Marxilais-zeniläistä asennetta peliin, kiitos!

la 22.9.2012

Oli ehdottomasti viimeinen kerta, kun matkustan minnekään kuuntelemaan, kuinka Esko Seppänen marisee, ettei vasemmistolla ole tarjota mitään visiota finanssikriisiin.

Esko Seppänen on ansiokkaasti analysoinut kriisiä runsaslukuisissa kirjoissaan. Olen lukenut ne kaikki uusinta, Emumunausta, lukuun ottamatta. Nyt tällainen laskutaidoton toimittajanhömelökin ymmärtää, että finanssikapitalismi on irronnut reaalitaloudesta.

Koetin äsken etsiä netin kätköistä vanhaa ortodoksi.netin Piian lokia, koska minulla on sellainen olo, että olen siellä jossain kirjoittanut asiain tilan näin olevan - jo viitisen vuotta sitten. Kaikki Piian lokin kirjoitukseni näyttävät poistetun kansalaislähtöiseltä ortodoksipalstalta.

Mielenkiintoista.

Toivon ujosti, että Seppänenkin pääsisi jossain vaiheessa eteenpäin.

Onneksi SKP:n Vastavirtafestivaalilla vanhalla ylioppilastalolla oli mukana kreikkalaisen Syrizan sekä Euroopan vasemmiston Yiannis Bournous, kommunistinuorten Heikki Ketoharju ja Occupy-aktivisti Marissa Varmavirta. Eivätkä kaupunkitutkija Kaarin Taipale tai globalisaatioguru Heikki Patomäki huonoja olleet, Arja Alhon marxilaissävytteisistä saarnoista puhumattakaan.

Teivo Teivainen peräänkuulutti vasemmistolle marxilais-zeniläistä asennetta sekä antiautoritaaris-anarkistista otetta.

Ilmeisesti homman nimi on se, että Esko Seppäsen kaltaiset tähdet lennähtävät paikalle vain ja ainoastaan pölistäkseen omat puheenvuoronsa ja häipyvät kiireisenä tiehensä. Heidän ajatusvakuumiaan ei pääse häiritsemään mikään - ei sitten mikään.

Samanlainen ahdistunut olo tuli, kun juonsin vuonna 2007 Hannu Taanilan käyntiä Lapinlahdella. Hannu Taanila toisti, toisti ja vielä viidennentoista kerran toisti; Koivisto sitä ja Koivisto tätä. Toivoin silloin, että piispa Arseni tuo tilaisuudessa keskustelun 2000-luvulle.

Ei tuonut. Piispa Arseni oli jalat tukevasti omassa ortodoksimaailmassaan.

Arvelen Seppäsen trauman olevan se, että hän vuosia sitten Kansan Uutisten kolumnissaan ilmoitti armollisesti olevansa Vasemmistoliiton käytettävissä, mikäli tämä haluaa ryhtyä rakentamaan vasemmiston uutta visiota.

Kukaan ei reagoinut Seppäsen ehdotukseen. Se on suuri harmi ja menetys, sillä mies on Vasemmistoliiton murrosikäisestä mykkäkouluasenteesta vaurioitunut. Hän on jumittunut samaan asentoon kuin Leif Salmén oli syksyn 2008 Vastavirta-festivaaleilla.

Salmén nojasi festivaalin loppupaneelissa kämmeneensä. Hänen silmäpussinsa roikkuvat poskipäiden alapuolella ja pään yläpuolella oli mustanpuhuva alakulon ajatuskupla, jossa teksti: "Vasemmistosta ei ole mihinkään. Ei tästä tule mitään."

Sonkajärveläisen kommunistin kanssa mietimme yo-talon kahviossa festaritauolla, että Seppänen ei ehkä sittenkään tarkoita pahaa koettaessaan parhaansa mukaan masentaa meidät.

Ehkä hän myös ymmärtää koko vasemmiston vinosti. Esko Seppänen tarkoittanee, että 90-luvun demari- ja vassaritähdillä ei ole antaa vasemmistolle mitään uutta visiota.

Meillä Vasemmistoliiton Pohjois-Savon piirissä on kosolti kokemusta näistä vanhan liiton miehistä, jotka ovat pihalla uudesta vasemmistosta kuin kevätauringossa sulavat lumiukot. Osa heistä nielaisi uusliberalismin heti 80-luvun lopulla sellaisenaan ja osa vain muuten on jäänyt 90-luvulle.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi