Emmekö me olekaan kunta?

pe 12.10.2012

Olin vähällä ryhtyä kaivelemaan hiuspinnillä korvakäytäviäni, vaikka se on kuulema ankarasti kiellettyä, kun kuulin radiosta, että kunnat haluavat vähentää palveluita.

Kunnat haluavat?

Sitten uutistenlukija tarkensi, että ne olivatkin kunnanjohtajat, jotka haluavat vähentää palveluita ja vastuuttaa kansalaisia. Eivätkä kyselyn mukaan edes kunnanjohtajista kaikki.

Radiosähkeen oli kuullut myös Matti ja Liisa -lehden kolumnistinimimerkki Pieni vaskinen mies (MJL to 11.10. s. 2) otsikolla Verot nousee, palvelut vähenee.

Minä vanha pilkunnussija lisäisin vaskimiehen otsikkoon kongruenssin, vaikka taittaja lienee tavoitellut puhekielisyyttä. Otsikko mahtuisi kolmelle palstalle kirjasinpistekokoa pienentämättä.

Vasemmistoliitolla, jota niin mielelläni aina hutkin ja arvostelen, on hyvä kunnallisvaalislogan: "Me kuntalaiset olemme kunta."

Itse sanoin sen viime eduskuntavaalien alla vassareiden Pohjois-Savon vaalilehdessä seuraavasti ja koukeroisesti: "Kuntahan on kuntalaisten yhteisesti omistama ja lähellä kansalaista. Koska kannatan yhteisomistusta ja lähidemokratiaa, olen siis commonisti eli kunnan ystävä."

Matti ja Liisa -lehden päätoimittaja samalla sivulla vaskimiehen yläpuolella vaati meiltä ehdokkailta konkretiaa. Olen hieman pettynyt omiin joukkoihin, sillä Lapinlahden vassareiden vaalisloganeista tuli juuri tyypillistä ympäripyöreätä turvaamme lähipalvelut -lätinää kuin muillakin puolueilla.

Ilmeisesti ideamme on se, että jokainen ehdokas ottaa keskusteluissa esille jotain konkreettista omista lähtökohdistaan. Olen Lapinlahden vasemmisto ry:n puheenjohtaja, mutta henkilökohtaisista syistä vetäytynyt vähäksi aikaa syrjään. Sen vuoksi joudun tässä nyt vain arvelemaan.

Sitä paitsi Lapinlahden vasemmiston neljä vuotta sitten kuntalaisilta keräämät konkreettiset vaalitavoitteet ovat edelleen hyviä, sillä yksikään istuva vassarivaltuutettu ei päätään yhdessä laadituilla tavoitteilla edellisen vaalikauden aikana vaivannut.

Koetin vappuna 2011 heilutella tavoitteitamme ja huudella vappukarnevaalimikkiin, mitäs näille on tehty, mutta vastaus oli enemmänkin tyyliä "Ei voisi vähempää kiinnostaa." Ehkä aika ja paikka oli väärä, mutta kun minä luulin, että vappu on työväen juhla, jolloin voi puhua politiikkaa.

Niinpä sanon nyt tässä, että Pia ja Matti Valkosen tavoitteena on ensi valtuustokaudella - valittiinpa meitä valtuustoon tai ei - ratkaista Lapinlahden asunnottomuus jossain muualla kuin rakennusliikkeemme työkaluvarastossa.

Vaadimme sosiaalitoimiston hallintaan päihde- ja mielenterveysongelmaisten tukiasuntoja sekä tukea ja asumisen ohjausta sinne, missä ongelmaisia jo nyt on. Esimerkiksi Nummen vanhusten rivitaloilla.

Oma näkemykseni on, että puutarhatonttumme pitäisi asuttaa Lapinlahden vanhusten rivitalon yksiöön, hänelle tulee antaa sekä kodinhoitajan että kotisairaanhoitajan apua, siivouspalveluja ja edunvalvoja. Puutarhatontun raha-asiat tulee ottaa sosiaalitoimen välitystilille.

Toivotaan, että näin nyt on. Näin kyllä tontun haahuilevan vielä keskiviikkoiltana Meijerin pihalla, mutta eilen illalla aitassamme ei ollut valoja.

Harmi, että Karpolla on asiaa -ohjelmaa ei enää ole. Mielestäni olisi useammankin television ajankohtaislähetyksen aihe se, että Lapinlahden kunta antaa päihde- ja mielenterveysongelmaisen avannepussipotilaan asua Säästötorin katolla ja kerjätä ruokansa. Kakan hajun vuoksi tällä on porttikielto kauppoihin sisään.

Meijerin rakennus kävisi vallan mainiosti sosiaalitoimen tukiasunnoiksi. Meijerillähän asuvat jo muutenkin Lapinlahden mielenkiintoisimmat tyypit. Meijerin seisakkeen keittiöön voisi työllistää kuntouttavalla työtoiminnalla alkoholisoituneita naisia tai muita vajaakuntoisia.

Lisäksi Seisake voisi toimia hätätilamajoituksena juuri puutarhatontun kaltaisessa tapauksessa. Meidän aittaankin voi asunnottomia yöksi tai kahdeksi majoittaa - olemmehan tässä vieressä.

Tai voisimme ideoida sekamallin. Koska kokoomus haluaa, että pidämme toisistamme huolta kansalaislähtöisesti, seuraava asunnoton asutetaan serkkuni kokoomuslaisen kirjakauppayrittäjä Esko Sorjosen ja hänen vaimonsa Anun piharakennukseen.