Mikä helekutin alumiini?

ma 3.9.2012

Pääsin tänä aamuna Karl Ove Knausgårdin omaelämäkerrallista teosta muutaman sivua eteenpäin. Tällä kertaa hihkuin ääneen, kun Knausgård kertoi kouluaikaisista kaverisuhteistaan.

Knausgård näyttäisi kertovan sivullisen tarinaa.

Usein luen kirjaa juuri näin. Huudellen hajanaisia huomautuksia sinne tänne. Ennen kerroin lukemastani on line Ärräpäille. Nyt pidän sähköpostilistalla hieman taukoa. Täällä en kuormita ketään. Luette tätä, jos jaksatte. Ette lue, jos ette jaksa.

Sisarukseni kilttiä Paulaa lukuun ottamatta olivat lauantaina serkkutapaamisessa isosisko Ullan mökillä. Olivat äänestäneet yksimielisesti serkkutapaamisten tarpeellisuuden puolesta ja seuraava kokoontuminen on vuoden päästä Savonlinassa isoveljeni luona.

Minä en serkkutapaamiseen mennyt, sillä juuri nyt en kestä sivullisuutta muuta kuin kaunokirjallisessa muodossa.

Lauantaina olisi myös ollut Kärkölän keskikoulun, myöhemmin Kärkölän yläasteen ja lukion, 50-vuotispäivät. En perheessä saanut kannatusta sille, että olisimme viettäneet lauantaina kymmenen tuntia autossa tai heränneet kello kuusi. Oman koulun juhliin olisin halunnut mennä, mutta muut eivät.

Minusta olisi oikeus ja kohtuus, että lapset kuulisivat myös minun tarinoitani. Täällä Lapinlahdella ja Varpaisjärvellä kaikki tarinat tuppaavat olemaan Matin.

Olisin tahtonut koulun juhlissa tavata Tatjanan eli Tarja Kosken, lukion venäjän kielen opettajani. Kirjoitinkin Tatjanalle Moskovasta ja kiitin tätä siitä, että tässä sitä nyt ollaan - ja hänen ansiostaan. Kirjoitin venäjästä ylioppilaskirjoituksissa niin hyvät arvosanat, että pääsin Venäjän kielen olympialaisiin aikoinaan ja sitä myötä pyrin samaan syssyyn Savonlinnaan kielenkääntäjäkoulutukseen.

Olin kuitenkin sisimmässäni päättänyt ryhtyä toimittajaksi ja vaikka olisin Savonlinnaan siltä istumalta päässyt, olisin kuitenkin pyrkinyt vielä toisen kerran Tampereelle. Ensimmäisen kerran koetin Tampereelle toimittajatutkintoon lukematta pääsykoekirjoista riviäkään. Toiselle pyrkimiskerralla olin opetellut pääsykoekirjat ulkoa. Lisäksi minulla oli yhden välivuoden jälkeen jo täydet työkokemuspisteet.

Tatjanan asuinpaikan urkin selville taannoin. Asuu ilmeisesti Tampereella, joten en tiedä, olisiko tämä Kärkölän koulun juhlissa ollutkaan.

Mietin äsken, miten eksyin Kärkölään ja Tatjanaan, jos otsikko puhuu yliopistoalumnista. Sain pari viikkoa sitten kutsun Tampereen yliopiston avajaisiin. Olen valmistunut kaksikymmentä vuotta sitten ja siten jokin ihme yliopiston alumiini - tai alumni. Avajaiset ovat torstaina.

En ehkä voi mennä. Marialla on uintifysioterapia Iisalmessa torstaina.