Wallacea lukiessa

ke 19.12.2012

Odotellaan, että webasto lämmittää pakun. Ei tullut miehille pakkaspäivä, mutta tuuli on hyytävän kylmä. Jonsan työmaa on valitettavasti aukealla paikalla.

Webaston pyöriessä mietin Davis Foster Wallacea. Argumenttikokoelmassaan Hauskaa, mutta ei koskaan enää Wallace kuvaa, kuinka syyskuussa 2001 keskilännen Bloomingtonin pikkukaupunkilaiset kokoontuivat rouva Thompsonin kotona katsomaan newyorkilaisesta tornitalosta sinkoilevia pieniä mustia pisteitä.

Pisteet olivat ihmisiä, jotka lensivät paineaallon vuoksi ulos WTC-tornista. Jos tarkkaan zoomasi pisteisiin, saattoi nähdä, kuinka naisten hameet lepattivat tai miesten kengät lensivät jaloista.

Keskiviikkona WTC-iskujen jälkeen kaikki amerikkalaiset liputtivat:"Monissa omakotitaloissa on seinällä ulko-oven vieressä vino lipputangonpidin, sellainen, joka kiinnitetään neljällä ristipääruuvilla."

Olen kiinnittänyt huomiota näiden pienten lipputangon pitimien yleisyyteen Lapinlahdella ja Varpaisjärvellä. Rohtolan kerrostalon yhteydessä on lämpökeskus, jonka päällä on asunto. Asunnon kuistilla on tällainen lipputangonpidin ja pikkuruinen Suomen lippu. Samoja on myös Varpaisjärvellä.

Liput aiheuttavat minussa ristiriitaisia tuntemuksia. Pitää tutkiskennella asiaa joko puna- tai pace-lipulla.

Wallace on mainio. Hänestä on hyvä, että ihmiset rukoilevat. Rukoillessa voi kiihkeästi toivoa olevansa väärässä presidentti Bushin, suhteen - ja että mielikuva hänestä onkin ehkä vääristynyt ja hän on fiksumpi ja varteenotettavampi ihminen kuin on luultu.

Kirjailija-runoilija Jouni Tossavaisella on runo, joka päättyy sanoihin "Antaa palaa Amerikka". En löytänyt sitä nyt tähän hätään netistä. Sen sijaan löysin Tossavaisen kryptisen kritiikin Kirsti Eran - missähän Kirstikin nyt viipottaa - suomentamasta venäläisen kirjallisuuden haastattelukirjasta "Sata makkaralaatua, mutta yksi idea."

Lainasin kirjan toveri vanhemmalle huoneenrakentajalle Heikkisen Viljolle. Viljolta se päätyi kirjailija Matti Pulkkiselle ja ehkä Pulkkisen - perikunnan kaukaa tuntien - perunselvityksessä roskiin.

Tässä Tossavaisen arvio: http://www.kiiltomato.net/anna-ljunggren-kristina-rotkirch-sata-makkaralaatua-ja-yksi-idea/

Matti sanoi, että voimme nyt lähteä. Webasto on lämmittänyt tarpeeksi UKI-pakua. Viemme ehkä yhden peräkärryn, rekisterikirjaimet DAD, Jonsalle tai jotain sellaista. Tänään täydennämme toisiamme. Matilla toimii toinen käsi ja minulla toinen aivopuolisko.

Hauskuutamme toisiamme näillä. Vedämme UKI:lla DAD:ia.

Onneksi on kirjahylly

klo 11.30

Sillä lailla. En löytänyt Jouni Tossavaisen runoa netistä. Löysin sen omasta kirjahyllystäni. Laiskotti vain nostaa takapuolta koneen äärestä.

"Antaa palaa Amerikka" löytyy Liiketoimintasuunnitelman (2004) viidennestä suunnitelmasta alkusanoilla Arvoisa asikkaani ja säkeistöstä seitsemän:

"Antaa palaa Amerikka

Läikkä punaa/saa kevään kukkimaan ikuisesti

Savu tuo/sotakirja meren takaa"

Kuuden suunnitelma on Työväenliikkeen punctum. Tossavaisen on kirjoittanut LTS:nsä vuonna 2004. Tarkoittanee runossaan Suvi-Anne Siimestä tällä:

"...äänestämättä näen suunnitelman/työväenjohtajan jakkupuvussa."

Tai sitten Tossavainen on oraakkeli ja näki Jutta Urpilaisen jo tuolloin Iltalehden kuvajutussa.