Tissit

la 29.9.2012

Sarjakuvapiirtäjä Ville Ranta piirsi eilen telkkarissa aina niin hengästyttävälle Stradalle oman Mannerheim-rienauksensa. Ratsastajapatsaan jalkaan Ranta kirjoitti ensin kryptisesti FPR. Lisäksi sitten muutkin kirjaimet. Muodostui imperatiivi:

"Free Pussy Riot!"

Oliko ortodoksi Ville Rannan eilinen FPR- ja Mannerheim -piirros viittaus ortodoksi Jyrki Härkösen Hesarin mielipidekirjoitukseen Pussy Riotista ja Mannerheimista? Sen pitäisi löytyä netti-Hesarista, mutta jostain syystä lehden arkistosta nousevat vain Härkösen kirjoitukseen tulleet kommentit.

Pitää kopi-peistata tähän Härköstä blogistinimimerkiltä Napoleonin kompleksit. Suorien lainausten ympärillä on valitettavasti paljon Napoleonin pitkäpiimäistä luritusta, mutta tämä kohta lienee suoraa Härköstä:

"Suomessa osuma samanlaisiin kansallisiin pyhiin arvoihin tulisi esimerkiksi siitä, jos seksuaalivähemmistöjen performassi pidettäisiin poliittisin sanoin ja suvivirren sävelin itsenäisyyspäivänä Mannerheimin haudalla." (Härkönen HS 3.8.2012)

Ei hassummin ajateltu tämä.

Sen sijaan Härkösen kirjoitus ortodoksisessa Analogi-lehdessä (4/2012) otsikolla Pussy Riotissa kaikuu kommunismin aika oli sovinnainen, kuten ortodoksilehdessä kuuluukin olla. Toki pitää onnitella Härköstä siitä, että uskaltaa käyttää seurakuntalehden kirjoituksessa sanoja broileri ja masturbointi.

Onhan sekin jo jotain, mutta entäs tämä:

"Bolshevikit räjäyttivät Pussy Riotin helmikuisen kohteen Kristus vapahtajan katedraalin 1930-luvulla. Runsaat 20 vuotta sitten pilkka kirkkoa ja kristillisyyttä kohtaan oli Neuvostoliitossa vielä kansalaishyve."

Neuvostoliitossa kirkkoa sai pilkata, mutta enää, kuten Härkönenkin tietää, Neuvostoliittoa ei ole. Siksi rienaus oli oikeassa osoitteessaan. Pussy Riotit eivät jumpanneet pienessä ja syrjäisessä tsanounassa, jossa pilkka olisi osunut tavallisiin pieniin venäläismummoihin.

Jotka pitävät koko Venäjän valtakuntaa pystyssä. Ruokkivat jälkeläistensä jälkeläisiä edelleen pienillä ryytimaillaan.

Tämä huomautuksena muuten niin ansiokkaaseen isä Andrei Verikovin blogikirjoitukseen Pussy Riotista. Isä Andrei otti esille sen, että Pussy Riotien kapinatanssi olisi osunut tavalliseen seurakuntalaiseen.

Ei kuitenkaan niin. Olisi osunut, jos olisi olllut jossain muussa pyhäkössä kuin Kristus vapahtajan katedraalissa.

Kun opiskelin Moskovassa, Kristus vapahtajan katedraalin tontilla oli vielä maauimala. Opiskelulukuvuoteni joulukuussa tontille tuotiin kirkon uudelleen rakentamista uumoileva peruskivi.

Wikipedia ilmaisee kirkon rahoituksen näin: "Vuonna 1992 perustettiin rahasto kirkon uudelleenrakennusta varten."

Rahasto? Niinpä niin. Kun Neuvostoliitto kaatui, alkoi hillitön kansan omaisuuden uudelleenjako. Uudelle Venäjälle ilmestyivät superrikkaat ja seurakuntamummoja nääntyi nälkään pyhäkköjen portailla.

Kun Kristus vapahtajan katedraalia alettiin rakentaa, kaivelivat lasteni venäläiset sukulaiset ruokakaapien rakosista homeisia leivänpaloja. Kun leivänpalat loppuivat, joutui lasteni serkku Kirill töihin.

Zinaida-täti lisäsi perunavakoja ryytimaahan.

Nyt taputatte käsiänne. Venäläinen laiskimus joutuu töihin. Niinpä niin. Kirill oli tuolloin 14-vuotias. Onneksi perheessä ei ollut tyttöjä, sillä 14-vuotiaasta siskosta olisi tullut nätti lapsiprostituoitu.

Kristus vapahtajan kirkko on rakennettu Venäjän superrikkaiden rahoituksella. Osa tavallisista seurakuntamummoista maksoi superrikkaille katedraalista hengellään. Venäjän nuoret työläistytöt lähtivät länteen ihmiskaupattaviksi.

Kun Kristus vapahtajan katedraali oli valmis 2000-luvun alussa, lasteni toisen tädin perhe pelastautui Saksaan. Vera-tädin mies oli juutalainen ja törmännyt yliopistolla työskennellessään antisemitismiin. Pääsivät Saksaan jollakin "meillä on huono omatunto" -kiintiöllä, sillä olivat viime ajat sinnitelleet Pietarissa vain vähän nälkärajan yläpuolella.

Härkönen kysyy kirjoituksessaan:

"Kuinka vaikuttaa siihen, että idän ortodoksisuutta ei esiteltäisi vain demokratian ja ihmisoikeuksien vihollisena?"

Vastaan, että enpä tiedä. Onko muunlaista idän ortodoksisuutta? Jos on, siitä voisi Härkösen uusi viritys, ortodoksinen nettilehti, mieluusti kirjoittaa. Odotan innolla.

Lisään tähän vielä, että Pussy Riotin aktiossa ei todellakaan kaikunut kommunismin aika. Lue, Härkönen, enemmän Jukka Mallista. Varastetussa ilmassaan Mallinen luotaa Venäjän vallankumouksen juuret 1800-luvun utopiasosialistiseen anarkismiin.

Pussy Riotin ote on anarkistinen. Se on punk. Ja punk on rienausta.

Härkönen voisi myös osallistua maailmanpolitiikan professori Teivo Teivaisen kanssa Helsingin-kävelyille. Moni asia näyttäytyisi Teivaisen kanssa vaikkapa marxilais-zeniläisessä valossa.

Sitä paitsi kuuliko nyt kukaan pimppuanarkistien rukousta? Hehän rukoilivat Jumalansynnyttäjää poistamaan Putinin.

Voi pyhä tekopyhyys

Samassa Analogissa (4/2012) kuin Härkönen puhuu Pussy Riotista, Metropoliitta Ambrosius luotaa eurokriisiin tutuin sanakääntein. Mitäpä muuta voisikaan näiltä hepuilta odottaa? Että kuuntelisivat vaihteeksi Kreikan kriisissä Syrizaa vai? Mitä minä oikein kuvittelenkaan.

Erityisen tekopyhältä tuntuu seuraava kohta:

"Olemme Euroopassa eläneet pitkään yli varojemme. Kristittyjen arkipäivän
materialismi ja kulutukseen perustuva elämäntyyli ovat käytännössä samanlaista
kuin muidenkin."

Metropoliitta ei nyt taida ihan tietää kaikkea, mitä Euroopassa tapahtuu.

Kun me täällä nyt inisemme, että kreikkalaiset eivät maksa verojaan, voisimme miettiä, ketkä tarkalleen ottaen. Esimerkiksi kreikkalaiset varustamopohatat ovat siirtäneet varansa veroparatiiseihin. Heidän hallussaan on maailman varustamoteollisuuden valtaosa.

Samaa tapahtuu Suomessakin. Mehiläinen saa tulonsa loppujen lopuksi verovaroista - yksityisen sairaanhoidon kelakorvauksina. Vuonna 2011 Mehiläisen voitot olivat yli 40 miljadia euroa ja Suomeen suuryhtiö maksoi veroja vain noin 360 000 euroa.

Kun ne, joilla maksukykyä olisi, eivät veroja maksa, on verot kerättävä esimerkiksi peruspäivärahalla olevalta. Peruspäivärahasta otetaan veroina päältä heti 20 prosenttia.

Kysynkin nyt metropoliitta Ambrosiukselta, kuka tarkalleen ottaen on elänyt Euroopassa yli varojen?

Voin vastata tähänkin. Esimerkiksi Lapinlahtelainen peruspäivärahalla sinnittelevä ruma ja yli 50-vuotias minnekään kelpaamaton työtön elää joka kuukausi yli varojensa.

Hän turvautuu toimeentulotukeen, varastaa vessapaperia julkisten tilojen vessasta ja elää muutenkin näppärän säästeliäästi.

Kun työtön on oikein niukalla päällä, hän nukkuu vaikkapa Säästötorin katolla sijaitsevien lämpöputkien vieressä.

Metropoliitta Ambrosius jatkaa ajatusten vantaataan:

"Edessämme on varmasti leikkauksia kulutustasoomme. Elämäntavan muutoksia tarvitaan. Niiden tulisi nousta sydämestämme sekä uskomme perusteista käsin. Jos pyhien isien ja äitien esimerkki askeesista ja yksinkertaisesta elämästä ei ole saanut meissä sijaa, ympäröivä maailma tulee sitä opettamaan."

Niin sanotut kristityt, piispat etujoukoissa, ovat tervetulleita vaikkapa Lapinlahdelle leikkaamaan kulutustasoaan. Säästötorin katolla on tilaa, sillä katon asukas on päässyt rakennusliikkeemme aittaan lattiamajoitukseen.

Niin ne tissit...

En näköjään malttanut taas olla kaivamatta esille blogissani Suomen ortodoksisen kirkon hirmuista Jyrki Härköstä. On nykyään kirkon tiedottaja, entinen arkkipiispan teologinen sihteeri ja jossain vaiheessa - ennen kuin onnistui eksyttämään ja karkottamaan ainakin allekirjoittaneen ort.fi -sivuilta - koko kirkohallinnon todellinen johtaja.

Härkönen on hahmo, joka näyttää saaneen solmuun Napoleonin kompleksit -blogistinkin. Netin kompleksinen Napoleon ei osaa päättää, onko Härkönen stand up -koomikon itu vai ortodoksipersu.

Tiedän muuten, kuinka Härkösen saa ärsyyntymään. Kun on pitkäsanainen, toimittajien valtavirran tapaan suurpiirteinen tai epäselvä sekä myös rahvaanomainen. Vähän sinne päin ei Härkösen tallissa saa olla.

Olen kokeillut kaikki edellä mainitsemiani keinoja. Ja myönnän. Menestyksellisesti.

Härkönen on myös hieman liikuttava kaikkitietävyydessään. Ei silti, etteikö hän tietäisi.

Tissit merkintäni otsikossa viittaa nyt siihen, että päätoimittamani Aamun Koiton pääkirjoituksessa (10/2009) menin mainitsemaan nämä jälkeläisten ruokkimiseen tarkoitetut, joskus hyvinkin kiistanalaiset eväspussukat.

Kirjoitin otsikkoon lehmien tissiliiveistä. Kävi sillä tavalla, että kerrankin lehden pääkirjoitus luettiin. Palautetta tuli. Sen ymmärrän, että maidontuottajat hermostuivat, vaikka tarkoitukseni oli pikkuisen orastavana kommunistina vain hieman rienata kapitalismia.

Tarkoitukseni oli sanoa, että lehmätkin laitumella valjastetaan kansainvälisen kapitalismin kilpailualttarille tuottamalla niillä niin paljon maitoa, että hädin tuskin jaksavat kantaa utareensa.

Suurin osa päreensä polttajista poltti kattomateriaalinsa siitä, että korkeakirkollisessa lehdessä puhuttiin arkipäiväiseen sävyyn maalaisten asioista. Osuin Aamun Koitossa saumaan, jossa se pyrki irrottautumaan perinteisestä lukijakunnastaan - koko kirkon urbaanistuvan ja omahyväisen julkikuvan pahimmista vihollisista.

Pikku tiistaiseurojen ahkerista naisista. Siinä se onnistuikin mainosti.