Pizzeriasosiologia

pe 18.1.2013

Sain eilen hienon Kuopion pizzerioista liikkeelle lähtevän sosiologisen tekstiviestin. Koska minulla ei vielä ole lupaa naputella sitä tähän, jään odottelemaan tekstaroijan heräämistä.

Sen verran tässä kiireessä paljastan, että Männistössä on yksi kapakka, mutta ei yhtään pizzeriaa, vaikka Männistö on ajateltu työläiskaupunginosaksi. Männistölle on kai käymässä samalla tavalla kuin Helsingin Kalliolle.

Kallio ei ole enää työläiskaupungiosa. On jotenkin trendikästä asua Kalliossa. Kun siellä on se Kallio-liikekin. Mitenkäs Antti Loimalahti kuvasi Iisalmen Sanomissa omaa helsinkiläissynnyinkaupunginosaansa - ei ollut muuten Kallio - siellä asuu nykyään hipstereitä.

Olisiko segregaatio tässä yhteydessä oikea termi? Ensin johonkin paikkaan, jossa on halpa asua, änkeävät köyhähköt luovan luokan edustajat, jotka ovat olevinaan luokkayhteiskunnan ulkopuolella. Näin he asettuvatkin kaikkien yläpuolelle.

Tiedän tämän, sillä 90-luvulla tiedostin vahvasti olevani työelämän avant gardea sekä huomattavasti parempi kuin muut - raukat, epävapaat palkkaorjat tylsillä työpaikoillaan.

Sen jälkeen asuntojen hinnat alkavat nousta ja oikeasti köyhät sekä pienituloiset putoilevat muihin kaupunginosiin. Keskiluokka ja ylempi keskiluokka jää kaivelemaan entiseen jännittävään kaupunginosaan nöyhtää navastaan napanöyhtäharjalla. Vai oliko se shampanjavispilällä?

Pian Kalliollekin käy samalla tavalla kuin jollekin muulle keskiluokan tai ylemmän keskiluokan muilta eristämälle alueelle. Keskiluokka asuu atomisoituneena jollain alueella ja vähänkin köyhältä haiskahtavat kuviot siivotaan pois.

Olisiko tällainen huippuunsa segregoitunut alue Kuopiossa Rönö? Rönön keskellä on Niiralan Kulman taloja, mutta niihinkin kai jossain vaiheessa valittiin vähän parempaa väkeä.

Sen sijaan uusi ja värikäs työläis- ja mamukaupunginosa on Petonen. Sen paljastaa pizzeriaindeksi.

Kohta lähdemme Joensuuhun. Miettimään Suomen äärioikeistoa, jota löytyy kyllä näiltäkin seuduin.