Saunaan miesten kanssa
vaikka kontaten

su 17.2.2013

Kirjoitan tämän merkinnän jo lauaina aamulla, kun odottelen tyttärien heräävän. On Marian tukan pesu sekä lähteminen Lapinlahden yrittäjien kanssa Varkauteen teatteriin, mikäli kukaan lasten huoneessa ei ole taas kuumeessa.

Julkaisen tämän vasta sunnuntaina.

Kurkku on kipeä ja perjantai-iltana taas tuntui siltä, että kuume nousee. Aamulla kuitenkin meitä vain yskitti, joten Matti lähti Ollikaisen Riston kanssa edustamaan lauantaipäiväksi Lapinlahden vasemmistoa vasemmistopiirin kunta- ja soteuudistusseminaariin Iso-Valkeiselle.

Viime viikolla tuli elämäni ensimmäinen Tulva. Etanapostissa. Tulva on anarkofeministi Atlas Saarikosken päätoimittama feministilehti. Tulvassa ensimmäisenä selasin juttuun, jossa puhuivat väkivaltaa kokeneet vammaiset naiset. Hyvä juttu ja upeaa, että teema otetaan esille näin.

Tiedän, mitä esimerkiksi on se, että vammaisviranomaiset mielellään määräisivät avustettavan syömään hormoneita, jotta heidän ei tarvitsisi ohjata ketää avustajaa vaihtamaan avustettavan terveyssidettä.

Muistattehan kaikki Miitta-tädin televisiossa? Sketsisatiirisarjassa Miitta Sorvali esitti cp-vammaista naista, joka osallistui kauneuskilpailuihin ja oli törkeän atataksinen.

Miitta Sorvali hienossa iltapuvussaan mönki itse vessaan ja huusi kilpailun juontajalle: "Pyyhkimään!" Sellaista se on. En minäkään vammaisen äitinä ihan aina ilahdu siitä, että päätehtäväni edelleenkin on esikoiseni pyllyn pyyhkiminen. Mutta hormoneita lapselleni en suostu syöttämään.

Samaa sarjaa on täkäläinen edunvalvoja, joka ei anna alkoholista vammautuneen valvottavansa ostaa sätkiä, vaikka tämä on vaikeasti nikotiiniriippuvainen. Koska alkoholista vammautuneen naisen luona käy siivooja, siivoojaa ei tarvitse maksaa kotiin niin usein, mikäli nainen polttaa tavallista tupakkaa.

Sätkistä tulee kauheaa sotkua ja sellainenhan maksaa yhteiskunnalle. Melkoista viranomaisvallankäyttöä tämäkin.

Amu Marian esikuvaksi

Uskon, että lapsellani on sisäerityksensä ansiosta samaa sisua kuin nuoressa vihreässä vammaisaktivistissa Amu Urhosessa. Saunaan poliittisten aatetoverimiesten kanssa - vaikka kontaten.

Amu Urhosen Kompastuksiin älysin tutustua, kun lapinlahtelainen vammaisaktivisti Petri Väisänen tästä kertoi. Amu Urhosella on nyt arkkitehtimies, pieni tytär sekä kolme kissaa. Hän unelmoi useamman perheen yhteisöasumisesta.

Lisäksi uusin Tulva viritteli reippaasti luokkataistelua otsikolla 2000-luvun luokkajako; luokkataistelu on sukupuolikysymys: 

"Luokkajaon kannalta oleellista ei ole, työskenteletkö tehtaassa, toimistossa, kassalla vai pankissa. Ei ole väliä, omistatko asuntosi, vai onko sinulla jotain menetettävää. Ei ole väliä, oletko töissä vai työtön." (Tulva 1/2013 s. 15.)

2000-luvun luokkajaon työläishierarkian alimmaisena ovat varmasti lehtimyyjät. Siksi minusta onkin alkanut olla äärimmäisen kiinnostavaa lehtimyyntipuhelujen lomaan tuikata jotain yhteiskunnallista ja haastatella lehtimyyjiä.

