Kohta kohti Kuopiota, Sirpa Puhakkaa ja Li Anderssonia kuulemaan

la 19.1.2013

Iisalmen vihreä Petri Karhu on nyt varmaankin kade. Lähdemme koko perheen kanssa Kuopioon Li Anderssonia kuuntelemaan. Koetan samalla reissulla houkutella puoluesihteeri Sirpa Puhakan Lapinlahdelle, vaikka nyt tänä keväänä ei näytäkään siltä, että Varpaisjärven vasemmisto yhdistyisi Lapinlahden vasemmistoon.

Voihan olla muuten jonkinlainen viisaus varpaisjärveläisten säilyttää oma osastonsa vaikka jatkossakin. Ainakin yrittäjäyhdistyksistä minulla on sellainen vankka näkemys, että niin kauan kuin yhtään Varpaisjärven yrittäjissä henki pihisee, kannattaa pysyä omana järjestönään.

Jos vain jaksavat. Uusien rekrytoiminen lähiyhdistykseen on helpompaa. Mutta jos jokin puulaaki käy voimattomaksi, silloin on parasta lakkauttaa itsensä.

Eilinen Työväentalon avoin vassarikokous ei ihan ollut sitä ensimmäistä skenaariota junttaryhmien saapumisineen paikalle liput liehuen ja valokuvaajien räiskiessä portailla salamalla päin kasvoja. Matin ja Liisan toimittaja oli kyllä paikalle kutsuttu.

Eikä kokous ollut apaattinen ollenkaan. Vähän oli jopa tervettä jännitteenpoikasta.

Ehdotus säännöllisistä poliittisista kokoontumisista oli hyvä. Sellaisia vielä järjestämme, jotta me varavaltuutetut ja lautakuntien jäsenetkin pysymme mukana kyydissä. Kun vielä saisi läpi Matin ehdottamat kaikille avoimet kyläkokoukset, voisi vasemmiston uudistumiseen olla tyytyväinen.

Sain tarkastuslautakunnan jäsenenä pyyhkeitä siitä, että en ole pitänyt vasemmistojärjestöä kartalla kunnan taloudellisesta tilanteesta. En ota pyyhkeitä vastaan, sillä nyt kun katson arkistostani kirjoittamiani Lapinlahden vasemmisto ry:n esityslistoja, niissä aika monessa on erillisenä kokouskohtana: Ajankohtaiset poliittiset kysymykset.

Kun olemme esityslistalla tulleet kohtaan Ajankohtaiset poliittiset kysymykset, kokousväki on istunut hattu päässä ja kengät jalassa jo pitkään odottaen kotiinpääsyä.

Mutta nämä on nyt näitä sukupolvenvaihdoskilpuiluja. Äärimmäisen mukavaa on, että meillä jäi ehdokkaista kaksi uutta toimijaa.

Soteraportti

Kävin eilen pitkän puhelinkeskustelun erään poliittisen toimijan kanssa, jota arvostan. En tässä mainitsi hänen nimeään, sillä en tiedä, tuleeko tälle keskusteluistamme jossain vaikeuksia. Minäkään en tiedä, tuleeko minulle keskusteluista vaikeuksia, sillä Matti huusi eilen perääni, kun lähdin kodinhoitohuoneeseen puhumaan puhelimessa, että vasikka.

En lähtenyt kodinhoitohuoneeseen puhumaan sen vuoksi, että puheeni olisivat jotenkin salaisia, vaan siksi, että perjantaisin se on talossamme ainoa huone, jossa ei katsota televisiota.

Sanotaan nyt vaikka, että Vihreän Langan kolumnistin Niemeläisen tapaan, että keskustelin vanhemman poliittisen vaikuttajan kanssa, josta käytän kirjoituksissani tämän aseman vuoksi nimimerkkiä... hm.... Seniorivaikuttaja.

Monipolveilevassa puhelindialogissamme Seniorivaikuttaja tuli siihen tulokseen, että Ylä-Savo ei ole lapinlahtelaisille oikea yhteistyön suunta suunta. Minä siihen miettimään, että miten olisi Siilinjärvi. Tämä ei erityisesti miellyttänyt Seniorivaikuttajaa, sillä tämä pitää Siilinjärveä Kuopioin nukkumalähiönä.

Entisenä siilinjärveläisenä sanon, että 20 000 asukkaan kunta tuntui valitettavan optimaaliselta yksiköltä. Varsinkin, kun Siilinjärvi paljolti koostuu uusista siilinjärveläisistä. Ei ollut niin helppo ulkopuolisena astua vuosisataisiin suku- ja muihin ihmissuhdemiinoihin, kun porukka on vaihtunut.

Minulla sellaisista on Lapinlahdella kosolti kokemusta.

Siilinjärveä koskevassa keskustelussa yht´äkkiä pälähti päähäni, että on se hallituksen saama soteraportti vain luettava itsekin. Koetin selviytyä helpolla soittamalla Markus Mustajärvelle (vasryhmä), mutta tämä selvästi ärtyi siitä, että soitin soteraportista vain valtamediassa olleiden arvioiden pohjalta.

Olisi pitänyt olla paremmin valmistautunut puheluun. Olisi pitänyt lukea kotiläksyt.

Raportissahan puhutaan 50 000 - 100 000 asukkaan väestöpohjista. Onko sittenkin tulossa jonkinlainen maakuntahallinnon taso? Se ei ehkä olisi huono asia.

Meille saa tulla

Meidän piti eilen Matin kanssa saapua hallitun hillitysti Joensuuhun yliopistolle kuuntelemaan Dan Koivulaaksoa. Minulla oli sellainen kutina, että paikalla on ärräpäästö ja tarkoituksena oli vaihtaa pari sanaa sähköpostilistalaisten kanssa ennen seminaaria.

Kissanpaskat. Ärräpäästö oli paikalla, mutta istui eri puolilla salia. Me laukkasimme Matin kanssa yliopiston takapihojen kautta ehtiäksemme juuri juuri istumaan ennen kuin Dan Koivulaakso tuli sisään.

Väliajalla tapasin ihmisen 20 vuoden takaa. Olin kuullut, että 90-luvun alun anarkistiliittolainen Jukka Laitinen jäi Joensuuhun mentynään 90-luvun puolivälissä opiskelemaan sinne sosiologiaa, mutta esimerikiksi puhelinnumeroaan en löytänyt tälle numeronetistä.

Siinä se Jukka Laitinen oli ostamassa Dan Koivulaakson kirjaa. Vaihdoimme sähköpostiosoitteita. Jukka Laitinen oli entisensä. Kirjoitti osoitteen kauppakuitin taakse ja naurati ujon terävästi: "Nyt sä saat tietää, mitä me ollaan syöty eilen."