Arki

pe 31.8.2012 iltapäivällä

Kirjailija Riku Korhonen kirjoittaa uusimmassa Imagessa viinan juonnista. Mietin joskus laajemmin, miksi en juo viinaa enkä erityisemmin ole kiinnostunut sciense fictionista.

Jos elämä on kuin Garcia Marquezin Macondossa tai yhtä päättymätöntä Little Miss Sunshinea, absurdin rosoista leffaa, ei tässä tarvita sen enempää viinaa kuin tieteiskirjallisuuttakaan.

Lasten isä on nyt kahvallisessa pärekorissaan ja päällä on Paula-siskoni kutoma vihreä viltti. Leonid piti siskostani, sillä tämä on kiltti ja lempeä, pieni ja passaa kuvanveistäjämiestään. Toisin kuin minä, joka olen myös pienikokonen, mutta mieluiten lukisin sanomalehtiä pehmeällä sohvalla maaten.

Tänään saimme palautetta parveketyömaastamme. Raksaliikkeemme yrityskummi Väinö Korhonen suosittaa minulle ehkä jotain muuta työtä kuin rakennusliikkeen talous-hallintoa. Taitaa olla paikallaan se, sillä oli vähällä, etten soittanut Lapinlahden kunnan tekniselle johtajalle ja kiljunut tälle puhelimessa: "Oletko sinäkin sitä mieltä todella?".

Kunnan tekninen johtaja on joskus sentään työskennellyt oikeassa yrityksessä. Kyseinen yritys meni konkurssiin, sillä liian alhaisella hinnalla otetut urakat läpsivät toisensa nurin kuin dominopalikat.

Me teemme parvekkeita toteutuneiden kustannusten mukaan tuntitaksalla. Näin asiakas saa työlleen todellisen hinnan emmekä me juurikaan yritykseemme vuosikatetta. Hyvä, että saadaan kulut katettua.

Minä toimitusjohtaja, jolla tällä hetkellä ei ole toimittajan työtä, olen firman suurin kuluerä - se 12 prosenttia joka laskun päällä. Olen viheiliäinen yleiskulu.

Totta helvetissä uusien parvekkeiden tekeminen maksaa. Kallista on, jos meinaamme maksaa työmiehille rakennusalan tes:n mukaiset palkat. Vaihtoehto on tuoda Virosta kolmen euron tuntipalkkamiehiä asumaan asuntovaunuun työmaalle. Jos kunnantoimiston väelle käy meitä yrittäjiä kateeksi, tulkoon katsomaan, millaisilla autoilla ajamme ja miten asumme.

Lomalla olen joka päivä - puolitoista tuntia sen jälkeen, kun lapset ovat lähteneet kouluun. Kesälomaa minulla ei ole, sillä kesällä olen täysipäiväinen cp-vammaisen lapseni omaishoitaja ja sivutoiminen toimitusjohtaja. Raksatyömaat ovat hippeimmillään juuri kesällä.

Lomalle ei kesällä jouda eikä joulun tienoolla ole juuri varaa lomailla. Tätä minä tarkoitin, kun kiinnitin huomiota siihen, että Tuomas Vimman raksayrittäjä Danika pukeutuu koko ajan verkkareihin ja pitää tukkaansa ponnarilla.

Meidänkin talossa asuu nyt kolme naista. Kaksi heistä käy kampaajalla. Se kolmas, joka ei käy kampaajalla, olen minä. Eilen kuopus hermostui rumaan kuontalooni ja alkoi setviä sitä vanhalla, parhaat päivänsä nähnellä harjalla.