Pia Valkonen

Kallonporaus

ti 11.12.2012

Tähän psyykkasin koko viime viikon. Kaksi minuuttia neurokirurgin vastaanottoa.

Ja neurokirurgi sanoi, että verisuonipullistumalle ei tarvitse tehdä mitään. Koska en polta ja nielen kiltisti verenpainelääkkeeni. Kontrolli ensi syksynä.

Stentata pullistumaa ei voi. Se on sen muotoinen. Jos se meinaa kasvaa tai muuten on epäilyttävä, on kallo avattava ja pullistuma kurottava umpeen muuten.

Otti voimille Kysin käynti. Kun päästiin takaisin, oli pakko nukkua vähän. Nytkin väsyttää niin, että juuri ja juuri jaksan istua tässä. Onkohan nämä verenpainelääkkeeni beetasalpaajia? Ainakin olen viime aikoina ollut hyvin, hyvin rauhallinen. Kuulema sellaiset urheilijat, jotka tarvitsevat hyviä hermoja, käyttävät beetasalpaajia dopingina.

Hyvät hermot eivät ole koskaan osuneet minulle luontaisesti.

Jotain kuitenkin on tapahtunut. Apinaraivokohtaus hajonneesta kuivausrummustakaan ei tuntunut viikonloppuna päänsärkynä.

Seuraavaksi odotan aivojen magneettikuvausta. Sitten näkökenttätutkimus. Neuropsykologin konsultaatio ja neurologin yhteenveto. Eiköhän siinä sitten ole tarkaan selvillä pääni sisältö. Toivottavasti siellä ei kasva mitään. Vasen puoli on taas outo ja jäykkä. Päätä ei särje, mutta vasemmalla puolella silmän takana on kivi ja korva aina silloin tällöin suhajaa. Kuulo siitä on ainakin heikentynyt.

Sunnuntaina aamutelkkarissa oli lääkäri-toimitusjohtaja, jolla oli ollut aivoverenvuoto ja siitä aivovaurio. Pystyi työskentelemään kaksi päivää viikossa eikä lainkaan väsyneenä. Puhuu väsyneenä vääriä sanoja. Minä kirjoitan huonosti nukutun yön jälkeen mitä sattuu. Kirjaimet tanssahtelevat ruudulla ja joskus joutuu antamaan lukijalle tehtävän: "Pane kirjaimet oikeaan järjestykseen."

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi