Kissat on nyt nostettu pöydille

su 20.1.2013

Olipa helpottavaa puhua puhelimessa äsken. Pyysin anteeksi, jos blogikirjoitukseni ovat loukanneet jotakuta Lapinlahden vasemmisto ry:ssä. Tarkoituksena oli nostaa erilaisia kissoja pöydille.

Tulikin ilmeisesti nostettua pöydälle etupäässä kissan oksennusta. Tarkoituksenani oli kiinnittää huomio siihen, kuinka vaikea on ulkopuolisen tulla johonkin kuvioon, joka on vuosikymmenten saatossa löytänyt vakiintuneet uomansa. Minusta puheenjohtajana tuntui vähän joka toisessa kokouksessa, että astun johonkin miinaan.

Vallalla on tiettyjä käytäntöjä, joita ei vain yksinkertaisesti voi muuttaa. Tai ne muuttuvat hyvin hitaasti. Se, että Lapinlahden vasemmiston henki on peräisin vanhoilta SKDL-ajoilta voi toisaalta olla jopa hyvä asia. Olenhan ollut facebookin ryhmässä, joka toivoo SKDL:oa takaisin.

Jonkinlaisena yllätyksenä tuli, etten olekaan kaikkien rakastama. Tottahan tiedostin alusta lähtien, että olen puheenjohtaja vain sen takia, kun kaikki muut Heikkisen Tiinan vetäydyttyä kieltäytyivät kunniasta. Mutta se, että herätän todella  voimakkaita inhoreaktioita, tuntui ensin pahalta.

Sitten ajattelin, että kuinka kiintoisaa.

Niin kuin Lasse Lehtisellä se, että on demari, on vaikutuksensa siihen, että tämä ei kolmen vuosikymmenenkään jälkeen pääse sisälle Varpaisjärvelle. Tai Matti Viialaisella se, että on demari, on syynä siihen, että tätä ei pidetä Puumalan "omana poikana".

Olen Lapinlahden vasemmistolle aivan liian kaupunkilainen, puhun mä ja sä-kieltä, tunnun vieraalta, tulin puskasta ja menin vielä kaiken muun pahan lisäksi naimisiinkin Matti Valkosen kanssa, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että olen naimisissa koko järjestön kanssa.

Tai sanotaan se nyt näin. En tajunnut sitä, että kun menen naimisiin Matti Valkosen kanssa, saan mukana koko järjestön poliittisine appiukkoineen ja vielä elokuvakerhon myötäjäisiksi.

Huvittavaa on, että olen kasvanut Kärkölän Järvelän Nummenkulmalla ehkä enemmän korvessa kuin vaikkapa Matti Valkonen, joka vuodesta 1966 lähtien on asunut Varpaisjärven kirkonkylällä.

Yksi herätys oli Nirosen Pirjo, joka lauantaina sanoi minulle Kuopiossa King´s Crownissa, että meidän tulee suhtautua kunnioittavasti toisiimme. Nauroi ja halasi lämpimästi, kun huomasi, että ymmärsin, mistä Pirjo puhuu. Lupaan opetella kunnioittamaan ja toivon, että myös minuun suhtaudutaan kunnioituksella.

Kunnoitus ei sitten tarkoita sitä, etteikö minulle voisi sanoa, että puhun tai kirjoitan paskaa.

Mutta Erkki Virtasta (kansanedustaja, vas.) en taputtele jatkossakaan! Se on yksi, mikä on varma asia.

Keskiluokka pettyi jälleen

Eilen illalla tuli jälleen lempisarjani Valaistunut (Enlightened). Sarjan päähenkilö, Amy, varastaa työnantajansa aikaa ja työhaastattelussa toisaalla. Amya esittää Laura Dern. Dern on näköjään myös sarjan käsikirjoittaja.

Amy tahtoisi niin kovasti tehdä jotain merkityksellistä - etenkin sen jälkeen, kun hänet on pudotettu jonkin ylikansallisen yhtiön kauneuden ja terveyden osastolta yhtiön kellariin paskaduuniosastolle.

