Uusliberalismin murtuma

to 7.2.2013

Piti eilinen ilta lukemani viime vuoden peruspalvelulautakunnan kokousten pöytäkirjoja. Tulikin luettua ja samalla myös vanhusten ja vammaisten perhehoidon ohjeistuksia.

Löytyipä viime vuoden pöytäkirjoista Lapinlahden vammaisneuvoston kannanotto henkilökohtaisen avun ohjeistukseen. Kröhöm.

Sen vuoksi pitikin lukea etanapostista tullut Perusteen debatti pikaisesti läpi puolijuoksevassa asennossa heti tuoreeltaan. Ja syvemmin sitten sen jälkeen, kun olin katsonut Li Anderssonia, Arja Alhoa, Valto Koskea ja nuorta demari-ihmettä A-studiosta.

Ruurik Holm ja Jussi Saramo, se jota ylimieliseksi olen kokenut, mittelivät debatissa Vasemmistoliiton hallitukseen osallistumisesta. 90-luvulla Vasemmistoliitto tuntui mielenkiinnottomalta, sillä Lipponen, uusliberaali demari-isä - muistattehan kaikki tyypin, vei meikäläisiä kuin litran mittaa.

Tilanne on nyt toinen. Uusliberaali hegemonia on murtumassa. Vasemmistoliittoonkin kohdistuu nyt odotuksia eikä Kokoomus nyt vie kaikkia itsestäänselvästi. Ja voihan se vain olla hyväkin, että osa meikäläisistä on avoimen innostuneita kokoomuspolitiikasta.

Uusliberalismi ei ole on tai off, kirjoittaa Saramo. Olkoon ylimielinen. Hyvin kirjoittaa. Ja kelpaa kuulema oululaisillekin. Joku OuluvasemmistoPlus ehdottaa Saramoa puoluesihteeriksi.