Pia Valkonen

Mukava päivä

to 8.11.2012

Onpas pitkästä aikaa mukava päivä. Päätäkään ei särje kuin pikkuisen. Verenpaine aamulla koholla, mutta onneksi meni ohi. Olen mitannut verenpainetta nyt säännöllisesti ja vien kortin terveyskeskuksen potilastoimistoon ensi viikon alussa.

Saan verenpainelääkkeet, jos numerot niin näyttävät. Kysin epikriisi tuli. Minulla on aivoaneurysma. Muun muassa.

Aamulla oli yrittäjien turinatuokio Lapinlahden Taidevalu Oy:ssä. Tunnelma oli hilpeä. Keskusteltiin taidevalun nettisivuistakin. Kävin niitä nyt katsomassa. Webbiriihen Jari olisi kaivannut niihin hieman enemmän väriä.

Ehkäpä, mutta toisaalta beige sävy on sopivan vanhahtava. Teksti saisi sivujen historiaosassa olla jaettu useampiin kappaleisiin ja otsikkoon ei kannattaisi sisällyttää sana toiminta. Toimintaa sen sijaan otsikossa pitäisi olla. Mieluusti se voisi sisältää jonkin teonsanan, mutta tarjoilen tässä helpointa vaihtoehtoa: "Lapinlahden taidevalimon vaiheita."

Mihinkäs vanha pilkunviilaaja-toimittaja karvoistaan pääsisi.

Kun juttelimme siitä, että kukin yritys joutuu miettimään, mitä kotisivujensa grafiikalla viestittää, muistin yht´äkkiä Studio Kirsikkapuun. Studio Kirsikkapuun liikeidea on hieman vaikeasti avautuva. Se suunnittelee toisaalta korjauksia ja sisustuksia, mutta ei missään nimessä tahdo profiloitua raksaliikkeeksi.

Jossain vaiheessa Studio huomasi, että sen kotisivut ovat aivan liian kliiniset ja hienot. Eihän se mikään arkkitehtitoimisto ole. Kävin äsken Studion kotisivuilla ja huomasin ilokseni, että elossa ovat. Ja että pariskunta Kirsikka-aho ei ole eronnut.

Studio Kirsikkapuu teki saman ratkaisun kuin Lapiomies Oy aikoinaan. Jotta aviomies voisi keskittyä substanssiin, jätti aviovaimo oman työnsä ja omistautui firmalle. Sen vuoksi olen iloinen, että molempien nimet ovat edelleen yhteystiedoissa.

Minä välillä täällä rutisen sitä, että olen sidoksissa tietokoneeseen ja pääasiallinen tehtäväni on huolehtia siitä, että Matti on oikeassa paikassa oikeaan aikaan, mutta tosiasiassa pidän tästä. Älkää nyt kertoko kenellekään, mutta nautin konttorikaaoksen järjestämisestä melkein yhtä paljon kuin pyykinpesusta.

Eilen illalla nauroimme hervottomasti kansalaisopiston kirjallisuuspiirissä sille, että myös Räsäsen Eija oli kyennyt lukemaan Sirpa Kähkösen Lakanasiipiä ainoastaan jonnekin hieman alkusivuja pidemmälle. Sen jälkeen minäkin heitin kirjan kesken. Olin uuvuksissa kirjan päähenkilön urakasta - loputtomasta lakananpesusta.

Vanhemmat ja viisaammat naiset, jotka olivat lukeneet muutakin Sirpa Kähkösen kirjat, sanoivat, että olisi vain pitänyt kestää. Lakanasiivistäkin olisi kehkeytynyt selviytymistarina, jos meillä kuuma-Katariinoilla olisi pinna pitänyt.

Piirin vetäjäkään ei suuttunut minulle kuin pikkuisen lopussa, jolloin houkuttelin pakolaistyöhön rouvashenkilöä, joka sopisi ehkä kuitenkin paremmin Unifemiin kuin SPR:iin. Ei minulla mitään sitä vastaan ole, että ottaisivat tämän Unifemeihin. Pääasia, että pääsee pakolaistyöhön.

Lapinlahden kansainvälinen klubi pitää saada taas vauhtiin. Ovathan nuoret venäläiset perheet asuneet jo jonkin aikaa rakentamissaan omakotitaloissaan. Voisivat järjestää tuparit. Asiasta sovimme periaatteellisella tasolla kesällä Iisalmen Prisman käytävällä. Että myöhemmin syksyllä sitten.

Puhdistuksen sain tilattua Lapinlahdelle Kino Siréniin. Se tulee itsenäisyysviikonloppuna. Hoidan Puhdistuksen tiedotuksen. Muu on kinon teknisen henkilökunnan päänsärky - ja Eskelisen Martti tai Asikaisen Riitta levittäköön julisteet.

Tämä tiedoksi minusta huolissaan oleville sukulaisilleni. Osaan nyt delegoida.

Sain tekstarilla eilen upean unen:

"Näin Annasta unta. Teimme tutkimusta Natolle pomminkantamasta. Pompittiin äidin ja isän sängyssä Nilsiässä yrittäen saada pää kevyesti kolahtamaan kattoon. Anna oli parempi. Saesmaa (Savon Sanomien entinen toimituspäällikkö) oli maastopukuinen lentoupseeri ja kertoi, että saan potkut helmikuun 15. päivä."

Minulla on hyvä palvelu. Ei tarvitse nähdä kuin yksinkertaisia toiveunia tai päiväjäänteitä. Upeimmat unet minulle lähetetään tekstiviestiselostuksella. Saan myös usein tekstarilla runoja.

Tämä on hyvä, kertoo kuulema minusta:

"Laskuttaja seisoi pöydällä...kuulema tyrä....tunsi kipua...juoksi paikallaan....laskuttaja näki numeroita....yksi, nolla, nolla, nolla...painajaista paperilla...pilkku ei pysynyt paikallaan...yksi tai miljoona....ainakin melkein....tai ihan sama...laskuttaja seisoi pöydällä...nauroi hetken...tunsi ylpeyttä."

Kyllä se ei tyrä ollut, oli muu kipu. Runo lauletaan samanlaisella maagisen vangitsevalla monotonisella nuotilla kuin JK Ihalainen poliittisessa runossaan. Lapinlahtelainen Esko Laitinen osaa olla JK Ihalainen ja Tapani Kinnunen yhteensä, jos sille päälle sattuu eikä sotkeudu sentimentaliaan.

Tässä sentimentalian ja rajuuden rajalla oleva runo (tuli just äsken puhelimeeni):

"...ne tallasivat sotilassaappailla...sirot sormet paskaks...ne repivät hiuksista ja kiroilivat perkeleitä...hän oli niin hento...ne tallasivat sotilassaappailla...ulos kolkosta hallista...ne tiesivät, että sota oli jo hävitty...enkeli tuli...hirtti ne munista ristille...kertoi samalla terveisiä...taivaasta ja helvetistä..."

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi