Yes logo

ke 14.11.2012

Olen alkanut pitää Vasemmistoliiton logosta. Siitä sateenkaaresta, jota joku myös kissaeläimen raapaisuksi luonnehti. Totta kai muistan ihmetelleeni julkisestikin www.sosialismi.net -sivustolla, miksi logon laatimiseen puolueen piti upottaa paljon mainostoimistorahaa.

Logossa on punainen, oranssi, vaaleanvihreä ja vihreä. Se julkistettiin Vasemmistoliiton 20-vuotisjuhlavuoden kunniaksi pari vuotta sitten. Kävimme äsken Matin kanssa juoksuttamassa koirat Haukkuvan silmukassa ja lenkillä juolahti mieleen, että pitää tsekata, mitä värejä logossa oikein on.

Olin aivan takuuvarma omasta muistikuvastani, että logossa on sateenkaaren väreistä myös violetti. Violettihan sekoitetaan punaisesta ja sinisestä.

Koska en ihan heti puolueeni logosta pitänyt, piti sitäkin asiaa tutkiskennella Pohjois-Savon vasemmistonaisten ilotalokiertueella. Hankin Ilotaloihin erivärisiä kankaita. Violettiakin.

Olen herättänyt pahennusta kirjoittaessani täällä julkisesti havainnoistani Vasemmistoliitosta. Olen havainnut Vasemmistoliitossa ainakin neljä sisäistä virtausta.

Päällimmäisenä ovat Oulun koulukuntalaiset. Heidän vuokseen muistini hämäsi, että puolueen logossa on violetti.

Kun olin vielä Kansan Uutisten kuukausittainen kolumnisti, Oulun koulukuntalaisia kolumnistien joukossa oli yksi - Anne Huotari. Kirjoituksemme joutuivat hienoiselle törmäyskurssille.

Sain alunperin Kai Hirvasnorolta leikillisen neuvon. Mitään muita rajoja kolumnien kirjoittamisessa ei ole - paitsi SKP:tä kolumneissa ei saa mainita.

Koska Oulun koulukuntalainen Anne Huotari kolumnissaan mainitsi, että SKP vaatii kolmen tuhannen euron perustuloa, seuraavassa kolumnissani kerroin omasta mielestäni ihan nätisti ja asiallisesti, että SKP:n perustulotavoite on 900 euroa.

En edes viitannut siihen mahdollisuuteen, että Anne Huotari olisi tahallaan tarjonnut disinformaatiota:

”Sosialismia ei voi syödä.” tuumasi toveri Julkunen, kääri hihansa ja alkoi kerätä allekirjoituksia 900 euron perusturvan puolesta. Toveri tarkoitti lausumallaan sitä, että ensin on saatava kuntoon todella köyhien asiat ja sen jälkeen voi ryhtyä miettimään toisenlaisen yhteiskunnan rakennetta.

Kiersimme kesällä SKP:n kanssa samoja kesätapahtumia ja oli ilo seurata sivusta, kuinka perustuloaloite keräsi kiinnostusta." (Kansan Uutiset kolumni otsikolla Persut ilotalossa 10.9.2010)

Kun minulle ilmoitettiin viime kesän alussa yks´kantaan, että kolumniyhteistyömme on loppu, jäin innolla odottamaan, millä tavalla kolumnistien joukko uudistuu. Tottahan tiedossani on, että meidät kolumnistit säännöllisin väliajoin kilpailutetaan keskenämme kuin parhaatkin Idolsit ja ihmettelin, että myötätuultani oli jatkunut niinkin kauan.

Kolumnistijoukko uudistui sillä, että kolumnistien joukkoon tuli toinen Oulun koulukuntalainen Risto Kalliorinne, joka paimensi meitä Vasemmistoliiton kuntaryhmäläisiä sähköpostikeskustelussamme.

Seuraava ryhmä, jonka erotan, ovat räväkät, suorapuheiset kaupunkilaiset puna-vihreät. Heitä ihailen, mutta suoraan heidän toimintatapojaan ei voi täällä maalla soveltaa. Puna-vihreät käyvät kamppailua fyysisestä kaupunkitilasta. Meidän maalaispunavihreiden näkökulman tulee olla abstraktimpi - ajatustilan valtauksen kaltaista. Muuten voivat vallattujen tilojen avaimet jäädä saamatta, kuten meille Lapinlahden Meijerillä kävi.

Kolmas ryhmä ovat oikeastaan ay-vassarit. Raksaliittolaiset ja Ilpo Haaja, Hesarissa taajaan esiintyvä metallitaistelija. On heitä varmaan muitakin, mutta Haajan tunnistan lehtien sivuilta.

Neljäs ryhmä ovat vasemmistolaiset tutkijat: Anna Kontula, Heikki Patomäki ja Teivo Teivainenkin. Ainakin Teivo Teivainen pyörii samoissa seminaareissa esiintymässä kuin Patomäkikin.

Viidettä ryhmää kutsuin edellisessä tätä asiaa ruoskuttavassa blogimerkinnässäni äärivasemmistolaiseksi. Hyvä, ettei siinä kohtaa Markus Mustajärvi (vasry) tullut laajakaistaa pitkin tietokoneeseeni. Kirahti, mitä äärivasemmistolaista on periaatteellisuudessa.

Minä en äärivasemmistolaisuusleimaa ottaisi loukkauksena. Äärivasemmistoahan vartenhan logossa on punainen.

Arvelen, että minuun täällä Lapinlahden vasemmistossa vassareiden on vaikea suhtautua, sillä muistutan taistolaisia: vasemmistotaustaton, korkeahko koulutus ja jos ei nyt ylimielisyys - niin minua vaivaa ainakin kärsimättömyys.

Viime yönä vielä ajattelin, että koko Vasemmistoliitto pitää romuttaa, kuten tehtiin SKDL:lle ja koota puolue jälleen kerran uudestaan. Vaikka ensi kesän puoluekokouksessa. Mutta tämäkin on osoitus kärsimättömästä luonteestani.

Vanha SKDL-rakenne ei toisaalta olisi huono. Olen ollut facebook-listalla, jossa vaadimme SKDL:oa takaisin. Lapinlahden vasemmisto ry:kin on jollain lailla ihastuttavasti elänyt kaikki nämä 20-vuotiaan puolueen vuodet ikään kuin puolue ei paljoakaan häiritsisi elämänmenoa.

Joka tapauksessa on ilo palata Lapinlahden vasemmisto ry:n puheenjohtajaksi kesätauon jälkeen. Jos olisin jäänyt sinnittelemään paikalleni, voi olla, että ruumiita viime kesänä olisi tullut muitakin kuin lasteni biologisesta isästä. Niin väsähtänyt olin keväällä.

Ehdotan seuraavassa kokouksessa, että jaamme puheenjohtajuuden Risto Ollikaisen kanssa. Ei niin, että minä olen pääpuheenjohtaja ja Risto varalla, vaan että olisimme tasa-arvoiset. Voi olla, että ajatus on kummallinen eikä mene läpi, mutta voinhan ehdottaa sitä.

Vihreilläkin oli alunperin ajatus puoluejohtajan rotaatiosta. Miksei johtajuus voisi olla myös jaettua?

Ehdotan sitäkin, että vasemmiston valtuustoryhmän kokouksiin kutsuttaisiin aina myös varavaltuutetut ja lautakuntien jäsenet. Valtuustoryhmän kokoukset olisivat avoimet kaikelle kansalle. Eihän tämä mitään salatiedettä ole.

Jos käsiteltävänä on asioita, joita ei taktisista syistä voi käsitellä julkisesti, sellaiset käsiteltäkööt sitten salassa. Minusta salaisia asioita ei pitäisi olla ollenkaan.

Täysi avoimuus ei ehkä mene läpi, mutta jos nyt edes se, että varavaltuutetut ja lautakuntien jäsenet pääsevät olisivat osa poliittista piiriä, menisi.

Ensi talvena, kun Lapinlahden ja Varpaisjärven vasemmistot yhdistyvät, katsotaan, saadaanko yhdistykselle puheenjohtaja, joka nauttii kaikkien luottamusta. Minä nimittäin olen puheenjohtaja, jota kukaan ei kannattanut puheenjohtajaksi.

Piti suostua, sillä kaikki muut kieltäytyivät.

Emme jää uudistuvassa Lapinlahden vasemmistossa odottelemaan, että jostain karauttaa muinaishistorian Janne Pykäläinen ja pelastaa. Katsotaan, mitä olemassa olevista aineksista saa. Lapinlahden vasemmisto - se olemme me.