Pia Valkonen

Lohikäärme minussa

ti 9.10.2012

Mies valmisteli Ysaon opetustaan näillä tietokoneilla koko sunnuntain. Eilen en ollut tässä sorvin ääressä kuin vähän vain aamusta.

Tänään kun koetin aloittaa raksaliikkeen viime viikon laskuista, olivat kaikki printterit niin #%&(?!)#"=)(!239´+9:n solmussa, että tuhrasin pari tuntia sotkun selvittelyyn. Ei tässä mitään, mutta kun sama oli vast´ikään ja kokemuksesta viisastuneena tähdensin aviomiehelle, että joka !¤#/%¤#/%¤#/¤%:n piuha on pantava entiselle paikalleen.

Miehen on nyt syytä tulla opetusmatkaltaan aika varovaisesti kotiin.

Kaikkein eniten tympii sellainen autuas miehinen välinpitämättömyys, joka nostattaa minussa vaihdevuotisen lohikäärmeen. Suuren persoonamiehen perässä raahustaa aina jokin kiltti vaimo, sihteeri tai rakennussiivooja rätin, harjan ja rikkalapion kera.

Ja kuka se taas on, joka hoitaa meidän yhteiset vaalimainoksemme Matti ja Liisa -lehden toimitukseen? Minäpä minä.

Voi äiti tätä vitutusta. Virkistävää oli lukea kirjailija Saara Henrikssonin blogista seuraavaa:

"Nutturapäinen naiskuva joutaa ehkä nurkkaan, mutta sen mukana ei kannata nakata naisliikkeen ehkä olennaisinta saavutusta eli sitä, että meitä ei enää arvoteta pelkästään ulkonäkömme vuoksi. Saa olla sellainen kuin haluaa, vaikka seksitön, jos siltä tuntuu. En halua "vapautua" tankotanssitunnilla tai burleskiteatterissa. En haluaisi, että naisliike redusoituu pelkkään seksuaalisen ilmaisunvapauden korostamiseen tai tissitasseleiden pyörittelyyn peilin edessä. Ylipäätään sieltä peilin äärestä voisi välillä vilkaista muuallekin."

Kiristän nutturani, kohennan burleskeja olkapäitäni ja jatkan taas oloani seksittömänä vaihdevuosihirmuna. Eilen pääsin taas mainitsemaan Marxin yrittäjäin myyntikurssilla. Porukka hätkähti niin, ettei voinut muuta kuin nauraa.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi