Se parhaiten nauraa, jolla on paras lääkitys

ke 21.11.2012

Jännittää. Otin elämäni ensimmäisen verenpainelääkkeen.

Takuuvarmasti minulle iskee sivuvaikutuksista sekavuus. Ajatelkaa! Meikäläinen vieläkin nykyistä sekavampana.

Olisin halunnut lääkkeeni e-reseptinä. Hoitaja, joka lääkityksen aloittamisesta eilen soitti, oli ikään kuin närkästynyt, kun moisesta mainitsin. Kummallista. Ihan kuin e-resepti ei olisi terveyskeskuksen itsensä mieleen.

Itse en olisi koko e-reseptiä muistanut, ellei viimeksi terveyskeskuksessa käydessäni potilastoimistosta siitä olisi muistutettu. Kukaan ei kuitenkaan ottanut minulta suostumusta e-reseptiä varten.

Sähköinen resepti, joka näkyy kaikissa Suomen apteekeissa, on senkin vuoksi todella hyvä asia, etteivät esimerkiksi bentsodiatsepiiniriippuvaiset voisi käydä lääkkeitä ensin yhdeltä lääkäriltä ja kohta toiselta.

Sanoin potilastoimistolle, että hyvä idea, sillä itselläni paperireseptit tahtovat lojua kuukausikaupalla keittiön pöydällä, pakastimen päällä tai mikron yllä. En yksinkertaisesti muista toimittaa niitä apteekkiin.

Sen vuoksi aloitin uuden aivoverenkiertolääkkeen pienehköllä viipeellä. Lunastin reseptin Pielaveden apteekista, sillä viime perjantaina kulku suuntautui sinne. En kuitenkaan uskaltanut pilata lauantaita lääkkeen aloittamisella, sillä pelkäsin sivuvaikutuksia, pahoinvointia ja päänsärkyä.

Sivuvaikutuksia ei tullut. Aamukahvi pyrki ulos tavalliseen tapaan maanantainakin, mutta ehkä se johtuu ainoastaan kireistä hermoistani ja kurkkuun öntyilevistä mahahapoistani.

Perjantaina tekstaroin luterilaiselle kummipoikani äidille Pielavedelle, että tyhjensin teiltä apteekin. Ostin kuopukselle ihonhoitoaineita, lentopalloilijan nivelsidettä, esikoiselle vatsan toimintaa edistävää litkua ja itselle vielä luontaistuotteita, joiden pitäisi auttaa kolesterolilääkkeiden aiheuttamiin lihaskipuihin.

EEG on perjantaina. Sen jälkeen pääsen vielä ainakin näkökenttätutkimuksiin ja toivoakseni myös neuropsykologille. Kysillähän pääni varjoainekuvattiin ja takaraivon pienempi aivovaltimo on puoliksi tukossa.

Onneksi toinen toimii.

Oikeassa aivopuoliskossani on verisuonen pullistuma, joka toivoakseni ei repeä nyt, kun sain verenpainelääkityksen.

Sen paikkaamista suunnitellaan. Paikkuuseen suhtaudun rauhallisen uteliaasti, onhan samanlaiset stenttausväkäset myös Lapinlahden parhaisiin demareihin kuuluvan Pekka Turusen päässä.

Pään tutkimuksissa toivottavasti käy ilmi, miksi kirjoitan tänä, kun pitäisi olla, että tänään ja kolumni, kun pitäisi olla, että kolumnisti. Joskus kirjoitan myös suolakurkku, kun pitäisi olla mustaherukka.

Voiko minulla olla pienen aivoinfarktin tai sellaisen varoituksen TIAN (transient ischaemic attack) seurauksena afaasia, joka ilmenee etupäässä kirjoittaessa?

Kun olin päässyt viime perjantain Pielaveden asiointimatkalla K-marketin kassalle asti, tuli tekstari takaisin: "Se parhaiten nauraa, jolla on paras lääkitys."

Marketin kassa varmaan ihmetteli, miksi hörähdin itsekseni nauruun.

Miksi Walter de Camp on pelkuri?

Oli vähällä, että Hesarin teemavihkonen 1980-luvusta ei lentänyt oitis roskiin. Sen kannessa komeilivat melkein kaikki inhokkini. Olin vähällä heittää lehtykäisen lehtikoriin myös sen vuoksi, että vuosi 85 pilasi elämäni.

Pääsin silloin Tampereen yliopistoon ja siinä samassa journalistiikan professori Esko Salminen kirjoitti riemuissaan tuleviin muistelmiinsa, että yliopistolle tuli ensimmäistä kertaa täysin epäpoliittinen sukupolvi.

Minä olisin ollut valmis vaikka mihin vasemmistolaisuuteen, mutta kaikki oli ainakin Tampereen yliopistolta sekä sen liepeiltä siivottu pois. Viimeisille vasemmistolaisille naurettiin julkisesti. Heitä häpäistiin ja hyvä, että heitä varten YO-talolla ei ollut erityistä jalkapuuta.

Samaan aikaan Helsingin yliopistossa opiskeli Pohjois-Savon vasemmistopiirin nykyinen puheenjohtaja Kaisa Korhonen ja pohti, että Tampereella sitä nyt ainakin ollaan vasemmistolaisia.

Mutta kun ei oltu.

Tampereen yliopiston toimittajatutkintolaisten vuositapaamiseen en muutama vuosi sitten mennyt sen vuoksi, että tapaamisessa olisi a) pitänyt notkua kapakassa b) pitänyt mennä Tampereen työväenteatteriin katsomaan musikaalia Vuosi 85 Remix Golden Turbo Platinum.

Musikaali on kuulema reipasta kasarimeininkiä. Varmaan. Jostain syystä minua aina alkaa oksettaa, kun kuulenkin sanan reipas kasarimeininki. Meininki ilman aivoja.

Kasariopiskelijat kaljatuopin ääressä, ei maailmanparantamista. Pääasia oli, että kenellekään ei tullut paha mieli.

Luin Hesarin 80-lukuteemavihkosen kuitenkin. Pitkin hampain. Hyvä, että luin. Hantta Krausesta pidin jo kammoittavalla kasarivuosikymmenellä. Sen sijaan en olisi osannut aavistaa, että Walter de Camp, Kari Lempinen, on taustaltaan taistolainen.

Saska Saarikosken, tiedättehän tuon Pentti Saarikosken pojan, joka isästään kirjoitti ja kommunismin vuoksi tämän imbesilliksi ajatteli, kirjoitti Minän vuosikymmen -jutun päätteeksi, että Walter de Camp evästää toimittajaa pyyhkimään taistolaistaustansa jutusta pois.

Voi hellanlettas sentään, mikä luikuri, takinkääntäjä, ellotus olet Walter de Camp. Jos on ollut rohkeutta olla taistolainen, olisi suotavaa, että olisi sitä suoraselkäisesti.

Toisaalta enhän minä tällaisena puolivillaisena jälkistalinistina ja atarikommunistina voi tietää mitään siitä, oliko taistolaisuus 70-luvulla edes rohkeaa. Esimerkiksi Erkki Virtasesta (vas.) on sanottu, että tämä oli taistolainen. Minusta Erkki Virtanen ei ole erityisen rohkea ihminen, joten voi ollakin, että oli taistolainen, valtavirran mukana mennyt jo silloin.

Aina vallanpitäjien puolella.