Pia Valkonen

Olisipa mankeli

su 28.10.2012

Savon Sanomien verkkotoimittaja Jussi Murtasaari soitti iltapäivällä ja kysyi, miten vaalipäivä on mennyt. En muistanut sanoa, että päivän ohjelmaan kuului myös huomiseksi kello seitsemäksi valmistellut lomautusvaroitukset.

Jos emme saa isoa työtä Kuopiosta, joudumme lomauttamaan kaikki yhtä lukuun ottamatta joulun tienooksi. Kuten tavallista.

Moni toimeksiantaja säästää kotitalousvähennyksen vuoksi osan töistä ensi vuoteen. Ihan hyvä sekin. Pitäähän sitä olla jotain ensi vuonnakin.

Mankelia onnistuin kaipaamaan päivän mittaa sen vuoksi, että lakanakomeron kätköistä nousevat arkistojen aarteet näyttivät todella surkeilta taskun pohjalle rypistyneiltä kangasnenäliinoilta.

Muurausfirman miehet tulivat hakemaan vuokratelineitä. Niiden vuokrauksesta on enemmän hallinnollista päänvaivaa kuin tuloa. Joudun koostamaan laskun muutaman euron palasista.

Melkein yhtä tympeää kuin lvi-osien laskutus. Ensi viikolla pitää tarkistaa, ymmärsinkö joskus alkusyksystä Vesivekin laskusta käänteisen arvonlisäveron. Voi olla, että jäi asiakkaalta käänteinen alvi perimättä.

Tapahtui muuten sellainen ihme, että nousin aviomieheni vaalikoneessa toiseksi vaihtoehdoksi. Matti oli lähestulkoon kahdeksankymmentäprosenttisesti samaa mieltä itsensä kanssa ja minunkin kanssa melkein seitsemänkymmentäprosenttiseksi.

Viime kunnallisvaaleissa Matti sai vaalikoneessa ensin pitkän listan kepulaisia naisia. Eduskuntavaaleissa hänelle nousi iisalmelainen vihreä Petri Karhu, joka ystävällisesti vaalikamppailun tuoksinassa nimitteli minua kapitalistiksi sen jälkeen, kun kerroin, että hän on aviomieheni vaalikoneen ykkönen.

Minä en pahemmin jaksa vaalikoneita toistamiseen täyttää - edes sen vertaa, että tietäisin, olenko samaa mieltä, kun ne ehdokkaana täyttäessäni tai uteliaisuudesta. Viime eduskuntavaaleissa tuli nimittäin jonkinlainen vaalikonekiintiö täyteen.

MTV3:n vaalikone jäi nyt kokonaan, sillä mokoma hökötin ei päästänyt minua ensi kertaa läpi, vaikka kuinka koetin vakuuttaa maikkarille, että olen ihan virallisesti eduskuntapuolueen ja jopa hallituspuolueen ehdokkaana. Ajattelin, että olkoon.

Ja nyt luin viimeisimmästä Vihreästä Langasta, että maikkarin vaalikoneen kysymykset olivat täysin surkeita.

Aviomieheni ja minun välillä on selvästi muutakin lähentymistä. Esimerkiksi samanlaisehko huumori. Eilen kun raahustin yläkertaan Yorkshiren etsivien ja Marian nukutustappelun jälkeen, Matti arveli, miksi Maj-Britt ei enää vilahdakaan Kotikadussa.

No, senpä vuoksi, että Fabian Djupsjö kääri tämän mattoon ja pudotti Kymijokeen. Sarjassa Kymenlaakson laulu. Minä olin miettinyt, että Arto Maasalo on varmaankin siirtynyt Kotikadulta jonnekin venäläisiä kiinteistönomistajia palvelemaan, koska Taneli Mäkelä ei ole sarjassa enää käytettävissä.

Kotikadusta kirjoitan aina silläkin uhalla, että Ärräpäiden isä, Pentti Stranius, saa sarjan kiltteydestä ja näennäisongelmista näppyjä. Minä puolestani koetan sanoa sitä, että Kotikatu muuttuu loppua kohti yhä yhteiskunnallisemmaksi. Ainakin Helsingin asunto-ongelmat tulevat siinä hyvin esille. Jopa asunnottomuus.

Olisi muuten saanut olla laajemminkin puhetta siitä, että Kymenlaakson laulun Fabian Djupsjö oli melkoinen Tommy Hellsten -parodia. Iiris-lehti järjestää jonkin Tommy Hellsten -jutskan. On tainnut Hellsteniltä tulla taas kirja.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi