Eurooppa-seminaarissa vaihtoehtoja nyky-EU:lle

ma 3.12.2012

Valtamedia ei anna muita mahdollisuuksia suhtautua Euroopan Unioniin kuin Kataisen Kyllä. Kokoomuksen tarkoittaa kyllä, kyllä erittäin kyllä uusliberalistiselle menolle. Toinen ylhäältä tarjottu mahdollisuus on Soinin nationalistinen Ei.

Lopputulos molemmissa on sama. Myös persujen nationalisinen ei EU:lle tarkoittaa eitä transaktioverolle, pääoman suitsimiselle, sekä samalla ay-liikkeen alasajoa.

Vaihtoehtoa odotinkin jotenkin kapeaan EU-keskusteluun, kun läksin Antti-myrskyisenä päivänä kohti Helsinkiä ja Vasemmistoliiton ja KSL:n Eurooppa-seminaaria. Seminaari oli lauantaina Hakaniemi-salissa.

Seminaarista koetan haroa jotain tänne, kunhan saan viime viikon laskuja lähemmäs postilaatikkoa.

Osa laskuista lähti

Osa laskuista lähti. Osa jäi pakastimen päälle odottamaan huomista. Muutama minuutti aikaa muistella lauantain Eurooppa-seminaaria ennen kuin Maria tulee kotiin. Sitten alkaa iltarumba: pissalle, koulukirjat pöydälle, lapsen tietokone auki, ruoan laitto.

Anna on ollut koko päivän kotona. Aamulla oli kova kuume. Näyttää nyt laskeneen, sillä tyttö oli jo vähän jalkeilla

Eurooppa-seminaarin perusteella taidan uskoa, että persunationalistisella otteella ei kansainvälistä kapitalismia selätetä. Tarvitaan vahvaa poliittista Euroopan unionia. Se olisi tai sen pitäisi olla aivan jotain muuta kuin tämänhetkinen tai ollut uusliberalistinen EU.

Tällä hetkellä EU-troikka - IMF, Euroopan keskuspankki ja Euroopan komissio - rikkoo räikeästi esimerkiksi Kreikassa sekä YK:n kansainvälisen työjärjestön ILO:n että Euroopan neuvoston omaa sosiaalista peruskirjaa vastaan.

Ensin heikennettiin ay-likkeen joukkovaikutusvaltaa. Työehtosopimusten sitovuutta heikennettin. Sitten tulivat talouspakotteet eikä ay-liikkellä ollut enää mahdollisuuksia vaikuttaa asioiden kulkuun. Näin saatiin palkat alas.

Tämän kertoi SAK:ssa kansainvälisten asioiden parissa työskentelevä Pekka Ristelä. Ristelän analyysi asiasta on se, että koska kansainvälinen pääoma kilpailuttaa valtioita, on syytä liittoutua.

Matti Ylönen, sen jälkeen, kun kaksikon Teppo Eskelinen oli lähtenyt hakemaan lastaan hoidosta, kehotti lukemaan Richard Murphyn The Courageous State -kirjan. Siinä esiintyy pelkurivaltio, joka juoksee karkuun itse aiheuttamiaan ongelmia.

Jahah, ja nyt tuli lapsi. Alkavat toimet siis. Kirjoitus jatkuu joskus.

...Ja kokoomukselle ei sitten vittuilla

Jahah, sen jälkeen, kun Hesarin kuukausiliitteen Pääkaupunki-sarjakuvan käsikirjoittajat Jouni K. Kemppainen ja Mikko Vienonen olivat kässäröineet Jyrki Kataisen huvikseen ampumaan maalle lestadiolaisperheitä, avasin jokaisen kuukausiliitteen suurella jännityksellä. Aloitin lehden lukemisen peräpäästä.

Vieläkö Tampereen yliopiston Pojat saavat vittuilla kokoomukselle?

Eivät saa enää. Viimeisimmässä kuukausiliitteessä (12/2012) ilmestyi viimeinen Pääkaupunki-sarjakuva.

Karl Ove Knausgårdin Taistelun toista osaa en millään hennoisi lukea loppuun. Äsken aloin haroa nettiä, olisiko mitään merkkiä siitä, että Knausgårdin kolmas olisi edes käänettävänä. No, tuli tilattua netistä J.K. Rowlingin teiniseksiä lupaava ja liberaalivasemmistolainen Paikka Vapaana.

Jarmo Papinniemi, edesmennyt Parnasson päätoimittaja, oli arvioinut Knausgårdin Taistelun ensimmäisen osan lehden numerossa 4/2011 seuraavin sanoin: "...kun lukee, mitä kirjailija kertoo elämästään, joutuu jatkuvasti silmäkkäin kuoleman kanssa. Se tekee hyvää."

Päätoimittajan kuoleman vuoksi jäi yksi Parnasso väliin. Seuraava näyttää ilmestyvän 5. joulukuuta kaksoisnumerona.