Tekes, kasvu ja seminaari

to 13.12.2012

Kieltämättä piti lukea moneen kertaan prosyyrista, kenen järjestämässä tilaisuudessa sitä Matin kanssa eilen tuli oltua.

Kyse oli Rautainen Savo -palveluiden yhdessä Pohjois-Savon ely-keskuksen, Tekesin Liideri-ohjelman ja Finpron kanssa järjestämästä ajankohtaistilaisuudesta.

Tuosta ei taida dynaamista otsikkoa oikein saada.

Joka tapauksessa Siilinjärven Kunttarilla kokoontui aika paljon erilaisia hankehenkilöitä ja muutama elävä yrittäjäkin.

Mukavinta oli huomata, että missään kohtaa ei onneksi enää käyty sellaista uusliberalistista pöhö- tai höpöpuhetta. Ehkä  henkselipaukuttelukieli on vähitellen hautautumassa. Hauskaa oli huomata, kun Tekesin ohjelmapäällikkö Kari Venäläinen mutisi jotain sellaista, ettei ymmärrä, mihin Angry Birdsin menestys perustuu.

Myös meidän, konkreettisten ja kouriin- sekä selkääntuntuvien yrittäjien, on vaikea sitä ymmärtää. No, Tekesin YouTube-videossa olikin sitten yhtä vähän ironiaa kuin herätyskokouksessa. Videon pyörittäjä sen sijaan vaikutti aavistuksen verran jopa itseironiselta.

Hauskaa oli myös huomata, että joukossa oli toinenkin konttooriin hautautumista pelkäävä vaimo. Kuormaväline Oy:n Eija Svenskin mukaan kasvun ajankohtaispäivä on hänelle kuin kuntoutusta. Olin samaa mieltä, sillä muuten sitä seurustelee pääasiassa tietokoneen kanssa. Aviomies liitää kentällä.

Nytkin Matti lähti Kaskihovi Oy:n sidosryhmien jouluillalliselle. Jotkut sitä jää aina illaksi kotiin.

Pitäisiköhän pyytää, että Savon yrittäjät järjestäisi meille yritysvaimoille jonkin virkistäytymisjutun? Virkistäytymisjuttuun voisi liittyä luento otsikolla: "Vaimo toimitusjohtajana/konttoripäällikkönä/talousjohtajana/henkilöstöpäällikkönä - johtamista vai nalkuttamista?"

Meilläkin meni eilen Kunttarille matkustaminen huudoksi. Olimme erimielisiä rakennusalan tes:n koulutussopimuksesta ja vähältä piti, että en lähtenyt Kunttarille yksinäni.

Eilisestä seurasi heti jatkoa. Sovimme tammikuun alkuun palaverin Ylä-Savon kehitykseen ja samalla otin yhteyttä yrityskummimme. Kun verenpaine on hallinnassa, on jälleen alettava toimiin. Keikkakalenteri ei ole liian täysi ensi talvelle, vaikka nyt Kuopion korjaustyömaa säästi meidät joulunälältä.

Ja kun meille on ovista pukannut mielenkiintoista uutta väkeä - suoraan tupaan. Täytyyhän näille työmaita yrittää etsiä.

Lisäksi karu totuus on paljastunut meille vähittäin. Olemme oppineet laskemaan. Firmalla voi olla palkallinen johtaja vain siinä tapauksessa, että toimitusjohtajan, joka on suurin yleiskulu, palkkaa kokoon keräämässä tulee olla liki kymmenen ympärivuotista työntekijää.

Muuten toimitusjohtajan on lähdettävä itse työmaalle tai ansaittava muuten elantonsa. Ja kuka esimerkiksi ostaisi meikäläisen työtunteja? Toimittajaksi en enää palaa. Sen ymmärsin viimeistään siinä vaiheessa, kun luin Hymyn lyhytaikaisen päätoimittajan Sami Lotilan artikkelin viimeisimmästä Voimasta.

Lotila vastaa blogissaan Venla Hiidensalolle Mediahuoran kirjoittajalle:

"Kilpailu toimitusten sisälläkin on nykyään kovaa, eivätkä lorvijat ja hölmöläiset pääsääntöisesti kestä kauaa kyydissä. Jokaisen toimittajan on osoitettava tarpeellisuutensa ja se, että on oman palkkarahansa väärti – ja mieluusti jok’ikinen työpäivä. Tämä on suotavaa kehitystä tuotteen loppukäyttäjän, eli sen maksajan, kuluttajan, kannalta." http://www.marmai.fi/blogit/lotilablogi/kommentti+mediahuora+panee+omiaan/a2122929

Lotila on sitä mieltä, että pitää vain olla oikea asenne. Voittajan asenne. Lotilan blogin lukemisen jälkeen lataudun psyykkisesti. Otan komerosta voittajan, hyeenan ja nylkijän naamarini. Vapise luova luokka, järjestän henkilökohtaisia palvelijoita talojanne korjaamaan oikein mielelläni, mutta ulosmittaan samalla teiltä niin työntekijöitteni työterveyshuollot sekä lomat kuin omanikin. Sen lupaan.

Lapsille tänään mikroruokaa. Itse aion selviytyä ruisleipäviipaleilla ja avata kolmannesta luvusta David Foster Wallacen Hauskaa, mutta ei koskaan enää. Oli hyvä, että olin lukenut Wallacen hummeriluvun, joka käsitteli hummeria muun muassa sosiologisesta näkökulmasta.

Eilinen ajankohtaistilaisuus alkoi nimittäin komeasti sillä, että mietimme lipeäkalaa. Matti kertoi äitinsä valmistaneen lipeäkalan aina itse - kuivatusta turskasta ja koivun tuhkasta lähtien. Siihen ely-keskuksen tyyppi vastasi kertomalla, että suomalaiset itse asiassa ovat ansainneet elantoaan Norjan turskalla, kapakalalla.

Kun Suomessa elettiin nälkävuosia, osa lähti Pohjois-Norjaan sesonkikalastajiksi. Osa tuli takaisin ja osa jäi Ruijaan. Osa nälkävuoden vaeltajista kuoli. Jokin osa Varpaisjärven Korpisen kylälle, jossa on nälkään kuolleiden joukkohauta.