solmuun. Irma Salosen kirjoittajankyvyistä minulla ei ole hajuakaan. Eija Ailasmaa oli myös oiva esimies - etäinen tuntumatta kylmältä, mutta antoi itsestään reilun kuvan.

Savolaislähtöistä Aira Väisästä en kunnioittanut sen enempää esinaisenani kuin kirjoittajanakaan. En osaa ruotia siihen syytä. Savon Sanomien Seppo Rothin kelpuutin joskus aikoinani esimiehekseni sen vuoksi, että tämä oli terävä pakinoitsija Suomen Joutsen.

Heikki Valkonen ei osannut sen enempää kirjoittaa kuin valokuvatakaan, mutta oli muuten vain juuri minulle sopiva päätoimittaja. Hänen alaisuudessaan ei tarvinnut toimittajan jännittää, ilmestyykö lehti. Heikki Valkonen piti stressin kokonaan itsellään eikä häirinnyt alaisensa työskentelyä.

Koen kaikenlaisen esimiehen esiintymisen kesken juttuprosessin häiritseväksi. Itse asiassa en kirjoittaessani siedä ketään edes samassa talossa. Varmaankin jäänne 90-luvulta, jolloin olin friikku.

Itse asiassa yhtä hyvä esimies kuin Valkonen minulle oli Kansan Uutisten Yrjö Rautio. Tämähän ei edes tunnistanut minua, monivuotista alaistaan, Vasemmistoliiton Kuopion-puoluekokouksessa vuonna 1998, vaikka minut oli pestattu puoluekokoukseen tekemään feature-juttuja.

Seppo Knuuttilan juttu ei koskaan ilmestynyt.

Myöskään Irja Ruonalan haastattelu ei ilmestynyt. Ilmeisesti Irja Ruonala ei kuitenkaan ollut tarpeeksi jotain Sanoma Aikakauslehdille. En minäkään naikkosesta saanut mitään erityisiä kiksejä. Mietin vain, että tässäpä lääkärinrouva, jonka elämän sisältö on kasvattaa lyttynaamaisia ja rumia kissoja Itkonniemen omakotitalonsa yläkerrassa.

Siitä huolimatta, kun minusta tuli kuopiolainen, äänestin ensimmäisissä kunnallisvaaleissa Irja Ruonalaa ja kaunani oli kauhea, kun tästä heti niiden vaalien jälkeen kuoriutui demari. Seuraavissa vaaleissa pääsin jo äänestämään itseäni, sillä siinä vaiheessa olin itselleni tarpeeksi vallankumouksellinen.

Mutta tyhmän kansan teoriastahan minun piti

Maria jostain syystä on alkanut kelpuuttaa minuakin televisio-ohjelmakaverikseen. Katsomme yhdessä nykyään Suomen selviytyjiä.

Savon Mediat Oyj:n televisiokolumnisti Jaana Hiltunen, josta eilen Iisalmen maistraatissa tuli rouva restaurointikisälli Jouni Martikainen - tästä olemme todella iloisia, sillä pelkäsimme, että tuleva rouva vie parhaan työntekijämme kaupunkiin - oli  kolumnissaan (IS su 4.3.2013) sitä mieltä, että Selviytyjät ovat pelkää zaibaa ja paljasta pintaa.

Sitäkin, mutta ohjelmaa voi katsoa monella tavalla. Selviytyjät on oikeastaan samalla tavalla opetusohjelma siinä, missä Huippumalli haussa tai lukuisat ruokapornografiset - hei, Emma, kiitos termistä - kokkikilpailuohjelmatkin.

Näissä kaikissa valmennetaan meidän toimittajien ansiokkaasti vuosien varrella tyhmistämää kansaa siihen, miten uusliberalistisessa oikein ollaan. Ui tai uppoa. Mieluummin uidessasi hukuta kanssauimamiehesi.

Pitää osata pelata ja olla kiero. Jos on läski eikä pärjää fyysisesti, kuten selviytyjien Janne, pitää osata puukottaa selkään.

Kiintoisaa selviytyjissä on, että ilmeisesti vanha narttu pelasi häviäjäryhmästä ulos kaksi nuorta narttua. Ensimmäinen, Andrea, sai lähteä sen vuoksi, että hänen ja huippuhyvännäköisen Joonaksen välille syntyi heti alkuun eroottinen jännite. Toinen nuori narttu, Hanna, äänestettiin ulos sen vuoksi, että oli lesbo.

Se opetusohjelmissa kuitenkin on hyvästä, että ne opettavat pohjimmiltaan selviytymään.

Ei se mitään, vaikka tulee kenkää kidutussaarelta. Illalla sitä vetää pizzaa jossain MTV3:n kustantamassa hotellissa. Vanha blondi äänesti minut ulos, so what, pääsen kuitenkin Joonaksen kanssa nus...kkumaan joskus ohjelman teon jälkeen.

Selviytyjä kertovat myös selkeästi sen, että ei todellakaan ole olemassa mitään talouden hyväntahtoista näkymätöntä kättä, kuten uusliberalistit kuvittelevat. Että muka rikkailta kaikkien rikastuessa tipahtelisi murusia köyhillekin.

Ei muuten tipu. Pitää olla (raksa)liitossa ja neuvotella kollektiivisesti sellaiset sopimukset, että me ahneet työnantajat suostumme ylipäätänsä maksamaan yhtään mitään duunareillemme. Kyse on kamppailusta. Edut todentuvat vain työväenluokan tai sorrettujen keskinäisellä solidaarisuudella.

Senhän näkee jo ohjelmastakin. Toinen ryhmä on koko ajan parempi sen vuoksi, ettei siinä tarvitse niin kovasti koko ajan pelätä tulevansa äänestetyksi ulos. Eikä toinen ryhmä ole jalompi kuin toinen, vaan toiseen ryhmään on jaettu fyysisesti paremmat tyypit.

Häviäjäryhmän jäsent ovat paljolti alkuasetelmien uhreja eikä heiltä voi olettaa hienostunutta käytöstä.

Jahah, perheen nuori narttu haluaa herätä. Lähdenpä suihkuttamaan tätä ja jatkan myöhemmin.

Fasismin massapsykologia

Pentti Stranius pääsee Kulttuurivihkojen jutussa Seppo Knuuttilan väitöskirjasta Tyhmän kansan teoria pohtimaan fasismin massapsykologiaa. Fasismin massapsykologia on perheessämme ajankohtainen aihe, sillä eilen illalla minä tahdoin huonosti edellisen yönä nukkuneena petiin jo iltayhdeksältä - ja omaishoidettavani tahtoi katsoa Hitler-dokumentin kakkososan.

Maria tuli siihen tulokseen, että Matti kelpaa Hitler-dokumentin kanssakatsojaksi. Teimme iltatoimet pikavauhtia keskustellen fasimista ja yleensä 1930-luvusta. Tytön suihkutus jäi täksi aamuksi.

Keskustelu meni näin (hei, Pekka Kuismin, lue nyt helvetissä tämä. Sinä kun luulet, että me täällä vain kellimme vanhoina stallareina ja opettamme lapsemme syömään pikkuruisia vaistonvaraisia lapinlahtelaisia vennamolaispersuja aamupalakseen.):

- Oli Neuvostoliitossakin oma Hitlerinsä 1930-luvulla.
- Ai, se talin (Marialla oli suu täynnä sähköhammasharjaa, nostin tämän samalla pytylle, sillä oli kiire takaisin television ääreen)
- Niin Stalin, mutta se kuoli jo 60 vuotta sitten. Mattihan äsken muistutti, että Stalinin kuolinpäivä oli 5.3.1953.
- Elitkö sinä silloin?
- En elänyt, mutta Ulla-täti esimerkiksi oli Stalinin kuollessa yhdeksän ja sinun ukkisi sekä mummosi olivat 33-vuotiaita. Ukkisi oli muuten rintamalla. Jos isäsi isä olisi ollut vähän vanhempi, olisivat saattaneet olla saman rintaman eri puolilla.
- Aijaa, miksi minä muuten olen kiinnostunut näistä asioista - eikä Anna?
- Ehkä sen vuoksi, että Anna on niin herkkä.
- Ja minäkö en ole herkkä?
- No, sinä olet yhtä herkkä kuin raastinrauta.

Anna on oikeasti herkkä tyttö, mutta aina, kun tunnen ahdistusta siitä, että tämä ei pärjää, muistelen edellistä yötä, jolloin yhdeltä kuului vintin rappusista päättäväinen tömps, tömps. Makuuhuoneemme ovelta kuului yhtä päättäväinen: Minulla on poskiontelon tulehdus!" ja tyttö hyppäsi viereeni, varasti itselleen peiton sekä valtasi siinä samassa puoli sänkyä.

Aamulla tämä toivotti minut päättäväisesti niin pitkälle kuin pippuri kasvaa, sillä halusi nukkua rauhassa puolille päiville. Hylkeentappajien sukua selvästi. Tsuvassin temperamentti.

Eilen ennen nukahtamista piti käydä vielä tsekkaamassa, haluaako Osku-kissa sittenkin sisälle, sillä joku naukui pihalla. Ei halunnut, mutta Hitler-dokumentin katsojat tahtoivat kertoa minulle, että Stalin itse oli kieltänyt Saksan kommunisteja ryhtymään sosiaalidemokraattien kanssa yhteisrintamaan Hitleriä vastaan.

Arvelin, että kyse ei niinkään siinä vaiheessa vielä ollut tulevasta Ribbentrop-sopimuksesta, vaan Stalinin epäluulosta sosiaalidemokraatteja kohtaan. Eihän Stalinille kelvannut Espanjan anarkistien toimet ennen Francoa. (Siitäpä ei kukaan täällä umpityhmällä Lapinlahdella ole kuunaan kuullutkaan, että Katalonian terästeollisuus on anarkosyndikalistien luomaa.)

Samalla Maria kysyi, miksi meillä on eteisessä lippuja, joissa on sirppi ja vasara. Pääsin luennoimaan Marialle, että sirppi ja vasara symboloivat kahta työväenluokkaa: maataloustyöläistöä sekä perinteistä teollisuustyöläistöä.

En kuitenkaan ehtinyt lisätä, että rakennusliittotoveri Auvo Rouvinen on kelpuuttamassa sirpin ja vasaran lisäksi symboleihin tietokonetta. http://www.kansalaiskeskustelu.org/index.php?topic=532.0;wap2

Tänä aamuna tulin alakertaan Matin jälkeen. Matti katseli jo aamu-uutisia. Minä aloin vaahdota subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta, josta on tullut tavallaan osa sosiaali- ja perhetyötä. Ennen oli kodinhoitajat, nyt päivähoitajat perheissä.

Matti sanoi, että hiljaa, on tärkeämpiäkin uutisia. Hugo Chavez on kuollut. Lukekaa, ihmiset, SKP-toveri Hannu Ketoharjun merkintä asiasta: http://hannuketoharju.blogspot.fi/2013/03/chavesin-muistolle.html