Mielenkiintoista on, että Amy käytti sanaa Shit Job. Paskaduuni. Paskaduuni on käsite, jonka prekaarit lanseerasivat Suomeenkin. Prekaari puolestaan on italomarxilainen termi, joka juontuu latinan sanasta precarius, epävarmassa tilassa tai muiden armoilla olevaa.

Suomen kielen vastine perustuu sanaleikkiin, jossa yhdistyvät runko sekä työväenluokkaan viittaava sana proletariaatti. Prekaarit ovat uuden kapitalismin työläisiä; joko pätkätyöläisiä, pakko- tai pienyrittäjiä tai sellaisia työläisiä, jotka eivät oikein tule palkallaan tai tuloillaan toimeen. Yhteistä meille prekaareille on yhteiskunnallisen asemamme epävarmuus.

Vedän nyt tähän käsitteen määrityksen, sillä käyn samaan aikaan keskustelua tekstarilla siitä, mitä prekaari tarkoittaa.

Shit job ja prekariaatti

Äsken googlasin Shit Jobin. Löysin vuodelta 2010 peräisin olevan sivuston Shit job of the day. Muistuttaa varmaan meikäläistä sivustoa prekariaatti.org. Sitä tosin ei enää löydy netistä. Valitettavasti.

Shit job of the day -sivuilta löytyi seuraava teksti:

"We know a lot of people are looking for work. We know that this allows employers to exploit the labor market and pay people less while asking them to do more. We know all this... AND WE DON'T FUCKING CARE. We're tired of seeing jobs advertised to college graduates or even Master's Degree holders with salaries that we would hesitate to pay a dog walker or cleaning person." http://shitjoboftheday.tumblr.com/

Sivustosta saa irti ainakin sen, että me shitjobbarit emme ole maailmassa yksin. Olisipa hauska saada yhteys jenkkikommunisteihin. Olen kyllä lähettänyt gmail-postia Communist party USA:n sivujen http://www.cpusa.org/  kautta löytämälleni Libero Della Pianalle, sillä tämä oli sivuston parhaimman näköinen tyyppi. 

Ilmeisesti pääsin Libero Della Pianalle sähköpostissa suoraan roskapostiin, sillä tiedän, miltä kuulostan tankeroenglannillani. Juuri samalta kuin Helen Nasr -poloinen, joka on koettanut lähestyä Matti Valkosta sähköpostin roskakorista jo usean kuukauden ajan:

"hello, how are you doing, i hope all is well with you, My name is Miss Helen Nasr girl? well i saw your profile today and became intresting after have gone through it and i wish to have you as a special friend...."

Kopistelen nyt lisää jenkkikommarien sivuja. Blogeihin ei ole kukaan kirjoittanut sitten viime vuoden marraskuun. Aika harvoin näyttävät viestivän itsestään ulospäin. Pitää seuraavaksi lähettää sähköpostia jollekin harmaapartaiselle jenkkikommarille - silläkin uhalla, että kuulostan netissä hapuilevalta vakoiluohjelmalta tai luottokorttinumeroimurilta.

Maria huutaa minua keittiöön katsomaan dokumenttia. Jatkan myöhemmin eilisestä televisiosarjasta.

Kokoomusakalla ei ole koskaan kahveja rinnuksilla

Valaistunut sarjan Amy kaataa heti alkuun päällensä aamukahvit. Joutuu kuitenkin lähtemään töihin postmoderniin suolakaivokseensa kahvitahra rinnuksissaan.

Tahra on viittaus toisen jenkkitaisteilijaan Barbara Ehrenreichiin. En muista, oliko kirjassa Nälkäpalkalla vai Petetty keskiluokka, kohta, jossa Ehrenreich kertoo pitävänsä ainoastaan mustia puseroita sen vuoksi, ettei tahdo esiintyä tahrarinnuksisena. Taisi olla kirjassa Nälkäpalkalla, jossa jenkkirouva Ehrenreich etsii työtä.