Lehtimyyjät kaipaisivat nyt uutta Industrial Workers of the Worldia eli globaalia IWW:tä. Tai ainakin sitä, että Into-kustannus teettäisi jollakulla hitaalla journalistilla suomalaisten prekaarien haastattelukirjan - vähän samaan tapaan kuin General Intellect julkaisi jokunen aika sitten suomeksi espanjalaisen feministiryhmän Precarias a lá Derivan Hoivaajien kapinan.

Jaa ettekö ole kuulleetkaan sellaisesta kuin General Intellect? General Intellect on tietotyön osuuskunta, jonka toimialana on yhteiskunnallisen tiedon, konfliktin ja organisaation itsenäinen tuotanto.

Itse käsite tulee Marxilta. Kävin vakoilemassa Megafoni.orgista seuraavan Marxin pätkän:

"Kiinteän pääoman kehitys osoittaa, missä määrin yleinen yhteiskunnallinen tieto (Wissen, knowledge) on tullut välittömäksi tuotantovoimaksi, ja niin ollen osoittaa, missä määrin itse yhteiskunnallisen elämänprosessin ehdot ovat tulleet yleisen älyn (General intellect) valvontaan ja tulleet uudelleen muovatuiksi sen mukaisesti; missä määrin yhteiskunnalliset tuotantovoimat on luotu paitsi tiedon muodossa, myös yhteiskunnallisen käytännön, reaalisen elämänprosessin välittöminä eliminä". http://megafoni.kulma.net/index.php?art=15

Nyt on todellakin kyse tuotantovoimien muutoksesta. Tiedosta on tullut muuan yhä keskeisimmistä tuotantovoimista. Kun valtamedia panttaa tietoa tai Margaret Thatcher julistaa yhteiskuntatieteet pannaan, on kyse siitä itsestään.

Niinpä on tartuttava hetkeen ja silläkin uhalla, että tulee tilanneeksi jotain joutavaa, on syytä tuikata joka väliin sorrettujen pedagogiikkaa.

Esimerkiksi Me Naiset minulle muutama viikko sitten myynyt Jartsamyynti Oy:n yrittäjä sai kuulla, että tilaan Me Naiset nimenomaan sen vuoksi, että sen toimittajat ovat pirteän uusmarxilaisia. Ihan totta. Toissa viikkolla tulleessa numerossa (MN 6/2013) oli seurattu nuoren helsinkiläisen kahvilayrittäjän alkutaivalta.

Samassa puhelussa opin, että Nastolan Villähteellä on tällainenkin yritys. Ilmeisesti Jartsamyynti Oy työllistääkin, sillä netissä näyttää olevan myyntineuvottelijoiden paikkoja auki.

Me Naisten kahvilajuttu oli kirjoitettu realistiseen sävyyn. Hitto, että nyt hävettävät omat ammoiset aikakauslehti- ja muut juttuni. Tekopirteitä ja typerän fanittavia kaikki tyynni.

Pienyrittäjiä voi ymmärtää, jos ymmärtää Marxin kommunistista manifestia tai Antonio Gramcia. Kahvila Kumman omistaja halusi irti palkkaorjuudesta.

Koska Jartsamyynti Oy:n yrittäjä peitti hyvin sen, jos herne meni myyntipuhelussa Marxista nenään tai puuro kurkkuun, tilasin häneltä Me Naiset. Jossain vaiheessa muistelen täällä blogissani, missä vaiheessa aloin arvella, että olin ymmärtänyt omassa työhaastattelussani Ulla-Maija Paavilaisen väärin.

Ulla-Maija Paavilainen on nykyinen kirjailija, naistenhoito-oppaiden kirjoittaja sekä free lance -toimittaja sekä entinen Me Naisten päätoimittaja.