Pia Valkonen

Utopiasosialistinen K-kaupan kassi

to 27.9.2012

Meillä kotona on kiistaa siitä, missä kaupassa käydään. Koska olen ulkoistanut ruokaostokset aviomiehelle, en voi muuta kuin koettaa joka toisessa käänteessä muistuttaa; S-ryhmä on sentään osuuskunta.

Tosin porvarillinen sellainen, mutta kuitenkin. Valtsua tai Siwaa ei Lapinlahdella ole. Lähin työväenhenkinen Siwa löytyisi Varpaisjärveltä ja siellä olen pannut merkille käy ainakin Halosen Juha, Lapinlahden vassarien kuntavaaliohjelman kirjoittaja.

Mies tahtoo käydä K-marketissa, koska market on yrittäjävetoinen. Se, että korostan taustalla kuitenkin olevan lähtökohtaisesti ahneen pörssiyhtiön, ei tässä kohtaa ole tarpeeksi painava argumentti korpikommunistimiehelleni.

Mies on myös joskus aikoinaan iskenyt K-marketin kassan, joten voihan se olla, että kaikilla näillä asioilla on merkityksensä. Muuan syy siihen, että mies ei käy osuuskaupassa on se, että osuuskaupan kassoilla on liikaa meikkiä. "Ovat liian mualattuja.", sanoo mies.

Mualatuista S-marketin kassaneideistä ja heidän luonnokauniista K-marketin kollegoistaan mukaelin sellaisenkin ajatuksen, että lapinlahtelaiset rakennusliikkeet siirsivät Agrin lopettamisen jälkeen hankinnat Iisalmen Rautaosaan - ei ehkä sittenkään pelkästään rautarouva Irma Huttusen Rautaosaan siirtymisen vuoksi - vaan siksi, että Lapinlahden Rautian yrittäjä on aikoinaan iskenyt Lapinlahden hemaisevimman blondin.

Mieskateutta, arvelen.

Näitä asioita pohdimme "Menesty myyntityössä" -kurssilla Iisalmessa. Olenkin päässyt jo varoittelemaan omasta karusta kokemuksestani, ettei kannata väheksyä sellaisiakaan markkinointikanavia kuin Iisalmen poliisin voimailijat.

Kerron miksi. Viimekesäisen Lapinlahden yrittäjien MTV3-kampanjanjoinnin karu kokemukseni oli, että kalliihkon kampanjoinnin tuloksena oma hankalan akan maineeni vain lisääntyi.

Poltin päreeni siitä, että me tyhmät pikkuyrittäjät maksoimme logoistamme kunnan kärkiyrittäjän imagonkohotuksessa. Myyntikurssimme opettaja virnisti kokemuksesta kurssilla kertoessani, että niin - näitä tällaisiahan sanotaan logojen hautausmaaksi.

Jos olisin loistava diplomaatti, olisin ilmaissut asian joltisiltäänkin näin: "Oli ilo olla mukana Lapinlahden kunnan imagokampanjassa. Opimme taas paljon. Seuraavalla kerralla osaamme osallistua mainoskampanjan suunnitteluun paljon voimallisemmin ja hyvissä ajoin."

Syyt ruoka- tai rautakaupan valintaan voivat olla hyvin epärationaaliset. Kävin äsken Volkkarini takapenkiltä ystävättären vaatteita, jotka olin pikapikaa pakannut Paola Suhosen IvanaHelsinki -kestokasseihin. Lähetän vaatteet matkahuollon kautta naisten päihdekotiin Tuhkimoon Tohmajärvelle.

K-kaupan kestokassit ovat utopiasosialistisia. Tätä korostan, kun seuraavan kerran keskustelemme keittiössä kaupan valinnasta. Englantilainen kirjailija, käsityöläinen ja utopiasosialisti William Morris oli sitä mieltä, että esineissä voi piillä luonnollista kauneutta. Morrisin Arts & Craft -liike korosti käyttöesineiden esteettisiä arvoja.

Taide pitää saada pois gallerioista. Taide pitää saada arkiesineisiin: kestokassiin ja keittiöpyyhkeisiin. Designer Paola Suhonen onkin myös lautasliinoissa ja Miina Äkkijyrkkä Marimekon verhokankaissa sekä mukeissa.

PS. Kirjoittaja muutti Lapinlahdelle toisen kerran kahdeksan vuotta sitten. Hänen ensimmäisen muuttonsa jälkeen paikallisen Matti ja Liisa -lehden sekä Lapinlahden kunnan suhteet jäätyivät joksikin aikaa. Tai ainakin menivät sekaisin. Hänen toisen muuttonsa jälkeen menivät sekaisin pitäjän sosiaalisten suhteiden status quot.

Status quo on latinankielinen sanonta, joka tarkoittaa kirjaimellisesti "tila jossa". Kuvaannollisesti se tarkoittaa asioiden vallitsevaa tilaa, jossa totuttuja toimintatapoja ei tarvitse muuttaa. Sitä voidaan pitää vastakohtana suurille, radikaaleille muutoksille.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi