Jäniksen tappu paljain käsin

ma 19.11.2012

Norjan Päätalo Karl Ove Knausgård kirjoittaa:

"Olin huora. Se oli ainoa kattava sana." (Knausgård, Taisteluni II, s. 562)

Johtopäätöstä edeltää sivuja pitkä kiemurtelu kirjailijasta kiinnostuneiden toimittajien haastatteluissa. Lopputulos ei ole kirjailijaa tyydyttävä. Kirjailijasta tehtiin lehdissä idiootti ja haastatteluissa luki asioita, joita kirjailija ei ollut sanonut tai toimittajat vääristelivät sitä, mitä kirjailija koetti sanoa.

Ei tässä ole mitään uutta.

Senhän me kaikki tiedämme, että kirjailijat eivät enää voi olla pelkkiä kirjailijoita. Heidän tulee olla kiinnostavia myyntimiehiä tai vetäviä mediakasvoja.

Toimittajana en voi todeta Knausgårdille muuta kuin shit happens. Jollain se on perhe elätettävä. Niin toimittajan kuin kirjailijankin.

Se, että tuntee olonsa mediassa huohottavaksi kirjailijahuoraksi tai kuten Venla Hiidensalo peräti mediahuoraksi, mutta ei kuitenkaan ole valmis tekemään mitään toisten samassa tilanteessa olevien eteen, tuntuu jokseenkin läyhäiseltä.

Läyhänen sanottiin Lahden tienoolla asiasta tai ihmisestä, joka ei oikein ollut mistään kotoisin tai oli jokseenkin mitätön.

Voi miten läyhäseltä kuulostaakaan luovan luokan voimaton ininä. Tervetuloa opettelemaan uuden työväenluokan tietoisuutta ja tappelemaan kaikkien yhtä epävarmassa työmarkkinatilanteessa olevien puolesta.

Kirjoitin edellä, että lasteni venäläisen isän tsuvassimummolta toivoakseni lapsilleni periytyy asenne, jossa nälän kolkutellessa mennään vaikka tundralle ja tapetaan paljain käsin hylkeitä.

Lasteni isä oli sellainen.

Kahden suomalaisen aviomiehen kokemuksella taidan sanoa, että suomalaiset miehet ovat tottuneet siihen, että miesten Lapissa samoillessa, Kannaksella tai ties missä Tampereen tiellä seikkaillessa tai Balkanin vuorilla taistellessa kotirintamanaiset juoksevat kiinni vaikka jänikset ja nylkevät ne hampaillaan lapsilleen ravinnoksi.

Hirvasnoron Päätalo-matkassa

Luen nyt sikin sokin Kansan Uutisten päällikön Kai Hirvasnoron Kalle Päätalo -blogia. Kun luen joka päivä päällimmäisen kirjoituksen sekä muutaman alhaalta päin, olen jossain vaiheessa samassa rytmissä kuin muut blogin seuraajat.

Myöhästyin ensi alkuun Hirvasnoron tahdista ja sitten arkailin hypätä kelkkaan kesken kaiken. Viime viikolla rohkaisin mieleni.

Päätalo alkoi kiinnostaa minua Lapinlahden kansalaisopiston porvarisrouvien kirjallisuuspiirissä. Piirissä on toinenkin, jonka isä jakaa Päätalon maailman: pieni rouva Hilja Ranta.

Ehdotin piirissä Päätalo-päiviä. Vaikka en saanut juurikaan kannatusta, päätin, että Päätalo-päivät Lapinlahdella vielä pidetään.

Tämänkin vuoksi:

"Suomen historian suuret tapahtumat koettiin maan eri laidoilla aivan eri lailla. Pentinkulma eli Urjala oli lähellä ja keskelläkin vuosien 1918 – 1932 tapahtumia. Taivalkoskella niistä kuultiin vain epämääräisiä tietoja."

"Mäntsälän kapinaa 1932 yritettiin seurata sanomalehdistä, jotka Posti-Manta kantoi Jokijärvelle kolme kertaa viikossa. Jakopäivinä aamulla Oulussa painettu Kaleva ehti Jokijärvelle samana iltana, mikä pidettiin todistuksena siitä, että vauhdin votakka se vain kiihtyy. Apteekkari Mölö-Matti yritti kuunnella kapinaa radiostakin, mutta yhteys ei toiminut. Koko kapina jäi epäselväksi. Kuka kapinoi ja minkä takia?" (Kai Hirvasnoro Päätalo-blogissaan luettuaan Iijoki-sarjaa ja tultuaan siihen tulokseen, että Iijoki-sarja on aivan yhtä pätevää kuvitettua historiaa kuin Väinö Linnan Pohjantähti-trilogiakin.)

Historia koetaan tällä hetkellä maailman eri laidoilla aivan eri lailla. Lapinlahdella kuullaan vain epämääräisiä tietoja Kreikan levottomuuksista, Espanjan 15M-liikkeestä ja torikokouksista tai Occupy Wall Streetista.

Olisinpa joskus siellä, missä tapahtuu, huokaisen ja siirryn tulostamaan laskujen kirjekuoria. Lauantaina 1. joulukuuta meinasin kuitenkin olla Helsingissä kuuntelemassa tällaista:

TALOUTTA, SOSIAALIPOLITIIKKAA JA DEMOKRATIAA

lauantaina 1.12.2012 klo 10 – 16
Hakaniemi-sali, John Stenbergin ranta 6, 2. krs

10 – 11
Vasemmiston talouspoliittinen haaste?
Mikä on punavihreän talouspolitiikan suunta?
Tutkijat Teppo Eskelinen ja Matti Ylönen
Kommentti: Erityisavustaja Jussi Saramo
Kysymykset

11 – 12.30
Sosiaalipolitiikkaa rajallisella maapallolla
Tutkija Tuuli Hirvilammi, Kelan tutkimusosasto       
Kommentit:
Tutkija, Vasemmistoliiton punavihreän työryhmän pj. Jouko Kajanoja

Keskustelu talous- ja sosiaalipolitiikasta

12.30 – 13.15 Tauko & ruokailu

13.15 – 15.00
Tiivistyvä unioni - mahdollisuus demokratialle?
Vasemmistoliiton Eurooppa-työryhmän puheenjohtaja Pekka Ristelä

Demokratiavaje Euroopassa
Vasemmistonuorten puheenjohtaja Li Andersson

Loppukeskustelu & loppusanat.

Järjestävät:
Vasemmistoliitto
KSL