Päässäni on pommi ja oikaisu

su 4.11.2012

Menin keskiviikkona terveyskeskuslääkäriin ihan proosallisen tulehduksen vuoksi. Tulin kertoneeksi, että pääni ei ole tuntunut omalta kevään 2007 tia-kohtauksen jälkeen. Vasemmalla puolella takaraivossa tykyttää usein.

Olen tiennyt myös, että verenpaineeni huitelee jossain ja sen, että minun pitäisi olla verenpäinelääkityksellä. Aamuisin tai aamuyöstä saatan herätä helvetilliseen päänsärkyyn. Arvelen sen johtuvan yöllisestä verenpaineesta.

Kun on ollut verenpaineinen yö, tuntuu päivällä, että päässä konkreettisesti pätkii.

Nuori terveyskeskuslääkäri otti minut tosissaan. Lähetti minut leppäkeihäänä Kysin päivystykseen. Ensimmäisenä päivystyksessä minulta mitattiin verenpaine. Sairaanhoitaja selosti minulle rauhallisesti ja painokkaasti, että lääkitykselle on ryhdyttävä; ajan myötä hoitamattomasta verenpaineesta saa sydänlihasvaurion ja sydämen vajaatoiminnan.

Pääni pantiin Kysillä myös pesukoneen kaltaiseen myllyyn. Lisäksi päättivät kuvata kaulasuoneni varjoainekuvauksella. Kuvauksissa kävi ilmi sama, mitä ennenkin ja vähän uutta lisää. Kaulasuoneni ovat olleet hyperkolesterolemian takia hieman tukkeutuneet jo ehkä useamman vuosikymmenen ajan.

Lisäksi uutena löydöksenä löytyi, että takaraivon toinen, pienempi, valtimo on puoliksi tukossa. Onneksi takaraivon päävaltimo on kunnossa. Toisena uutena löytönä on verisuonipullistuma oikeassa aivolohkossa. Se ei verenpainetta kestä.

Jos olisin joskus tupakoinut, en ehkä olisi enää hengissä, tai olisin kasvis. Kiitän tässä yhteydessä myös körttiläistä karjakkoäitiäni. Hänen raittiussaarnojensa ansiosta olen  raivoisa absolutisti.

Jos en olisi uskonut äitini oppeja, olisin varmasti jo nyt - jos ei täysin kuollut - ainakin afaatikko tai epileptikko. Voin seuraavassa pakkojuottotilaisuudessa, jossa uhkaan muuttua porukan ilonpilaajaksi, sanoa täysin rinnoin: Pääni ei kestä viinan tippaa.

Olen mitannut kahtena päivänä verenpaineen. Aamulla tuntuu olevan koholla. Suostun verenpainelääkitykseen, jos minulle se määrätään.

Pään tutkimukset jatkuvat. Kysin neurologi päätti, että nyt otetaan perusteellisesti selvää, mistä kummallinen "ei oma pää" -tuntemus, tukkoinen korva ja vastenmielisyys puhelimessa puhumista kohtaan, joka on vainonnut minua pikku-tiasta lähtien, johtuu.

Saan puhelimessa puhumisestakin päänsärkyä. Katsovat, kasvaako vasemman - puhelinkorvani - takana jotakin.

Vietin yön Kysin päivystysosastolla. Kirjoitan siitä ja sängystä pudonneesta mummosta myöhemmin. Yö Kysillä avasi silmäni. Sairaalassa on huippuhenkilökunta, joka ei näy mitenkään esimerkiksi Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin osavuosikatsauksen kuvituksissa.

Sairaanhoitopiirin osavuosikatsaukset voisivat vallan hyvin olla krematoriosta. Niissä on usein symbolisesti sairaalan lasi-, teräs- ja betoniseiniä.

Päivystysosastoyönä minuun kokeiltiin Primaspania vahvempaa aivoverenkiertolääkettä. Katsoinkin kapselia yhtä epäluuloisesti kuin eutanasiaa toivomaton teloitettava. Kävi niin kuin arvelinkin.

Laukesi päänsärky, jollaista en tiennyt olevankaan ja oksentelin joka kymmenes minuutti. Kirjoittivat onneksi toisen valmisteen reseptin mukaan. En ole uskaltanut edes lunastaa uutta lääkettä, sillä muistan kokeilulääkkeen kivun vielä liian hyvin.

Tulin torstai-iltapäivällä Kysiltä. Nukuin aivoverenkiertolääkekohtauksen pois ja lähdin lukiolle SPR:n pakolaistilaisuuteen freshinä kuin tuorekurkku. En edes meikannut.

Lukion tilaisuudessa keksin, että afgaanejahan voisi käyttää Sormusen Sirpalla ja Veli-Matilla Päivä maalla -ajatuksella. Olenkin pitkään pohtinut, millä ilveellä kehtaisin kutsua meidän perheen Sormusille kylään ja audiotoriossa keksin.

Jossain vaiheessa toteutan pitkäaikaisen unelmani. Koska olen keräillyt kirppareilta vanhoja, yksinäisiä ja eriparisia kahvikuppeja, kutsun kotiini kylään Koivupihaan sekä lapinlahtelaisia ulkkuja ja ihmisiä, jotka arveluni mukaan ovat mukavia.

Täällä Lapinlahdella ei jostain syystä voi menetellä niin, että sanoo "Vaikutat mukavalta ja ihmiseltä, jonka kanssa voisin tulla toimeen, tule kylään." Olen koettanut näin tehdä, mutta talomme ovi ei käy.

Jotain tällaista henkeä oli viime keväänä Lapinlahden kansainvälisen klubin kokoontumisissa. Jatkamme samalla verukkeella.

Nauratti myös, kun eräs ihminen, jonka aivotoimintaa ja kirjoituksia ihailen, mutisi partaansa lukion käytävällä: "Kuinkakohan kauan tällainen tervetulleeksi julistaminen jaksaa lapinlahtelaisia innostaa?"

Nauratti sen vuoksi, että porvarisrouvia bongasin tilaisuudesta vain yhden. Muuten kuuluisa lapinlahtelainen vieraanvaraisuus ja pienporvarien yhteisöllisyys taitaa taas jäädä pieneläjien käytännön tehtäväksi.

Timo Räty ei ole Minna Kettusen serkku

Akt:n potkut saanut puheenjohtaja Timo Räty ei ole lapinlahtelaisen kirjailijan Minna Kettusen serkku, vaan pikkuserkku. Minna Kettusen isoisä Aku Räty ja Timo Rädyn isoisä olivat veljeksiä.

Tämän Minna Kettunen lähetti oikaisuna blogimerkintääni 14.10.2012, jossa väitin näin:

"Viimeisimmässä Avun numerossa oli pari juttua, jotka luin mielenkiinnolla - muutakin kuin kuntakierrokseen liittyvää. Riikka Pulkkisen haastatteluun tartuin heti. Olihan se Hilkka Ahteen haastattelukin luettava, sillä Timo Räty on Lapinlahden Minna Canthin Minna Kettusen serkku.

Hyvä, että luin Hilkka Ahteen haastattelun. Menin Ahde-sivuille luontaisesta kiinnostuksestani juoruiluun, mutta haastattelussa olikin yllättäen pitkät pätkät siitä, mitä globaalitalous tarjoaa AKT:n jäsenille. Kurjistumista ja huononevia työehtoja."