Pia Valkonen

Erilainen joulu

ma 24.12.2012

Anna sanoi painokkaasti, että joulun on kiva olla perheen kanssa. Tyttö jopa vapaaehtoisesti imuroi eilen tuvan, jotta pääsisi aamulla heti koristelemaan joulukuusta.

Nyt keittiössä puhkesi riita siitä, saako Maria syödä sienisalaattia ennen kuin Matti on saanut perinteisen aaton puuron keitettyä. Perheen äiti murtautui joulukuusibarrikadin läpi tietokoneelle.

Olen aina viettänyt joulun perheen kanssa. Mikä se nyt on sattunut kulloinkin olemaan. Paitsi Moskovan-opiskeluvuotenani.

Jouluna 1990 Neuvostoliitto ei vielä ollut kaatunut, joten meillä ei ollut instituutista joululomaa. Loman olimme saaneet lokakuun vallankumousjuhlien aikaan. Viimeisten kunnollisten sellaisten - ja tämä soslialisti raahasi tennissukkansa Puumalaan isän ja äidin pesukoneessa pestäväksi.

Jostain syystä vietimme Moskovan-joulumme Turusen Riitan, tulevan STT:n Pietarin kirjeenvaihtajan ja Marian kummin, kanssa USA:n suurlähetystössä. Riitta lienee pongannut omien yhteyksiensä kautta meille kavaljeeriksi liudan kaapin kokoisia jenkkiduunareita.

Muistaakseni suurlähetystössä oli jokin rakennushanke ja kavaljeerimme eivät nyt suoranaisesti kuuluneet edes tulevaan luovaan luokkaan.

Joulu ei tuntunut joululta suurlähetystön baarissa, jossa humalaiset jenkit heiluivat tuoppiensa kanssa. Minä istuin baaritiskillä nenä nirpassa, sillä kuvittelin tekeväni lapsia jonkin mustiin pukeutuneen elokuvafriikin kanssa, jolla on pitkä tukka ja poninhäntä. Sellaisia ei neuvostoajan Moskovassa juuri ollut.

Kaikkein vähiten jenkkien suurlähetystön kaljabaarissa.

Loppujen lopuksi jouduin kauhun valtaan. Vanhempani ovat olleet syntymästäni asti ikääntyneitä ja ensi kertaa isä sekä äiti joutuivat viettämään joulun ilman kuopuksensa loistavaa seuraa. Kuopuksen, joka nukkuu puolille päivin, ja osallistuu jouluvalmisteluihin lähinnä laahautumalla ruoan ääreen. Ehkä myös kantamalla kinkun keittiöstä tuvan pöydälle - isän tekemälle muuten.

Vannoin, että jos vanhempani seuraavana jouluna vielä ovat hengissä, olen taatusti joulun heidän ilonaan. Niin kuin olinkin. Olin joulut kymmenen vuotta siitä eteenpäin. Annan syntymään asti. Maria syntyi alkuvuodesta 1999 ja Marian ensimmäisen joulun vietimme Riistaveden rumimmassa kerrostalossa, jossa meillä oli Niiralan kulman halvin vuokra-asunto - yli sata neliötä, erillinen yksiö Leonidin tupakkavessoineen sekä pyykinkuivatustelineineen, kun muita huonekaluja sinne ei meillä ollut, sekä Rissalan lentokentän oloinen olohuone.

Anna oli syntymässä saman vuoden puolella kuin isosiskonsa enkä uskaltanut lähteä ajamaan Puumalaan. Elossa olisi ollut enää isä ja hänkin terveyskeskuksen vuodeosastolla. Seuraavat joulut vietimme Pielavedellä. Ensin Savikontien kerrostalossa sekä lopulta idyllisessä puutalomiljöössä Kirovskin Zinaida-tädin joulupöperöitä syöden.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi