Maija keittää tai keitti ja paistoi

la 27.10.2012

Koska meillä on nyt jääkaappi täynnä kotimiehenä toimineen veljen vaimon, Maijan, ruokaa, tänään olisi hyvä mahdollisuus tyhjentää kaikki viikolla likapyykistä täyttyneet matkakassit.

Sekä järjestää liinavaatekaappi. Vetää lakanat uudelleen ja katsoa Kotikatu.

Matti meni puolestani Alapitkän kyläkaupalle mukanaan vasemmistovaalikahvia pumppupullossa. Vastoin periaatteitani keitin tänä aamuna pumppupulloon kolme pannullista. Olin sanonut, että voin tulla vaalijuttuun, mutta vain sillä ehdolla, ettei minun tarvitse stressata kahvin keitosta. Olen paikalla ja edustan.

Keitin kahvit enkä ole paikalla ja edusta. Lapinlahden vasemmiston naisilla on pitkä perinne kahvin keittäjinä. Perinteestä on näköjään vaikea irrota.

Kun Matti lähti, jäin odottelemaan Marian heräämistä. Mäntykankaan koulujakson jälkeen ei jaksanut tyttö tänään lähteä vaalipakuun värjöttelemään useammaksi tunniksi. Tytöllä oli rankka viikko takanaan ja eilen vielä päälle ratsastusterapia Pielavedellä.

Kirjallisuusrosentti Markku Soikkeli lukee blogissaan Heikki Turusen uusinta. Turunen kirjoitti viime keväänä kirjaansa eikä useista houkutusyrityksistä huolimatta joutanut kirjailija Matti Pulkkisen muisteloon Lapinlahdelle.

Muistelossa muistelin, että vuonna 1989 Heikki Turusta haastatellessani tämä ja vaimonsa vähän naureskelleen kertoivat Pulkkisen istuneen heidän rannassaan tuntikausia jonkin kristallin kanssa. Pitivät kilahtaneena, mutta ehdottoman hyväntahtoisesti.

Matti Pulkkinen itse sanoi, että kristallista muodostui hänelle uskonto. Sen avulla kuitenkin aivoinfarktin sekoittamat bitit menivät jonkinlaiseen järjestykseen. Puhe jäi hitaaksi ja kankeaksi, mutta ajatus oli loppuun asti kristallinkirkas.

Kävin eilen viemässä Pielavedellä pastori-Raijalle Riikka Pulkkisen Vieraan sekä Maijan lanttusupikkaita. Kirjoitin kirjan saatteeseen, että varmistaisi ennen minua kirjan onnellisen lopun ja lainaisi sitten minulle.

En tahdo lukea yhtäkään kirjaa, jossa on onneton loppu. Ei kyllä nyt kestä kantti. Enkä kestä sitä, että joku kuolee lopussa. Tuomas Kyrönkin Mielensäpahoittajassa oli aivan liian liikuttava päätös. Vanhushoitajat nostivat Mielensäpahoittajan vaimon dementiaosaston sänkyyn.

Luin ensin pitkälle Mielensäpahoittajaa ja ruskeaa kastiketta. Siinä vaimo on jo kuollut. Arvelen, että näiden mielensäpahoittajien kanssa käy kuin Alivaltiosihteerin. Ensimmäiset kymmen vuotta Alivaltiosihteerille jaksoi nauraa, kun heitä sattui kuulemaan. Seuraavat neljäkymmentä vuotta ei enää.