Hyvää nenäpäivää!

pe 9.11.2012

Tänä aamuna olin iloinen siitä, että ei tarvitse olla töissä Ylessä. Ja näkyä kaikelle kansalle pellen nenä päässä.

Bonnierin journalistipalkinnosta kisannutta Heikki Ali-Hokkaa vilautettiin tänä aamuna istumassa tietokoneensa ääressä luontevana, kuten aina, vaikka punainen nenä toimittajan kasvoissa aiheutti aamutelevisiokatsojassa enemmänkin myötähäpeää.

Heikki Ali-Hokan vastapäätä istunutta nuorta toimittajaa otti päästä kuin oravaa. Ymmärrän häntä. Voin samaistua nuoreen vihaiseen toimittajanalkuun.

Nenäpäiväliikkeen aloitti vuonna 2002 Riikka Kämppi, Pekka Haaviston presidentinvaalikampanjaveturi. Nenäpäivän tarkoitus on kasvaa kansanliikkeeksi.

Jotain irvokasta nenäpäivässä on. Luin nenäsivuilta, että auttaminen on hauskaa, kun on mukava nenä. Pääasia on, että kenellekään ei tule paha mieli.

Kun näyttää pelleltä, ei tarvitse ajatella kovin pitkälle sitä, että 12-vuotiaiden tyttöjen sukuelimiä silvotaan, alle 10-vuotiaat joutuvat ompelemaan henkkamaukkavaatteita ja vieläkin nuorempia lapsia viedään väkisin kaakaonpoimijoiksi.

Myös Pekka Haaviston kampanjoinnissa oli tärkeää, että ikäviä asioita ei otettu esille. Kiinnostavaa minusta olisi ollut esimerkiksi se, mitä Pekka Haavisto on oppinut alustaessaan Nato-koulussa Oberammergaussa Saksassa.

Oberammergaun opetus- ja harjoituskeskus tarjoaa jäsenmaille ja muille yhteistyökumppaneille kursseja, jotka käsittelevät Naton politiikkaa, strategioita, tehtäviä ja operaatioita.

Pressanvaalin kakkoskierroksessa oli yhtä paljon sähköä kuin aikansa eläneessä paimenlangassa. Pääasia oli, että kenellekään ei tullut paha mieli.

Haaviston kampanjapäällikkö oli taipunut anteeksipyynnöillään melkein polvirukouksiin Sauli Niinistön edessä, kun Pekka Haavisto valitsi mutustelukumppanilleen, tulevalle presidentille, jossakin loputtomista televisiomutusteluista kappaleen "Money, money".

Riikka Kämppi pelkäsi eniten maailmassa, että Sauli Niinistö loukkaantuisi. Kokoomuslaisethan eivät saa missään nimessä loukkaantua. Ovathan he valtaapitäviä ja valtaapitävien edessä pitää aina madella.

Kunnallisvaali-iltana monet huomasivat, kuinka Pirjo Auvinen, Itä-Savon kesätoimittaja vuosimallia 1987, melkein kirkaisi Paavo Arhinmäelle Ylen vaalistudiossa siitä, miten tämä kampanjoi riitelyllä. Ylen tummalla ja komealla uutistoimittajalla, jonka nimeä en muista, oli oikein imeläpussi kaulan alla, kun haastatteli Seinäjoen kokoomuslaista moukarinheittäjää.

Se, että ketään, ainakaan valtaapitävää, ei saa loukata, voi lukea Haaviston kampanjakirjasta "Sydänten presidentti." Samaisesta kirjasta huokuu myös vihreiden puolueen keskustoimiston epätoivo siitä, että kampanja sujahti puolueen lapasesta. Ainoa, jolle Riikka Kämpin mukaan saikin tulla paha mieli, oli vihreiden puoluesihteeri Panu Laturi.

Heikki Ali-Hokka on televisiossa aina luonteva. Tampereen yliopiston toimittajatutkinnon pojat olivat luontevia jo opiskeluvuosina. Vaikka eivät tietäisi käsittelemästään aiheesta tuon taivaallista, suu käy eikä ilmekään värähdä. Pääasia on, että näyttää tietävältä.

Heikki Ali-Hokka on ihmisenä hienotunteinen ja keskustelukumppaniaan kunnioittava. Jopa siinä määrin, että valtaapitävät saavat pitää valtansa sekä hegemonisen otteensa aivan rauhassa.

Kaikki ovat samaa mieltä eikä ilonpilaajia suvaita. Sen huomasin, kun koetin murtautua facebookissa Ali-Hokan seinälle keskustelemaan köyhyydestä ja syrjäytymisestä. Emeritustoimittaja Leena Pakkanen huomautti minulle ikävästä sävystäni.

Pääasiahan on, että kenellekään ei tule paha mieli.

Onneksi edes joku A-tuubin nettisivuilla uskaltaa kyseenalaistaa Ylen toimittajien taloustaidot.

Nimimerkki Mediavalta kirjoittaa näin:

"Tuntuukin siltä, että Ali-Hokka käy A-plus -lähetyksissä omaa henkilökohtaista koulukurssiaan markkinatalouden ihmeelliseen maailmaan hyväntahtoisten talousasiantuntijoiden opastamana. Samalla myös katsojien on ilmeisesti tarkoitus omaksua ajattelumalli, jonka mukaan maailmassa määräävät markkinatalouden rautaiset lait, joiden edessä poliittiset päättäjät ovat luonnollisesti täysin voimattomia. Tällaisen opetuksen antaminen lienee tietoinen tarkoituskin, ainakin monella Ali-Hokan vieraalla.

Mutta mitä jos Ali-Hokka päättäisi joskus ennen lähetystä perehtyä hieman kriittisempiin näkemyksiin ja teorioihin maailmantaloudesta? Olisi hienoa, jos Ali-Hokka tutustuisi esimerkiksi Paul Krugmanin, Michael Hudsonin ja James Galbraithin viimeaikaisiin kirjoituksiin talouskriisistä ja muotoilisi niistä kysymyksiä. Olisi erittäin mielenkiintoista kuulla suomalaisten talouspäättäjien reaktioita näihin ajatuksiin."

Löytyy linkistä: http://atuubi.yle.fi/keskustelu/id-2002752

Olen kerran nähnyt Ali-Hokan Hessun televisiossa hitusen neuvottomana. Pieni värähdys hienotunteisen ihmisen kasvoilla kävi, kun Anna-Leena Härkönen, tiedättehän tämän entisen Nykypäivä-kolumnistin, alkoi keuhkota aamutelevisiossa tupakoivista äideistä.

Ei Saul Schubakin lausunto siitä, että alimman kansanluokan kastin ihmiset eivät saisi tehdä lapsia, ole minulle mikään uutinen.

Johan 90-luvun alussa Kuopion työvoimapiiritoimiston lounaalla palkkaturvajuristinainen, julisti, että sellaisilta perheiltä, jotka eivät pysty elättämään perheitään, pitäisi evätä lapsenteko-oikeus.

Tiedättehän muuten, mitä palkkaturva ja mitä tämän juuri Amerikoissa opiskelleen uusliberalistin työtehtäviin 90-luvun pahimpina lamavuosina kuului? Selvittää sellaisten ihmisten asioita, jotka olivat jääneet työttömäksi ja jotka olivat jääneet irtisanomisen yhteydessä ilman palkkaa.

Minusta jotain ristiriitaista naisessa ja tämän julistuksissa oli. Hänen omat hääpukubisneksensä olivat pielessä ja sen takia oli tullut töihin valtion virastoon.

PS. Huomasikohan kukaan, että kun toimittajat ovat pääosin hampaattomia mussukoita, kohtalo tarttuu peliin? Eilen television iltauutisissa ankkuri alkoi lukea pedofiiliuutisen juontoa ja taustalle tuli Sauli Niinistön kuva.

PS. Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Lauri Kontro kommentoi keskiviikon (7.11.2012) pääkirjoituksessaan Saul Schubakin sammakkoa ansiokkaasti otsikkolla "Oikealta ohi." Lauri Kontro ei kuitenkaan kirjoittanut huomanneensa sitä, että Schubakin lausunto on oire uusliberalistisen hegemonian murtumisesta.

Helsingin yliopiston tutkija Heikki Patomäki on kaavaillut, että uusliberalismin aika on ohi. Käynnissä on valtava globaalin oppimisen aalto. Maailmassa on tuhansia vastarintaliike ja -ajatuspesäkkeitä, mutta me vasta hapuilemme toisiamme kohti.

Kontro kirjoittaa pääkirjoituksessaan, että ennen sotia nousi äärioikeistolainen AKS, 1970-luvulla taistolaiset, vasemmiston kuihtuessa äärivihreät ja nyt muun muassa Libera-sivujen sekä Tuomas Enbusken kautta öykkärioikeisto.

Näyttää sangen hegeliläiseltä. Miten se nyt menikään: teesi-antiteesi-synteesi. Puolueet ovat olleet jo aivan liian kanssa toistensa synteesejä. On vain rehellistä, että öykkärioikeisto tulee ulos kaapista ja keskustelee avoimin kortein eikä Jumalan Sanan markkinauskoteologeina.