Löytyy kyllä mahdollisia työpaikkoja. Työhaastattelussa on lupaava tunnelma, sillä Ehrenreich vakuuttaa olemuksellaan. Kun Ehrenreich päättää ottaa työn vastaan, käy ilmi, että työ olisi jonkinlainen yrittäjäsopimus. Ei ole varmaa, tuleeko siitä koskaan palkkaa. Shit job siis.

Amy on Valaistuneessa selvästi saavuttamassa petetyn keskiluokan pohjamutia. Kahvit puserolla ja seuraavaksi tahraisen mustan skitsofreenikon halaus. Sarjassa tulee kuvatuksi hyvin se, miten jenkeissäkin keskiluokka pystyy elämään täysin eristyksissä alaluokasta tai uudesta työväenluokasta; köyhistä, rumista ja huonosti pukeutuneista.

Juuri tämän vuoksi hermostuin Kristiinsa Kourokselle, kun tämä kirjoitti Savon Sanomissa (22.2.2008) alentuvan sävyisen kirjoituksen: "Pitääkö kiinni vai päästääkö menemään?"

Kouroksen kolumnissa minua kyrp.. ei kun vit.... ei kun pimpeloitti keskiluokan tai ylemmän keskiluokan alentuva puhe.:

"Löytyykö ihmisestä peräti 'hyvinvointigeeni', joitakin biologisia mekanismeja tai selityksiä sille, miksi jotkut pystyvät vastoinkäymisistä ja onnettomista lähtökohdista huolimatta hallitsemaan, jos ei elämäänsä niin ainakin elämänasennettaan." (Kirstiina Kouros, SS 22.2.2088)

Hän kuvasi kolumnissaan köyhää mielenterveyspotilasta, joka etsii elantoaan hänen hienostoasuinalueensa roskiksesta. Kouroksen mielestä köyhä oli epämiellyttävä.

Kylläpä kokoomusakat osaavat olla ällöttäviä, en muuta sano. Kristiina Kouroshan loikkasi vihreistä kokoomukseen joskus vuoden 2007 eduskuntavaalien tienoilla sen vuoksi, että vihreät solmivat meidän vassareiden kanssa Pohjois-Savossa vaaliliiton.

Huvittelen aina säännöllisin väliajoin tällä säilyttämälläni lehtileikkeellä. Kun kissa haluaa puhdistaa elimistöään oksentamalla, se pureskelee ruohonkorsia. Minä puolestani luen Kouroksen kolumnia tai Uhrataan puoluesihteeri -kirjaa.

Osallistuin muutama vuosi oksetuskolumnin ilmeistymisen jälkeen Ylen toimittaja Heikki Alihokan facebook-sivuilla keskusteluun siitä, että Suomessa on toden totta ikäluokan verran syrjäytyneitä nuoria. Taisin lausua jotain siitä, että keskiluokkapa se ei kohtaa tätä asiaa kuin korkeintaan silloin, kun joku kaivelee heidän roskiksiaan.

Silloin pillahti itkuun Ylen eläkkeellä oleva toimittajatar, joku kokoomusakka varmaankin, Leena Pakkanen, tyyliin, voiko joku pilata tällä tavoin heidän kultivoituneen köyhyyskeskustelunsa.

Onhan se downsiftauskin ihan trendi

Amy käy työhaastattelussa Asunnottomien yhdistyksessä, mutta joutuu kieltäytymään merkityksellisestä työstä sen vuoksi, että on ottanut Havajin terapiaansa varten 24 000 dollarin lainan. Uuden merkityksellisen työn 500 dollaria viikossa ei riitä sekä itsenäiseen asumiseen ja lainan lyhennyksiin.

Minä sitä vain ihmettelemään, miksi Amy ei jää asumaan äitinsä luokse, ota vastaan merkityksellistä työtä nälkäpalkalla ja koeta maksaa lainaansa pikku erin.