Pia Valkonen

Vennamolaiset ja muunlaiset persut

ti 11.9.2012

Tässä tulee lisää asioita, joita on pakko tunnustaa virtuaalisesti. Olen lukenut yhden Jari Tervon kirjan, Koljatin. Kaikkein kauheinta on, että pidin siitä. Minusta siinä on osuvaa luokkayhteiskunnan kuvausta.

Etenkin kohta, jossa pääministeri Lahnanen menee lähiöön, on hyytävä.

Kävin äsken Makasiinissa. Oikeastaan etsin siitä kulmilta karanneeksi luulemaani koiraa, joka kuitenkin löytyi äitinsä kopin perukoilta, vintin rappusten alta. Halpakauppaan sisään minut vetäisi alitajuinen havainto siitä, että Tervon Layla on siellä pokkarina kirjatelineessä.

Jostain kumman syystä suurimmat Tervo-elämykseni liittyvät radioon. Syksyllä 2009 tulimme Mattini kanssa Helsingistä degrowth-seminaarista. Seminaari oli avartava, vaikka tunsimme siellä itsemme epätoivoisen maalaisiksi. Kaiken lisäksi Sixten Korkman puhui aivan liian unettavaa englantia.

Niinpä nukahdin kotiintulomatkalla jossain Mikkelin tienoilla ja Matti kuunteli pikkuruisen työmaa-Opelimme autoradiota. Opel käy dieselillä, joten Helsingin-matkalle ei tullut paljoakaan hintaa, diesel oli silloin vielä halpaa.

Yht´äkkiä kuulin Jari Tervon äänen radiosta. Jari Tervo toivoi vasemmiston nousemista jaloilleen.

Se oli varmaankin unta. Tässä kirjoitettuna asia kuulostaa yhtä uskottavalta kuin olisin kuullut seuraavan päivän säätiedotuksen hampaani amalgaamipaikasta.

Kun Tervon Layla oli ilmestymässä, istuin jälleen kerran autossa Haukkuvan reitin risteyksessä ja odottelin - tällä kertaa kumpaakin pikkunarttua metsästä. Oli pimenevä syysilta. Autoradion asemia väännellessä sain kiinni Nadja Novakin haastattelemasta Jari Tervoa.

Kohta oli niin pimeää, että koiratkin tulivat vapaaehtoisesti autolle. Vaikka sain karkulaiset istumaan takapenkille, kuuntelin haastattelun autossa loppuun.

Kiinnostuin Laylasta jo silloin, sillä kirjan sivujuonteena radiohaastattelun mukaan kuului olevan suomalaisen prostituoidun tarina. En ole vielä Laylaa kuin lehteillyt, mutta silti kummastelen, eivätkö myyvät kirjailijat voi kirjoittaa suoraan kotimaisesta köyhyydestä? Tai voihan se olla, että Layla on kuuluisaa tendenssikirjallisuutta, jonka sisällä Tervo salakuljettaa vaarallista vallankumouksellisuutta.

Yhteiskunnallisia asetteluja on ehkä mukavampi käsitellä niin, että kirjat myyvät.

Ja kirjahan myy paremmin, jos se käsittelee jotain niin mediaseksikästä aihetta kuin maahanmuuttajanaista. White trash, valkoinen roskaluokka, ei taida kiinnostaa ketään. Tai kiinnostaa se. Persuja. Vaalikarjana. Persut eivät kuitenkaan tosiasiassa kyseenalaista mitään.

Persut ovat pääoman karvalakkiosasto, joka syleilee sisälleen Jussi Halla-ahot ja Breivikit. Eurooppalaisen äärioikeiston nousua aavisteli rikossarja Fitz ratkaisee jo 90-luvun alkupuolella.

Muistattehan kaikki rikossarjan jakson, jossa Robert Carlyle, syrjäytyneenä valkoisena pikku miehenä, tekee viharikoksen? Tappaa tupakkapuodinpitäjän, intialaisen maahanmuuttajan.

Robert Carlyle on jaksossa white trashia, valkoista roskaluokkaa. Hän on menettänyt läheisensä, olikohan se veljensä - en muista tarkkaan, Hillsboroughin jalkapallokatsomo-onnettomuudessa. Carlyle sekoaa siitä, että ei saa tupakka-askin hintaa kasaan lähipuodin tiskillä.

Hän tappaa tupakkakauppiaan.

Jaksossa oli kaikki äärioikeiston nousun, viriävän uusnatsismin, elementit. Jalkapallohuligaaneista työttömään brittipersuun. Maahanmuuttajaan kohdistunut viha.

Oikeastaan lasteni biologinen isä kuoli oikeaan aikaan. Hän ei ehtinyt vielä nähdä kuin vilauksen siitä, että uusnatsit ovat rantautuneet Ylä-Savoonkin. Suurin osa Lapinlahden persuista on vilpittömän, jopa liikuttavan, vanhakantaisia ja vennamolaisia.

Pienviljelijöiden - siirtolaisten ja asutustilallisten - ahdingon aikaan maahanmuuttajakysymys ei ollut relevantti. Mutta nyt vennamolaispersujen liepeille on täälläkin liimautunut epämiellyttävää väkeä. White trashia, josta kukaan ei välitä. Työttömiä, syrjäytyneitä miehiä, jotka hakevat natsiaatteesta itsetuntoa.

Lasteni isän suhtautuminen oli suoraviivaista. Sonnisen Pali kävi ryssittelemään Meijerin pihalla. Lasteni isä mottasi tältä etuhampaan kurkkuun.

Meijerin asukkaiden kunniaksi on sanottava, että asian johdosta he kiittelivät lasteni isää kädestä pitäen.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi